Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olenko erakoitumassa?

Vierailija
16.10.2016 |

Olen alle kolmekymppinen ja opiskelen tällä hetkellä, niin että teen viimeisiä kursseja tenttimällä. (Eli opiskelen kotona) Näen poikaystävä 1-2 kertaa viikossa, perhettä vähintään joka toinen viikonloppu ja muutamaa ystävää ehkä kerran kuussa. Pointtina ehkä se, että viihdyn todella hyvin kotona. Usein jos "pitää" poistua kotoa niin olen vain onnellinen, kun pääsen takaisin kotiin. Onko tämä jo jonkinlaista mökkihöperyytä?

Toisaalta olen kuitenkin kuukauden ollut tänäkin vuonna ulkomailla. Voisin harrastaa jotakin mutta tällä hetkellä on todella surkea rahatilanne.

Mietin vain, että pitäisikö väkisin raahautua päivittäin vaikka kaupungille tai yrittää tavata uusia ihmisiä ettei ihan höpöröidy? Käyn siis joka päivä kuitenkin lenkillä etten sentään ihan 24/7 ole kotona.

Mitä mieltä olette, kuulostaako näin passiivinen elämä huolestuttavalta? Jos nyt pitää luokitella itseni johonkin lokeroon niin olen introvertti eli siinä mielessä, en vain jaksa mitään kovin aktiivista elämää. Olen kuitenkin "nuoruudessani" viettänyt todella aktiivista elämää, eli en ole aina ollut tällainen.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
16.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
2/5 |
16.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meitä ihmisiä on erilaisia. :) En huolestuisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
16.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meitä ihmisiä on erilaisia. :) En huolestuisi.

Lohdullista. :) Ap

Vierailija
4/5 |
16.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oon ihan samanlainen. Mua suorastaan ahdistaa jos pitää nähdä kavereita tms, parasta on aina se hetki kun saa tulla kotiin eikä tartte puhua kellekään mitään.

Vierailija
5/5 |
16.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oon ihan samanlainen. Mua suorastaan ahdistaa jos pitää nähdä kavereita tms, parasta on aina se hetki kun saa tulla kotiin eikä tartte puhua kellekään mitään.

Kuulostaa tutulta. Jotenkin ystävienkin kanssa niin joutuu kuitenkin tsemppaamaan ja "ylläpitämään" keskustelua. Kun sitten esim. poikaystävän kanssa voi vaan oleilla, olla vaikka hiljaa ja molemmat touhuta välillä omia juttuja niin se ei ole ollenkaan niin "raskasta." En vain tiedä, että miten ihminen on voinut muuttua tällaiseksi, kuitenkin vielä kouluaikanakin oli paljon kavereita ja harrastuksia, nyt jatkuvat menot vain ahdistaisivat. Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kuusi kahdeksan