Kumppani pitää löytää parikymppisenä

Niin kulunut, niin kulunut provo, mutta kerronpa silti, että ainakin minulla kovatasoisimmat kumppanit olivat vähän yli kolmekymppisenä, jos taso mitataan rahassa ja statuksessa.

Raha ja status. Raha ja status. Raha ja status. Naiset eivät ole kiinnostuneita miehestä itsestään, vaan rahasta ja statuksesta, joka on naiselle reitti parempaan ja helpompaan elämään. Naiset ovat kuin psykopaatteja, jotka preferoivat rahaa. Mies on naiselle vain väline.

Olet väärässä. Parikymppisenä voi mennä suhteeseen ryhmäpaineen vuoksi väärän ihmisen kanssa. Vanhempana sitten tajuaa virheensä, eroaa ja löytää tasokkaamman kumppanin.

Olipa yksinkertaisen ihmisen typerää paskajauhantaa.

Joo, onhan se hyvä, että nuorenakin on kumppani. Silti olen sitä mieltä, että perhe ja koti tulisi perustaa aikaisintaan 3-kymppisenä.

Näin 43-vuotiaana eronneena naisena voin vain sanoa, että olen täysin erilainen ja ajattelen asioista täysin eri tavalla, kuin 2-kymppisenä. Ei mikään ihme, että nuorena solmitut liitot päätyy usein eroon. En arvosta miehessäkään yhtään samoja asioita, kuin silloin parikymmentä vuotta sitten. Sitä valtataistelun määrää, kun nuorena pitää aina olla kaikessa oikeassa ja hioa niitä kulmia. Siihen vielä lapsia ja asuntolaina niin avot. Ero muutamassa vuodessa.

Tapasin toisen mieheni 33-vuotiaana ja silloin olin vasta vähän hajuilla ylipäätään itsenikin kanssa, saati sitten sen kanssa, mitä kumppanistani haluan.

Vierailija kirjoitti:

Olet väärässä. Parikymppisenä voi mennä suhteeseen ryhmäpaineen vuoksi väärän ihmisen kanssa. Vanhempana sitten tajuaa virheensä, eroaa ja löytää tasokkaamman kumppanin.

Paitsi että siinä vaiheessa ne tasokkaammat kumppanit, eli ne nörtit lukutoukat joille aikoinaan pissiskavereidesi kanssa niin ylimielisesti naureskelit, elävät jo onnellisina filippiiniläisvaimonsa kanssa, eivätkä sinunlaistasi elähtänyttä yksinhuoltajaa vilkaisekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet väärässä. Parikymppisenä voi mennä suhteeseen ryhmäpaineen vuoksi väärän ihmisen kanssa. Vanhempana sitten tajuaa virheensä, eroaa ja löytää tasokkaamman kumppanin.

Paitsi että siinä vaiheessa ne tasokkaammat kumppanit, eli ne nörtit lukutoukat joille aikoinaan pissiskavereidesi kanssa niin ylimielisesti naureskelit, elävät jo onnellisina filippiiniläisvaimonsa kanssa, eivätkä sinunlaistasi elähtänyttä yksinhuoltajaa vilkaisekaan.

Voi kun tämänkin palstan nörtit lukutoukat hakisivat sen vaimon ulkomailta. Jostain syystä se ei vaan tunnu onnistuvan vaan sen sijaan pitää päivästä toiseen valittaa suomalaisista naisista jotka ovat niin karmeita, ettei niitä kukaan tasokas mies huoli (mutta eniten vituttaa kun sellaista ei saa).

Surettaa tämänkin ketjun kommentit. Pitkä parisuhde on nykyään niin aliarvostettu juttu.

Ite olin 22 ja tuleva vaimo 19. Oikein sopiva ikä. Siitä on nyt 32 vuotta :)

Toisaalta nyt vanhempana ja viisampana osaisi toimia paremmin ja rakentaan paremman parisuhteen. Olisin niin hitsin kiva tyttöystävä, vaimo.

Harmi että se parin löytäminen on tosiaan niin vaikeaa...

Ps. Lankesin viestimään :(

Tasokas.