Onneksi sain vain yhden tytön

Voi tytärparkaa, taatusti aistii tuon vihasi ja halveksuntasi häntä kohtaan. :(

Tämmönen naisvihaketju sitten tälläkertaa.

Meillä 3 tyttöä ja usko pois, kun kolmas ilmoitti tulostaan, toivoin nimenomaan hänestäkin tyttöä. Tietenkin ääneen sanottiin, että tervettä toivotaan ja molemmat tervetulleita (niin kuin tottakai ovatkin), mutta sisimmässäni olin tosi onnellinen kun paljastui, että tyttöä odotellaan. Mies sen sanoin ääneenkin. En tosin voinut lakata ihmettelemästä tuttuja, jotka aina jaksoivat toitottaa, että voi kun ei sitä poikaa vieläkään tullut. Mitä voi voi? Ei meille poikaa toivottukaan kun kolmatta päätettiin yrittää.

Meillä on kolme ihanaa, fiksua, hyväkäytöksistä ja todella kaunista tyttöä. Ovat reippaita, rohkeita, älykkäitä, motorisesti taitavia, urheilullisia ja koulunsa jo aloittanut pärjää sielläkin upeasti. Asia kun asia tuntuu sujuvan koko porukalta. Joka paikassa tulee kehuja ihanista tytöistä.

En kaipaa enää yhtään lasta lisää, ja vähiten siksi, että haaveilisin vielä pojasta. Luonnekysymyksiä nämä ovat, taikka kasvatuksellisia ongelmia. Ei sukupuolesta riippuvia.

Mulla on molemmat. Tyttö hoitaa kaikki tehtävänsä ja läksynsä, on aktiivinen, avulias, tunnollinen ja empaattinen. Poika on myös empaattinen, etenkin itseään kohtaan. Tavarat hukassa jatkuvasti, läksyt tekemättä ja nenä kiinni tabletissaan.

Ei sillä, yhtä rakkaita ovat molemmat.

I feel you, ap. Yksi tyttö ja kolme poikaa ja kyllä tuo tyttö vastaa noita kolmea mennen tullen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on molemmat. Tyttö hoitaa kaikki tehtävänsä ja läksynsä, on aktiivinen, avulias, tunnollinen ja empaattinen. Poika on myös empaattinen, etenkin itseään kohtaan. Tavarat hukassa jatkuvasti, läksyt tekemättä ja nenä kiinni tabletissaan.

Ei sillä, yhtä rakkaita ovat molemmat.

Haha, ihan kuin meillä! :D

Ap pn näyttänyt huonoa esimerkkkiä tyttärelleen, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan

Sisareni puhuu tyttärestään vastaavasti kuin ap puhuu omasta lapsestaan - eli kriittisesti ja halveksivasti. Olipa lapsen luonne kuinka hankala tahansa, niin vanhempien velvollisuus on kasvattaa hänet. Omista ikävistä piirteistään huolimatta.

Ystävälläni oli pieni tytär, jota hän kohteli ikävästi omien mt-ongelmiensa takia. Tyttärelle tuli myöhemmin pahoja mt-ongelmia ja häntä hoidettiin terapioiden, lääkityksen jne. avulla. Pidän erittäin ikävänä sitä, että nyt tyttärellä on vauva - eli suvun mt-ongelmat siirtyvät jälleen edelleen. 

Ap, vinkki sinulle jatkoa varten. Älä enää välitä geenejäsi eteenpäin. Riskinä on, että niitä on myös lapsellasi.

Ei luonne ole kiinni sukupuolesta.

Minulla on yksi tyttö eikä yhtään poikaa. Jos saisimme toisen lapsen, toivoisin toista tyttöä. Ja olen äärettömän onnellinen, että ainokaiseni on tyttö. ❤️

Vierailija kirjoitti:

I feel you, ap. Yksi tyttö ja kolme poikaa ja kyllä tuo tyttö vastaa noita kolmea mennen tullen.

Samoin.

Anna tyttö mulle. Mulla ei ole tyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Voi tytärparkaa, taatusti aistii tuon vihasi ja halveksuntasi häntä kohtaan. :(

Ihan taatusti aistii.

Nim. kokemusta on

Ei ollut helppoa kasvaa veljen varjossa. Äitini ei kyllä hirveästi ole koskaan edes peitellyt tyttövihaansa.

Ei saa puhua tytöistä ja pojista, ne on vain lapsia!

Meillä on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. En oikeastaan löydä heistä mitään juuri sukupuoleen sidonnaista piirrettä. Jokainen on omanlaisensa.

Samaa mieltä ap. Onneksi olet saanut vain yhden tytön, jonka elämän voit asenteellasi pilata.

Mulla on kolme tyttöä. Kaksi on helposti päreensä polttavaa tappuratynnyriä, keskimmäinen muuten  iloinen ja mutkaton,  mutta todella jääräpäinen. Isoin haaste on ollut siinä keskimmäisessä, mutta kaikkien kanssa on selvitty hyvin.  En osaa kuvitella, että ominaisuudet olisivat niinkään sukupuoli- kuin persoonakohtaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tytärparkaa, taatusti aistii tuon vihasi ja halveksuntasi häntä kohtaan. :(

Ihan taatusti aistii.

Nim. kokemusta on

Ei ollut helppoa kasvaa veljen varjossa. Äitini ei kyllä hirveästi ole koskaan edes peitellyt tyttövihaansa.

Sama kokemus. Sekä äiti että isä oli (ja on edelleen) todella tyttövastaisia ja veljeni oli (ja on) aina parempi, helpompi ja tärkeämpi. Minusta on kasvanut todella kilpailuhenkinen ja nyt vielä aikuisenakin tuntuu etten tule koskaan pärjäämään elämässä koska olen tyttö/nainen.

Mä toivoin aikoinaan esikoiseksi poikaa koska oma lapsuuteni oli ollut villi ja murrosikäkin vaikea. Sain esikoispojan ja hänelle 3 pikkusiskoa:) Poika on pesueen rauhallisin ja tytöt toinen toistaan vilkkaampia ja tempperamenttisia.

Silti tyttöjen kanssa on ollut helpompaa koska tempperamenttiero poikaan on ollut niin suuri, onhan tuo ollut aina normaalin vilkas ja aikaansaava mutta hitaammin lämpenevä kuin siskonsa. Ja tyttöjen kanssa on sittenkin enemmän yhteistä.

Kaikki yhtä rakkaita silti!

Vasta maanantaina seurasin junassa mummoa jolla oli 2 pikkupoikaa mukana (n 4v ja 6v). Ne oli kyllä ihan apinoita (kiipeili penkeillä ja roikkuivat tavaratelineissä, hirveä mökä koko ajan ..). En ikinä olisi selvinnyt 2 pojan kanssa pienellä ikäerolla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tytärparkaa, taatusti aistii tuon vihasi ja halveksuntasi häntä kohtaan. :(

Ihan taatusti aistii.

Nim. kokemusta on

Ei ollut helppoa kasvaa veljen varjossa. Äitini ei kyllä hirveästi ole koskaan edes peitellyt tyttövihaansa.

Sama kokemus. Sekä äiti että isä oli (ja on edelleen) todella tyttövastaisia ja veljeni oli (ja on) aina parempi, helpompi ja tärkeämpi. Minusta on kasvanut todella kilpailuhenkinen ja nyt vielä aikuisenakin tuntuu etten tule koskaan pärjäämään elämässä koska olen tyttö/nainen.

Ainahan naisilla on joku tekosyy, jonka syyksi voi vierittää oman epäonnistumisen.

Syytä kannattaa etsiä ihan peilistä. Kyllähän siitä tytöstä tulee "hankala", jos sitä kasvatetaan eri tavalla sukupuolensa takia kuin ne "hanikultapöö" pojat.