Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli vain vajaan parin kuukauden avoliiton jälkeen :( Miten selviän tästä?
17.10.2016 |
Tapasin viime vuoden joulukuussa maailman ihanimman miehen. Alettiin tapailla ja ruvettiin seurustelemaan helmikuun puolessavälissä. Vietettiin lähestulkoon kaikk iaika yhdessä ja elokuun loppupuolella päätettiin hankkia yhteinen koti. Kaikki oli ihan täydellistä ja luulin ja tunsin oikeasti että tästä jutusta tulisi pitkä ja vakava suhde. Kuitenkin viime perjantaina mies yhtäkkiä ilmoitti ettei meidän yhteiselosta tule hänen mielestään mitään ja hän tahtoo erota. Selitti kuinka meidän yhteiselo ei tule toimimaan pitkällä tähtäimellä koska ollaan loppupeleissä niin erillaisia. Mielestäni meidän yhteiselo sujui ihan täydellisesti kun ei tapeltu juuri koskaan, seksi oli maailman ihaninta ja mies oli maailman ihanin. Tavattiin toistemme vanhemmat ja läheiset ja minun vanhemmat tykästyivät mieheen ihan tosissaan.
Nyt sitten mies päätti kuitenkin lopettaa tämän erittäin hyvin alkaneen juttumme koska se ei tunnu hänestä oikealta :'(... Meidän piti mennä kahdestaan joulun ja uudenvuoden viettoon Australiaan ja puhuttiin myös, että mentäisiin ensi keväänä Amerikkaan. Miksi minulle piti tapahtua tämä? Olenki tehnyt jotain pahaa vai miksi matto vedetään jalkojeni alta kun olen onneni kukkuloilla??? Itken nyt silmiä päästäni täällä, mies otti tavaransa ja lähti viikonloppuna ja olen täällä melkein tyhjässä kämpässä nyt ihan yksin.. En kyennyt menemään edes töihin tänään Miten selviän tästä?
Kommentit (31)
Positiivisesti ajateltuna on parempi, että suhde päättyi nyt, eikä vasta vuosien päästä. Ei mene aikaa hukkaan. Uutta kalaa koukkuun vain!
Kannattaa kyllä keskustella miehen kanssa asiat kunnolla läpi, niin on helpompi jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele, että parempi nyt kuin vuosien päästä. Varmasti tuntuu paskalta, tsemppiä!
Todennäköisesti mies on ihastunut toiseen.Etpä muuta voi kuin hyväksyä, suret aikasi ja jatkat elämääsi.Ei se riitä että mies oli sinulle se oikea.Sinä et ollut hänelle .Se sun täytyy hyväksyä vaikka se sattuu.Kun hyväksyt totuuden alkaa helpottaa.
Kovillehan se ottaa, mutta mies vaikuttaa ehkä vähän keskenkasvuiselta. Ei osaa olla ilman sitä alkuhuumaa. Jotkut ovat semmoisia, miehet tai naiset kumpiakaan sukupuolia syyllistämättä. Ei siitä iloa sulle olis pitkällä tähtäimellä ollut, koska parisuhteeseen jäädessään noista tyypeistä tulee pettäjiä.
Otat nyt vain päivän kerrallaan. Älä yritä saada miestä takaisin lähettämällä viestejä ja ottamalla yhteyttä, pahennat vain tilannetta. Suosittelen myös poistamaan miehen somestasi niin ettet vahingossa törmää hänen kuviinsa tms. Äläkä stalkkaa eksää koska sillä satutat vain itseäsi etkä pääse erossa eteenpäin. Nyt vain hemmottelet itseäsi, tapaat ystäviä ja pyydä heitä vaikka yökylään jos sinua ahdistaa olla yksin. Sure ja itke mutta muista että elämä jatkuu ja sinussa ei ole mitään vikaa vaikka teidän suhteenne ei toiminutkaan. Tulee jotain parempaa vaikka nyt ei tunnu siltä. Sinä selviät kyllä<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmasti lohduta, mutta minäkin sain eilen tietää, että asun ensi kuusta alkaen yksin. Meillä takana 6 vuotta yhteiseloa. Nyt vaan me molemmat tahoillamme tukeudutaan läheisiin, jotka kestää kaikki tunteenpurkaukset... odotellaan niitä parempia päiviä, kun ei enää satu niin paljon.
Näin voi käydä. Ja se olisit voinut olla sinäkin, jolla tunteet väljähtyivät/huomasi ratkaisevan erilaisuuden yms.
Itseesi älä syyttele ainakaan, itke nyt itkusi ja kokoa rivisi uudelleen. Rakkaus on aina riski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kannattaa muuttaa yhteen vasta sitten, kun ensihuuma ja rakastuminen on muuttunut arkipäiväiseksi rakkaudeksi. Silloin vasta oikeasti tietää, onko tämä ihminen juuri se, jonka kanssa haluaa edes yrittää elää loppuelämänsä. Jos lyö hynttyyt yhteen jo ihastumisvaiheessa, niin ero voi olla edessä, jos ihastumisen jälkeen ei tulekaan rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kannattaa muuttaa yhteen vasta sitten, kun ensihuuma ja rakastuminen on muuttunut arkipäiväiseksi rakkaudeksi. Silloin vasta oikeasti tietää, onko tämä ihminen juuri se, jonka kanssa haluaa edes yrittää elää loppuelämänsä. Jos lyö hynttyyt yhteen jo ihastumisvaiheessa, niin ero voi olla edessä, jos ihastumisen jälkeen ei tulekaan rakkautta.
Ei yhteen muuttaminen ole sama kuin naimisiinmeno tai lastenhankinta vaan kyllä tuosta pääsee vielä hyvin pois. Alkuhuuma kestää joillain yli kaksikin vuotta, joten ei välttämättä ole taloudellisesti järkevää odottaa niin pitkään yhteenmuuttoa. Toisaalta aikaa säästyy, kun saa varmaan nopeammin selville sopiiko yhteen vai ei.
Varaat reissut ihan itsellesi; saat jotakin mitä odottaa. Elämä on välillä ankeaa mutta kyllä sä selviät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmasti tosi raskas tilanne, kun kaikki tulevaisuudensuunnitelmat toisen kanssa murentuu :( kuten moni jo neuvoikin, on hyvä juttu, että asia tuli kuitenkin näin nopeasti ilmi. Mies ei ehtinyt olla elämässäsi kovin kauaa, ja vaikka hänen merkitys olikin sinulle suuri, voit ehkä päästä nopeammin yli hänestä kuin sellaisesta, joka olisi ollut kuvioissa jo pitkään. Jos mies pystyi kohtelemaan sinua noin, hänestä olisi luultavasti viimeistään jossain vaiheessa paljastunut jotain huonoja piirteitä. Meressä riittää kaloja, uutta matoa koukkuun vain ja kaikkea hyvää. <3
Etenitte liian nopeasti. Hullu tahti.
Tsemppiä toipumiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sua :( Halaus täältä virtuaalisesti. On hirveää tulla jätetyksi, ja vielä pahempaa jos tilanne on omasta mielestä ollut hyvä ja onnellinen.
Tässä tapauksessa jotain on varmaan tapahtunut, mielestäni omituisen nopea päätös noin pian yhteenmuuton jälkeen... Tai sitten mies on vaan tosi impulsiivinen ja nopea liikkeissään, mikä tekisi hänestä pitkäaikaisena kumppanina joka tapauksessa epäluotettavan. Yritä ajatella, että mitä ikinä tapahtuikin, niin parempi näin aikaisessa vaiheessa. Ja kuten joku jo ehdotti, varaa reissut ihan itsellesi, pyydä vaikka joku ystävä mukaan.
Tsemppiä kovasti! Tiedän miltä tuntuu tulla jätetyksi. Tiedän myös, että siitä selviää, vaikka eron hetkellä tuntuisi kuin kuolisi sisältä. Sinäkin selviät <3
Kuten jo aikaisemmat ovat kirjoittaneet niin hyvä kun selvisi nyt eikä vasta vuosien päästä kun on ehkä jo lapsiakin. Olisi ollut väärin sinua kohtaan ja miestäkin kohtaa roikkua suhteessa jossa ei halua olla. Olet nyt hetken aikaa ihan yksin jotta pääset eteenpäin ja sitten vaan uutta etsimään. Varmasti vielä löydät sen oikean jolle myös sinä olet oikea :) oliko ensimmäinen suhteesi? Minulla ensimmäinen kesti 1,5v ja olin niin rikki erosta että meni vuosi ennen kuin oli valmis uuteen. Pari vuotta erosta tapasin nykyisen rakkaan mieheni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kannattaa muuttaa yhteen vasta sitten, kun ensihuuma ja rakastuminen on muuttunut arkipäiväiseksi rakkaudeksi. Silloin vasta oikeasti tietää, onko tämä ihminen juuri se, jonka kanssa haluaa edes yrittää elää loppuelämänsä. Jos lyö hynttyyt yhteen jo ihastumisvaiheessa, niin ero voi olla edessä, jos ihastumisen jälkeen ei tulekaan rakkautta.
Ei yhteen muuttaminen ole sama kuin naimisiinmeno tai lastenhankinta vaan kyllä tuosta pääsee vielä hyvin pois. Alkuhuuma kestää joillain yli kaksikin vuotta, joten ei välttämättä ole taloudellisesti järkevää odottaa niin pitkään yhteenmuuttoa. Toisaalta aikaa säästyy, kun saa varmaan nopeammin selville sopiiko yhteen vai ei.
Tottakai noin kuin sanoit, jos yhdessä asuminen on vain taloudellinen ratkaisu ja keino selvittää, onko suhteella yhtään mitään mahdollisuuksia. Mutta silloin ottaa riskin, että suhde voi päättyä hyvinkin nopeasti. Jos taas ajattelee, että yhteen muuttaminen on merkki sitoutumisesta, voi joutua pettymään.
Minne se mies lähi kamoineen kaikkineen? Oliko jo uusi kämppä hankittuna vai tyttöystävä?
Kuulostaa siltä, että löysi toisen.
Rakkaus kestää ikuisesti, kohde vain vaihtuu....