Kysytkö mieheltäsi luvan saako ystäviä pyytää kylään?

No en kysy lupaa, mutta mainitsen kyllä etukäteen (jos tiedän itsekään) ja samalla varmistan, ettei mies ole suunnitellut samalle ajalle jotain, missä tarvitsee minun läsnäoloani. Sellaisten vieraiden tulo keskustellaan ja sovitaan yhdessä, joiden paikalla ollessa miehen läsnäoloa toivotaan. Samoin yövieraista keskustellaan yhdessä. Ja tämä toimii siis molemmin puolin. Harvoinpa kummallakaan on mitään asiaa vastaan.

En kysy lupaa, ilmoitan kyllä jos joku ystävä tulossa sama toistepäin

Kysyn onko asia hänelle OK. Kyseessä on kuitenkin yhteinen koti. Samoin hän kysyy minulta. 

Kyllä kysyn (kysytään) koska meillä käy melko paljon porukkaa kyläilemässä niin osataan sitten sumplia vapaat hetket jokaiselle. Jos haluan viettää pelkkää tyttöjeniltaa jne sanon sen suoraan miehelleni eikä hän siitä pahastu ja sama toisinpäin

No tämä on meidän yhteinen koti (ja myös lastemme), joten todellakin keskustelen mieheni kanssa ennen kuin kutsun meille ketään kylään. Mieheni toimii samoin. Jos tiedän jo etukäteen, että mies on vaikka matkoilla eikä ole tulossa kotiin, saatan kutsun ystävän kylään kahville ilman eri ilmoitusta. Mutta kyllä minäkin haluan tietää, että kotonani on vieraita ennen kuin tulen ovesta sisään. Ja tämä sääntö koskee lapsiakin meillä.

Tietysti keskustellaan, mutta se yleensä alkaa "ajattelin pyytää kavereita kylään..." jos on oikein illanvietosta kyse.

Vähemmän meillä ex-tempore-vieraita enää käykään, mutta en myöskään pyydä lupaa jos jään jonkun kanssa kahville töiden jälkeen.

Mutta ymmärrän kyllä, mitä se luvan pyytäminen on, eksän kanssa ollessani tapailin ystäviäni 'salaa" koska hänellä oli taipumusta tentata ja epäillä että kaveri todellakin oli kaveri. Pahimmillaan tein niin, että vapaapäivän aamuna esitin lähteväni töihin, palasin vähäksi aikaa kotiin ja sitten pidettiin lounastreffit ystävän kanssa.

Ihmettelen, ettei kukaan ihmetellyt suhdettamme sen enempää. Tai sanonut suoraan, että kai mä tajuan ettei se ole normaalia.

Kyllä meillä kaikki perheenjäsenet "kysyy luvan" eli ilmoittaa muille ennen kuin tuo vieraita kotiimme. Olen tehnyt vuorotyötä ja silloin on ollut selvää että vieraita ei tuoda kun olen nukkumassa.

Nääh, me pikemminkin vaan ilmotetaan toisillemme. "Ai niin, Matti ja Teppo tulee sit lauantaina joskus kuuden maissa". Vastaus on aina kumman puolelta tahansa "ok".

Musta on kiva kun käy vieraita.

Yhteiset ystävät. Kaikki perheellisiä ja pariskuntia Niinkuin mekin😀

En kysy lupaa mutta edellisten tapaan kerron asiasta, koska onhan toisella oikeus tietää että keitä hänen kotonaan vierailee. Samalla varmistan että ei ole suunniteltuna mitään päällekkäistä. Sama toimii toiseen suuntaan.

En kysy lupaa mutta ilmoitan. Mulla käy aika paljon kavereita kylässä arkena vaikka nopsaa kahvilla. Miehellä taas käy vähemmän kavereita ja jos käy niin kyse on yleensä jostain poikien saunaillasta missä remutaan ja ryypätään, siihen kysyy kyllä luvan, tosin en muista et olisin ikinä kieltänyt paitsi jos oon ollut vaikka tosi väsynyt tms.

Kysyn tietenkin ja mies myös. Ei omassa kodissaan tarvitse joutua katsomaan ketään ylimääräistä silloin kun ei huvita tai jaksa tai kun pitäisi saada jotain tehtyä. Koti on meille turvapaikka.

Minä kysyn vaimoltani aina, jos ystäviäni on tulossa kylään. Vaimokin kysyy ja neuvottelemme, jos on tulossa pitempiaikaisia vieraita yökylään. Vaimon vieraita saattaa tulla ilman että hän kysyisi minulta, mutta nopealla vierailulla käyvien aikaan minun läsnäoloni ei ole välttämätön.

Joskus olemme käyneet kiivaitakin neuvotteluja vierailuista.

Kerran vaimon sisko pakkautui lapsineen viikoksi meille asumaan. Lapset olivat vilkkaimmassa iässään, vaimon siskolla "raskas vaihe menossa" (eli tuli käytännössä täysihoitoon ja lasten 24/7 hoitopalveluun, vielä kiukutteli koko ajan). Meillä puolestaan oli vauvavuosi menossa, joten ruuanlaitto, kodinhoito, vaimon siskon lasten viihdyttäminen ja vahtiminen, vaimon siskon passaaminen yms. ohjelma jäi lähnnä minun kontolleni. Oli vielä pahin helleaika päällä. Todellinen unelmieni kesäloma.

Silloin sanoin vaimolle, että jos tällaisia vierailuja tulee usemminkin, lähden ovesta ulos enkä tule takaisin ennen kuin vieraat ovat lähteneet.

Asutaan yksiössä joten kyllä kysyn luvan koska näin pienessä asunnossa toinen ei voi mennä edes toiseen huoneeseen karkuun jos ei jaksa vieraita. Mies tekee samoin. Tosi harvoin meillä kyllä edes käy ketään kun tykätään molemmat olla vaan rauhassa yksin kotona.

Meillä vieraita tulee yllättäenkin soittavat vasta jos emme ole kotona ja kyselevät missä ollaan(varsinkin minun sukulaiset). Samoin lapsilla on lupa pyytää aina kavereita meille jos ei ole mitään erityistä. Eli koetan aamusta muistuttaa jos ei saa tuoda kavereita.

Naapureita, miehen kavereita pistäytyy ohimennen. Ja pyydetään ilman toisen lupaa käymään jos ei toisen tarvi olla paikalla.

Joskus sovimme jopa yökyläilyt ja vain ilmoitamme toiselle että veli/kaveri ym tulee huomenna yökylään.

Toki jos on tarkoitus molempien olla vieraiden kanssa ym niin sitten kysytään "lupa". Tai jos muuten erityisen pitkä vierailu tai jonkun vieraamman vierailu. Tai jos vierailu vaikuttaa toiseen paljon. Mies tietää että aina voi luvata siskoilleen ja veljelleen yösijan meillä minulta kysymättä. Ja sama minulla.

Isompiin saunailtoihin ym toki kysytään lupa kun se vaikuttaa muihin niin paljon.

Tavallaan, koska kysyn onko ok jos kaveri/kavereita tulee kylään ja kerron selkeästi myös ajankohdan. Samoin tekee mies, koska kyseessä on molempien koti.

Ei meidän perheessä tarvitse lupia kysellä mutta on kohteliasta varmistaa muilta perheenjäseniltä onko heillä suunnitelmia ennen vieraiden kutsumista.

Nyx nikotteli alkuun kun ex tuli yöksi. Lapset kuitenkin tykkää, ja nykyisin ei siitäkään tarvitse varsinaisesti neuvotella. Samalla nykyinen on rentoutunut, kun näkee omin silmin että vanha suola ei janota.

Aiemmin puhuin vapaammin luvan pyytämisestä, koska en ollut tavannut ihmisiä, joille asia oikeasti on epäselvä. Luulevat esim. kaupassa, että toisen pitää pyytää lupa, että voidaan ostaa suklaata. Vaikka se siis ei ole rahasta kiinni eikä mistään muustakaan, kunhan vain huvittaisi alleviivata omaa valtaa toiseen. Voi jessus.