Lue keskustelun säännöt.
Onko yökkiminen vaarallista? (Laihdutusasiaa)
19.10.2016 |
Olen aina ollut todella perso kaikille herkuille. Voisin elää pitsalla ja hampurilaisilla, juon melkein litran kolaa per päivä ja karkkipäivä on joka päivä. Ajattelin, että ehkä jos ajattelen herkkujani ja yökin samalla, menetän kiinnostukseni herkkuihin, koska niihin yhdistyy ikävä olo. Tiedän, että oksentaminen on vaarallista terveydelle enkä halua tehdä sitä, mutta onko yökkimisestä jotain haittaa terveydelle?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Oletko idiootti?
Ilmeisesti. Pienenä sain kamalan oksennustaudin samana päivänä kun olin syönyt pussillisen salmiakkikarkkeja. Oksensin niitä sitten myös nenän kautta enkä sen jälkeen ole pystynyt edes vilkaisemaan niitä karkkeja. Ajattelin, että saman efektin voisi saada aikaan ilman oksennustautia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bulimiaa sairastaneena voin sanoa ainakin omalta kohdaltani, ettei itse aiheutettu oksentaminen aiheuta inhoreaktiota oksennettua ruokaa kohtaan. Mullakin on tietty kastike bannissa, kun kerran oksensin sitä sairastuttuani norovirukseen, mutta bulimia-aikoina oksennettuja ruokia kohtaan en tuntenut ällötystä silloin, enkä tunne vieläkään.
Sama on varmaan muillakin, sillä monella buliimikolla on tiettyjä "lemppariruokia" mitä oksentavat ja ahmivat jatkuvasti.
Jatkuva oksentaminen polttaa ruokatorven limakalvon pilalle. Pilaa myös hampaat.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva oksentaminen polttaa ruokatorven limakalvon pilalle. Pilaa myös hampaat.
Lukutaito olisi poikaa, koska kyseessähän ei ollut oksentaminen.
Vierailija kirjoitti:
Bulimiaa sairastaneena voin sanoa ainakin omalta kohdaltani, ettei itse aiheutettu oksentaminen aiheuta inhoreaktiota oksennettua ruokaa kohtaan. Mullakin on tietty kastike bannissa, kun kerran oksensin sitä sairastuttuani norovirukseen, mutta bulimia-aikoina oksennettuja ruokia kohtaan en tuntenut ällötystä silloin, enkä tunne vieläkään.
Sama on varmaan muillakin, sillä monella buliimikolla on tiettyjä "lemppariruokia" mitä oksentavat ja ahmivat jatkuvasti.
En tosiaan tullut pohtineeksi bulimikkoja...
Minulle oksennusreaktio tulee, kun vain ajattelen inhoavani jotain ruokaa. En siis yrittänyt saada itseäni oksentamaan, vaan aloin kakomaan kun vain ajattelin vihaavani hampurilaisia ja sitä miten paljon ne minua oksettavat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kai se nyt ole vaarallista että ajattelet jotain huonoa niistä ruoasta ja et sen takia syö niitä enää. On kyllä aika vahva reaktio, että ajattelemalla alkaisit kakoa.
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se nyt ole vaarallista että ajattelet jotain huonoa niistä ruoasta ja et sen takia syö niitä enää. On kyllä aika vahva reaktio, että ajattelemalla alkaisit kakoa.
Olin itekin vähän yllättynyt reaktion vahvuudesta, koska en edes ajatellut niistä ruoista mitään ällöttävää. Ajattelin vaan, että ne etoo mua enkä koskaan halua syödä niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko todella nuori ihminen, AP? Ainakin kuulostat siltä. Mitä jos vain opettelisit syömään terveellisesti ja säännöllisesti, jos kerran haluat laihtua? Ruokavaliosi on kirjoituksesi perusteella pelkkää roskaa, mikä näkyy ajan myötä paitsi vyötäröllä myös naamasta. Ei tuollaisessa syömishäiriötä jäljittelevässä käytöksessä ole mitään järkeä, etkä tule sen avulla oppimaan tervettä suhtautumista ruokaan. Se taas olisi olennaista, jotta painonhallinta oikeasti onnistuisi pitemmällä aikavälillä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko todella nuori ihminen, AP? Ainakin kuulostat siltä. Mitä jos vain opettelisit syömään terveellisesti ja säännöllisesti, jos kerran haluat laihtua? Ruokavaliosi on kirjoituksesi perusteella pelkkää roskaa, mikä näkyy ajan myötä paitsi vyötäröllä myös naamasta. Ei tuollaisessa syömishäiriötä jäljittelevässä käytöksessä ole mitään järkeä, etkä tule sen avulla oppimaan tervettä suhtautumista ruokaan. Se taas olisi olennaista, jotta painonhallinta oikeasti onnistuisi pitemmällä aikavälillä.
Olen jo 29-vuotias eli en mitenkään erityisen nuori. Normaalipainoinenkin olen, joten laihdutus ei ole varsinaisesti tarpeen. Olisi se toki toivottavaa. En syö pelkästään roskaa, vaikka viime aikoina sitä onkin tullut syötyä tavallista enemmän. Syön yleensä perusterveellisesti, mutta herkut ja limu ovat aina olleet ongelma ja olen yrittänyt päästä niistä eroon jo sen kymmenen vuotta.
Olen yrittänyt moniakin ruokavalioita tilanteen parantamiseen, mutta mistään ei ole ollut apua. Olen yrittänyt karpata, mutta koska syön joka päivä herkkuja, en voi sanoa oikeasti karpanneeni. Se ei kuitenkaan mitenkään vähentänyt mielitekojani. Kasvissyönti tuntui auttaneen vähän siihen herkkuhimoon, mutta ratkesin ja nyt olen taas syönyt lihaa. Ja koska saan pitkästä aikaa syödä hampurilaisia, olenkin nyt syönyt niitä noin kolme kertaa viikossa.
Itsekurini huippusaavutus oli viiden päivän limuttomuus, jolloin tosin söin karkkia, koska muuten muutos olisi ollut liian paha. Se, etten ostaisi kotiin herkkuja, ei oikein auta, koska lähikauppamme on auki 24/7 ja kun haluan herkkuja, käyn niitä ostamassa. Itsekuria minulla ei oikeastaan ole. Ajattelin, että inhotus herkkuja kohtaan, on paras tapa yrittää päästä eroon niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko todella nuori ihminen, AP? Ainakin kuulostat siltä. Mitä jos vain opettelisit syömään terveellisesti ja säännöllisesti, jos kerran haluat laihtua? Ruokavaliosi on kirjoituksesi perusteella pelkkää roskaa, mikä näkyy ajan myötä paitsi vyötäröllä myös naamasta. Ei tuollaisessa syömishäiriötä jäljittelevässä käytöksessä ole mitään järkeä, etkä tule sen avulla oppimaan tervettä suhtautumista ruokaan. Se taas olisi olennaista, jotta painonhallinta oikeasti onnistuisi pitemmällä aikavälillä.
Olen jo 29-vuotias eli en mitenkään erityisen nuori. Normaalipainoinenkin olen, joten laihdutus ei ole varsinaisesti tarpeen. Olisi se toki toivottavaa. En syö pelkästään roskaa, vaikka viime aikoina sitä onkin tullut syötyä tavallista enemmän. Syön yleensä perusterveellisesti, mutta herkut ja limu ovat aina olleet ongelma ja olen yrittänyt päästä niistä eroon jo sen kymmenen vuotta.
Olen yrittänyt moniakin ruokavalioita tilanteen parantamiseen, mutta mistään ei ole ollut apua. Olen yrittänyt karpata, mutta koska syön joka päivä herkkuja, en voi sanoa oikeasti karpanneeni. Se ei kuitenkaan mitenkään vähentänyt mielitekojani. Kasvissyönti tuntui auttaneen vähän siihen herkkuhimoon, mutta ratkesin ja nyt olen taas syönyt lihaa. Ja koska saan pitkästä aikaa syödä hampurilaisia, olenkin nyt syönyt niitä noin kolme kertaa viikossa.
Itsekurini huippusaavutus oli viiden päivän limuttomuus, jolloin tosin söin karkkia, koska muuten muutos olisi ollut liian paha. Se, etten ostaisi kotiin herkkuja, ei oikein auta, koska lähikauppamme on auki 24/7 ja kun haluan herkkuja, käyn niitä ostamassa. Itsekuria minulla ei oikeastaan ole. Ajattelin, että inhotus herkkuja kohtaan, on paras tapa yrittää päästä eroon niistä.
T. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko todella nuori ihminen, AP? Ainakin kuulostat siltä. Mitä jos vain opettelisit syömään terveellisesti ja säännöllisesti, jos kerran haluat laihtua? Ruokavaliosi on kirjoituksesi perusteella pelkkää roskaa, mikä näkyy ajan myötä paitsi vyötäröllä myös naamasta. Ei tuollaisessa syömishäiriötä jäljittelevässä käytöksessä ole mitään järkeä, etkä tule sen avulla oppimaan tervettä suhtautumista ruokaan. Se taas olisi olennaista, jotta painonhallinta oikeasti onnistuisi pitemmällä aikavälillä.
Olen jo 29-vuotias eli en mitenkään erityisen nuori. Normaalipainoinenkin olen, joten laihdutus ei ole varsinaisesti tarpeen. Olisi se toki toivottavaa. En syö pelkästään roskaa, vaikka viime aikoina sitä onkin tullut syötyä tavallista enemmän. Syön yleensä perusterveellisesti, mutta herkut ja limu ovat aina olleet ongelma ja olen yrittänyt päästä niistä eroon jo sen kymmenen vuotta.
Olen yrittänyt moniakin ruokavalioita tilanteen parantamiseen, mutta mistään ei ole ollut apua. Olen yrittänyt karpata, mutta koska syön joka päivä herkkuja, en voi sanoa oikeasti karpanneeni. Se ei kuitenkaan mitenkään vähentänyt mielitekojani. Kasvissyönti tuntui auttaneen vähän siihen herkkuhimoon, mutta ratkesin ja nyt olen taas syönyt lihaa. Ja koska saan pitkästä aikaa syödä hampurilaisia, olenkin nyt syönyt niitä noin kolme kertaa viikossa.
Itsekurini huippusaavutus oli viiden päivän limuttomuus, jolloin tosin söin karkkia, koska muuten muutos olisi ollut liian paha. Se, etten ostaisi kotiin herkkuja, ei oikein auta, koska lähikauppamme on auki 24/7 ja kun haluan herkkuja, käyn niitä ostamassa. Itsekuria minulla ei oikeastaan ole. Ajattelin, että inhotus herkkuja kohtaan, on paras tapa yrittää päästä eroon niistä.
T. ap
Minusta sinun kannattaisi mennä ihan kunnon ravitsemusterapeutille juttelemaan noista ruokavalioon liittyvistä asioista. Sokerin syöminen ainakin ruokkii hiomoa syödä sokeria, ja varmaan on monen muukin ruoka-aineen kohdalla, johon on jatkuvasti "himo".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko todella nuori ihminen, AP? Ainakin kuulostat siltä. Mitä jos vain opettelisit syömään terveellisesti ja säännöllisesti, jos kerran haluat laihtua? Ruokavaliosi on kirjoituksesi perusteella pelkkää roskaa, mikä näkyy ajan myötä paitsi vyötäröllä myös naamasta. Ei tuollaisessa syömishäiriötä jäljittelevässä käytöksessä ole mitään järkeä, etkä tule sen avulla oppimaan tervettä suhtautumista ruokaan. Se taas olisi olennaista, jotta painonhallinta oikeasti onnistuisi pitemmällä aikavälillä.
Olen jo 29-vuotias eli en mitenkään erityisen nuori. Normaalipainoinenkin olen, joten laihdutus ei ole varsinaisesti tarpeen. Olisi se toki toivottavaa. En syö pelkästään roskaa, vaikka viime aikoina sitä onkin tullut syötyä tavallista enemmän. Syön yleensä perusterveellisesti, mutta herkut ja limu ovat aina olleet ongelma ja olen yrittänyt päästä niistä eroon jo sen kymmenen vuotta.
Olen yrittänyt moniakin ruokavalioita tilanteen parantamiseen, mutta mistään ei ole ollut apua. Olen yrittänyt karpata, mutta koska syön joka päivä herkkuja, en voi sanoa oikeasti karpanneeni. Se ei kuitenkaan mitenkään vähentänyt mielitekojani. Kasvissyönti tuntui auttaneen vähän siihen herkkuhimoon, mutta ratkesin ja nyt olen taas syönyt lihaa. Ja koska saan pitkästä aikaa syödä hampurilaisia, olenkin nyt syönyt niitä noin kolme kertaa viikossa.
Itsekurini huippusaavutus oli viiden päivän limuttomuus, jolloin tosin söin karkkia, koska muuten muutos olisi ollut liian paha. Se, etten ostaisi kotiin herkkuja, ei oikein auta, koska lähikauppamme on auki 24/7 ja kun haluan herkkuja, käyn niitä ostamassa. Itsekuria minulla ei oikeastaan ole. Ajattelin, että inhotus herkkuja kohtaan, on paras tapa yrittää päästä eroon niistä.
T. ap
Minusta sinun kannattaisi mennä ihan kunnon ravitsemusterapeutille juttelemaan noista ruokavalioon liittyvistä asioista. Sokerin syöminen ainakin ruokkii hiomoa syödä sokeria, ja varmaan on monen muukin ruoka-aineen kohdalla, johon on jatkuvasti "himo".
Ihan hyvä idea, mutta en nyt oikein pääse ravintoterapeutille. Ja minulla on käsitys (voi olla vääräkin), että he vain tyrkyttävät virallisterveellistä, enkä ole koskaan halunnut syödä siten.
Toistuva oksentelu mm. pilaa hampaiden kiilteen. Varsin ikävää loppuelämän kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko todella nuori ihminen, AP? Ainakin kuulostat siltä. Mitä jos vain opettelisit syömään terveellisesti ja säännöllisesti, jos kerran haluat laihtua? Ruokavaliosi on kirjoituksesi perusteella pelkkää roskaa, mikä näkyy ajan myötä paitsi vyötäröllä myös naamasta. Ei tuollaisessa syömishäiriötä jäljittelevässä käytöksessä ole mitään järkeä, etkä tule sen avulla oppimaan tervettä suhtautumista ruokaan. Se taas olisi olennaista, jotta painonhallinta oikeasti onnistuisi pitemmällä aikavälillä.
Olen jo 29-vuotias eli en mitenkään erityisen nuori. Normaalipainoinenkin olen, joten laihdutus ei ole varsinaisesti tarpeen. Olisi se toki toivottavaa. En syö pelkästään roskaa, vaikka viime aikoina sitä onkin tullut syötyä tavallista enemmän. Syön yleensä perusterveellisesti, mutta herkut ja limu ovat aina olleet ongelma ja olen yrittänyt päästä niistä eroon jo sen kymmenen vuotta.
Olen yrittänyt moniakin ruokavalioita tilanteen parantamiseen, mutta mistään ei ole ollut apua. Olen yrittänyt karpata, mutta koska syön joka päivä herkkuja, en voi sanoa oikeasti karpanneeni. Se ei kuitenkaan mitenkään vähentänyt mielitekojani. Kasvissyönti tuntui auttaneen vähän siihen herkkuhimoon, mutta ratkesin ja nyt olen taas syönyt lihaa. Ja koska saan pitkästä aikaa syödä hampurilaisia, olenkin nyt syönyt niitä noin kolme kertaa viikossa.
Itsekurini huippusaavutus oli viiden päivän limuttomuus, jolloin tosin söin karkkia, koska muuten muutos olisi ollut liian paha. Se, etten ostaisi kotiin herkkuja, ei oikein auta, koska lähikauppamme on auki 24/7 ja kun haluan herkkuja, käyn niitä ostamassa. Itsekuria minulla ei oikeastaan ole. Ajattelin, että inhotus herkkuja kohtaan, on paras tapa yrittää päästä eroon niistä.
T. ap
Minusta sinun kannattaisi mennä ihan kunnon ravitsemusterapeutille juttelemaan noista ruokavalioon liittyvistä asioista. Sokerin syöminen ainakin ruokkii hiomoa syödä sokeria, ja varmaan on monen muukin ruoka-aineen kohdalla, johon on jatkuvasti "himo".
Ihan hyvä idea, mutta en nyt oikein pääse ravintoterapeutille. Ja minulla on käsitys (voi olla vääräkin), että he vain tyrkyttävät virallisterveellistä, enkä ole koskaan halunnut syödä siten.
Sinulla on tosiaan väärä käsitys asiasta, mutta jos haluat mieluummin jatkaa jojoilemista tuollaisen huonon ravinnon ja jatkuvien "sortumisten" kanssa kehitellen omituisia muka-laihtumisniksejä, niin se on sinun valintasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko todella nuori ihminen, AP? Ainakin kuulostat siltä. Mitä jos vain opettelisit syömään terveellisesti ja säännöllisesti, jos kerran haluat laihtua? Ruokavaliosi on kirjoituksesi perusteella pelkkää roskaa, mikä näkyy ajan myötä paitsi vyötäröllä myös naamasta. Ei tuollaisessa syömishäiriötä jäljittelevässä käytöksessä ole mitään järkeä, etkä tule sen avulla oppimaan tervettä suhtautumista ruokaan. Se taas olisi olennaista, jotta painonhallinta oikeasti onnistuisi pitemmällä aikavälillä.
Olen jo 29-vuotias eli en mitenkään erityisen nuori. Normaalipainoinenkin olen, joten laihdutus ei ole varsinaisesti tarpeen. Olisi se toki toivottavaa. En syö pelkästään roskaa, vaikka viime aikoina sitä onkin tullut syötyä tavallista enemmän. Syön yleensä perusterveellisesti, mutta herkut ja limu ovat aina olleet ongelma ja olen yrittänyt päästä niistä eroon jo sen kymmenen vuotta.
Olen yrittänyt moniakin ruokavalioita tilanteen parantamiseen, mutta mistään ei ole ollut apua. Olen yrittänyt karpata, mutta koska syön joka päivä herkkuja, en voi sanoa oikeasti karpanneeni. Se ei kuitenkaan mitenkään vähentänyt mielitekojani. Kasvissyönti tuntui auttaneen vähän siihen herkkuhimoon, mutta ratkesin ja nyt olen taas syönyt lihaa. Ja koska saan pitkästä aikaa syödä hampurilaisia, olenkin nyt syönyt niitä noin kolme kertaa viikossa.
Itsekurini huippusaavutus oli viiden päivän limuttomuus, jolloin tosin söin karkkia, koska muuten muutos olisi ollut liian paha. Se, etten ostaisi kotiin herkkuja, ei oikein auta, koska lähikauppamme on auki 24/7 ja kun haluan herkkuja, käyn niitä ostamassa. Itsekuria minulla ei oikeastaan ole. Ajattelin, että inhotus herkkuja kohtaan, on paras tapa yrittää päästä eroon niistä.
T. ap
Minusta sinun kannattaisi mennä ihan kunnon ravitsemusterapeutille juttelemaan noista ruokavalioon liittyvistä asioista. Sokerin syöminen ainakin ruokkii hiomoa syödä sokeria, ja varmaan on monen muukin ruoka-aineen kohdalla, johon on jatkuvasti "himo".
Ihan hyvä idea, mutta en nyt oikein pääse ravintoterapeutille. Ja minulla on käsitys (voi olla vääräkin), että he vain tyrkyttävät virallisterveellistä, enkä ole koskaan halunnut syödä siten.
Sinulla on tosiaan väärä käsitys asiasta, mutta jos haluat mieluummin jatkaa jojoilemista tuollaisen huonon ravinnon ja jatkuvien "sortumisten" kanssa kehitellen omituisia muka-laihtumisniksejä, niin se on sinun valintasi.
Mitä se ravintoterapeutti oikein tekee? Tehdäänkö siellä jotain muuta kuin kerrotaan, että päivässä tulisi syödä puoli kiloa kasviksia ja että rasvattomat maitotuotteet ovat hyväksi? Käsitelläänkö siellä vain ravitsemusta vai terapoidaanko siellä ja pureudutaan syömisongelman juuriin?
Ja tiedän, että se on laihdutusniksini ovat oma valintani. Sitä paitsi tämän niksin tarkoitushan oli loppuen lopuksi saada suhde ruokaan normaalimmaksi. Haluan syödä terveellisesti enkä halua syödä epäterveellistä moskaa. Eikö ole parempi tuhota halu syödä sitä moskaa kuin kamppaila jatkuvasti sen olemattoman itsekurin kanssa?
ap
Oletko idiootti?