Te liikunalliset joilla puoliso sohvaperuna!

Aiempi poikaystävä oli todellinen sohvaperuna,.jobka piti päästä 300m päähänkin kauppaan autolla. Sillä oli myösxrasvakeitin jota käytti ahkerasti. Joskus söi jopa 6mäcciateriaa päivässä... oli kuotenkin laihat geenit omaava tikku. Sitä ärsytti kun kävin lenkillä.

On syystäkin ex,.tää ei ollut tosin ainoa ongelma mikä meillä oli.

Vastaan nyt väärältä puolen, eli liikunnallisen puolison sohvaperunapuolisona.

En yritä sabotoida puolisoni urheilua, en koe sitä uhkana, mutta koen asian parisuhdetta ja elämää häiritsevänä. Kun olisi mahdollisuus olla yhdessä - jutella, makailla yhdessä sohvalla sylikkäin ja katsoa leffaa yms. niin toisen pitää lähteä lenkille tai salille tai pyöräilemään jne. En valita asiasta miehelle tai yritä saada häntä jäämään kotiin, olen hyvin tottunut siihen. Ikävää se silti on.

Miksi se urheilu menee parisuhteen edelle? 

Mulla on tilanne, että ylipainon vuoksi on sokerit ja verenpaine koholla. Liikunnan lisääntyminen on onnistunut hyvin joo, mutta sohvaperunapuoliso on todella ärsyyntynyt (ja ärsyttävä) kun kokkaan terveellisempää ruokaa. Valittaa, irvistelee ruualle, ostelee herkkuja, mäkättää kaupassa jos laitan esim. kasviksia kärryyn. Pahinta on, kun en ennen ole juuri kasvksia kokannut ja osa ruuisya epäonnistuu, niin puoliso kyselee että jokohan olisi aika lopettaa tämä helvetin kokeilu... Surettaa aika paljon.

HEL-NYC kirjoitti:

Vastaan nyt väärältä puolen, eli liikunnallisen puolison sohvaperunapuolisona.

En yritä sabotoida puolisoni urheilua, en koe sitä uhkana, mutta koen asian parisuhdetta ja elämää häiritsevänä. Kun olisi mahdollisuus olla yhdessä - jutella, makailla yhdessä sohvalla sylikkäin ja katsoa leffaa yms. niin toisen pitää lähteä lenkille tai salille tai pyöräilemään jne. En valita asiasta miehelle tai yritä saada häntä jäämään kotiin, olen hyvin tottunut siihen. Ikävää se silti on.

Miksi se urheilu menee parisuhteen edelle? 

Vastaan kysymykseesi omalta osaltani.

Urheilu ei mene parisuhteen edelle, mutta pidän erittäin tärkeänä, että mielenterveyteni säilyy. Urheilu on mulle ennen kaikkea mielenterveyden hoitamista. Jos en treenaa olen levoton, ärtynyt ja ahdistunut. Tiedän, että olen koukussa, mutta kun treenaan jaksan olla parempi puoliso ja jaksan maata siinä sohvalla leffaa katsoen.

Olen motorisesti levoton ja tähän urheilu myös auttaa. En jaksa vaan maata pitkiä aikoja jos en ole päässyt purkamaan energiaa.

Tämä on minun kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

Aiempi poikaystävä oli todellinen sohvaperuna,.jobka piti päästä 300m päähänkin kauppaan autolla. Sillä oli myösxrasvakeitin jota käytti ahkerasti. Joskus söi jopa 6mäcciateriaa päivässä... oli kuotenkin laihat geenit omaava tikku. Sitä ärsytti kun kävin lenkillä.

On syystäkin ex,.tää ei ollut tosin ainoa ongelma mikä meillä oli.

Puuttellinen kirjoitustaitosi taisi olla yksin eron syy.

Sohvaperuna perunoi. Minä liikun. Eipä tuo valita mutta minua ärsyttää kun ostaa melkein joka pv herkkuja :/ joita sitten lapsetkin syö. Minä teen, tai ainakin yritän, tarjota terveellisempää ruokaa mutta mies tekee ruokaa meillä myös, ja se on sitten rasvaista ja einestä ainakin osittain. Lapset maukuu uusille makuelämyksille että "hyiiiii" ja isi sitten laittaa ranskikset uuniin. Turhauttaa niin perkeleesti.

Ap on ilmeisesti juuri aloittanut tämän "liikunnallisen elämäntavan" ?

Muutoksen jälkeen elämä hakee hetken uomiaan, joten älä ole noin tuomitseva!

Mies on sohvaperuna. Ei ole ylipainoinen tai syö kauheasti herkkuja, ei vaan jaksa liikkua. Olen pyytänyt salille, uimaan, pyöräilemään, ratsastamaan... Joskus hän tulee kerran mukaan ja sitten se jää siihen. Hänellä on pääkipuja ja selkäkipuja ja aina väsyttää. Olen yrittänyt kertoa hänelle että raitis ilma ja aktiivisuus tekisi todella hyvää kaikkiin näihin vaivoihin. 

Itse nyt en ihan sohvaperuna ole ikinä ollut, mutta kuitenkin exä harrasti enemmän liikuntaa kuin minä. Sellaista näkyvää liikuntaa, jonne piti aina erikseen lähteä, ostaa kalliita välineitä ja vermeitä ja voi veljet että siitä harrastamisesta tehtiin iso numero. :D Mulla taas työ oli fyysisempää ja sitten taas koiran lenkitys oli 90 % mun vastuullani, mutta sain silti kuulla kuittailua, kuinka "en tee mitään", mitä nyt olin ollut sen 8 tuntia jaloillani kovassa kiireessä ja sen päälle 1-2 tunnin vaatimaton lenkki päälle... Se ärsytti enemmän kuin hänen harrastuksensa ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Ap on ilmeisesti juuri aloittanut tämän "liikunnallisen elämäntavan" ?

Muutoksen jälkeen elämä hakee hetken uomiaan, joten älä ole noin tuomitseva!

Olen ollut yhtä liikunnallinen jo yli vuosikymmenen ja puolisoni ei koko aikana ole harrastanut mitään liikuntaa. Alkaa näkymään kyllä meillä jo vartalon eroissa ja epäilenkin että puolisoni kokee tämän uhkana ja siksi tahallaankin vaikeuttaa harrastamistani.

Liikunta on joillekin ihan ehdoton oman mielen- ja fyysisenterveyden vuoksi. Kaikki puolisot eivät tätä ehkä ymmärrä, vaan esim oma luulee, että harrastan liikuntaa vain siksi, että pylly olisi timmi tjtn

Exä oli lihaksikas ja kovaa treenaava mies, kokkasi ja oli muutenkin kiltti ja huomaavainen. Itse olen laiha mutten liiku paljoa ja juon usein. Häntä ei juomiseni haitannut mutta minua haittasi se että hän ei mieluusti lähtenyt baareihin tai juhlimaan. Ero tuli koska sekoilin kännissä. Nykyinen mies käy töissä, kun käy mutta sen jälkeen ei kyllä tee yhtään mitään. Seksiäkään ei jaksa. Rasittaa se suhdetta jos toinen liikkuu paljon ja toinen ei, ottaisin exän takaisin mutta sillä on joku salipimu nyt. No omapa oli syy.

Ei kyllä yritä sabotoida, on iloinen että jaksan pitää itsestäni huolta ja on jopa itsekin lähtenyt pari kertaa kävelylle mukaan.

Olen niin pahalla pällä jos en pääse liikkumaan, että jo parisuhteen kannalta se on asia johon ei kannata puuttua. Ja miehellä on sitten omat harrastuksensa, en minäkään urputa niistä.

Meillä mies on liikunnallinen ja ihailee avoimesti urheilevia naisia, esim. runkkaa heidän kuvilleen ja juoksee ikkunasta toiseen kun kadulla juoksee joku 20 v nuorempi nainen trikoissa. Mies voi syödä mitä vain, minä en vaikka liikkuisin, ja nykyisin olen läski ja liikkuminen loppui siihen. Mies syö edessäni herkkuja, laittaa ja tyrkyttää rasvaista ruokaa. Pari vuotta sitten kumminkin laihduin salikäyntien avulla 15 kg. Mutta olin työtön ja yhdessä kuussa rahaa salikorttiin ei ollutkaan. Pyysin mieheltä, mutta hän kieltäytyi. Lihoin takaisin.

Tämä esimerkkinä, että parisuhteen dynamiikka on joskus aika monimutkaista.

No ei tietenkään yritä sabotoida, ei kai kukaan järkevä ihminen niin tee? Itseäni ei kiusaa toisen herkuttelut (siis niin, että haluaisin itse syödä samaa), mutta mua oksettaa, kun toinen syö karkkia joka ilta, siis IHAN joka ilta! Kauhea mässytys, ja ylipainoa on muutenkin, ja ne sokerin lemu joka puolella, mulle tulee melkein  päänsärkyä. En sano siitä hänelle kuitenkaan, itsepä kehonsa huonosti hoitaa.

Liikunta on ihan jees, mutta kun miehellä olisi joka illalle joku sähly,futsal,tennis, mikälie -vuoro, niin kyllä se ärsyttää olla lasten kanssa jumissa kotona ja hoitaa yksin arkirutiinit eikä itse pääse mihinkään. Sitten se mököttää kun kiellän ja vain 3 kertaa viikossa saa harrastaa.

Ap:n kuvaama tilanne kuulosta lähinnä henkiseltä parisuhdeväkivallalta. Ei siis sabotoi mua mun soffapottuni, vaan hänkin on nyt aloittanut 10 v makoilun jälkeen salitreenit ja intoa on. Kannustaa muakin, vaikka sitten soffalta. Syödään muuten molemmat herkkuja kun halutaan, ovat hyviä. Sopivat minusta myös terveelliseen elämään, jossa on kaikkea kohtuudella.

Itse liikun aktiivisesti ja syön terveellisesti. Mieheni on pääasiassa sohvaperuna, joka etenkin viikonloppuisin rouskuttaa sipsejä ja irtokarkkeja (kyllä, vaikka onkin ihan aikuinen). Minua hänen syömisensä ei häiritse ollenkaan (hieman tosin harmittaa hänen terveytensä kannalta), mutta häntä puolestaan tuntuu häiritsevän minun terveellinen ruokavalioni. En tuputa omaa ruokavaliotani kenellekään, enkä edes puhu siitä, en ole millään tiukalla/erikoisella ruokavaliolla (raakaruoka tms) vaan syön ihan terveellistä kotiruokaa. Silti hän naljailee minulle syömisistäni ikävään tapaan - joten tämä kyllä häiritsee minua. Joten vaikka ei itse nipota, niin toinen voi kyllä nipottaa näinkin:)

Aloitin urheilun ekalla luokalla, lajit ovat vaihtuneet mutta urheilen yhä. Kilpailenkin joskus. Itseni takia käyn salilla, kumppani käy myös mutta hänellä on paljon kiireitä ja stressiä joten ei aina jaksa,  tunnen että tämän hän kokee jonkilaisena uhkana mutta jos ei jumppaisi edes jonkin verran sekoaisin oikeasti. Joskus kun päästään yhdessä salille on se hyvin mukavaa ja sen jälkeen on oikeastaan aina kiihkeää seksiäkin. Yritän samaistua häneenkin välillä, uskon että jos useampi ihminen tekisi niin olisi moni suhde parempi. 

Suurin piirtein joka toinen kerta kun olen lähdössä juoksemaan niin vaimo saa kehitettyä riidan. Joko pitäisi auttaa lasten kanssa tai sitten jos ne ovat nukkumassa niin katsoa yhdessä TVtä.

Onko liikaa vaadittu jos käy 3 kertaa viikossa tunnin lenkillä. Juoksu on muutenkin hyvä harrastus kun aikaa ei kulu harrastuspaikalle siirtymiseen vaan treeni alkaa ulko-ovelta.