Lue keskustelun säännöt.
Maataloon miniäksi menneet. Miten paljon olette
15.10.2016 |
muuttaneet sisustusta/ raivanneet suvun tavaroita?
Kommentit (20)
Kai siinä on miehelläkin sanomista jos haluaa säilyttää jotain suvun perintökaluja.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken, mutta hitaasti. Aluksi oman huoneeni, sitten makkarin, stten huoenkaluja sitten sieniä sitten remonttia. Tyttäreni tekee aikanaan saman. Ja meillä ei ole suvun tavaroita, meillä on vain meidän tavaroita joita kumpikin on voinut periä sieltä täältä tai sitten ostaa). Sukulaiset. viekööt romunsa pois, ei tämä mikäön varasto ole.
Mutta en minä mitenkään tarkoituksella ole "raivannut", kunhan tuomut omaa perintöäni mukanani ja kohentanut oloja meille sopivammiksi.
Paljon :D
Tai no en tiedä olenko varsinaisesti mennyt miniäksi, koska suostuin muuttamaan taloon vasta kun appivanhemmat muuttivat pois. No joka tapauksessa ollaan rempattu paljon, osaan huoneista ihan vaan pintaa ja keittiö, vessat ja kylppäri kokonaan. Huonekaluja on uusittu ja joitakin (ai kamala!) vaihdettu huoneesta toiseen.
Asuintilat oli helppo juttu, vintti ei. Se oli ainoa, mistä meinasi tulla miehen sisarusten kanssa riitaa, muista selvittiin lähinnä moitteilla ja paheksunnalla.
Nostan hattua kaikille jotka moiseen ryhtyy. Miehen veli jatkoi heidän sukutilallaan ja anoppi sekä käly on vielä aika kiinni vanhalle tuvalle jääneissä tavaroissa. Velipojan uusi morsian on kovan työn edessä, jos haluaa päästä eroon jokaisests vanhasta pyyhkeestä, hillopurkista ja henkarista.
Lähdetään siitä, että en mennyt miniäksi vaan emännäksi.
Emäntä tekee yhdessä isännän kanssa mitä tahtoo.
Säilyttämisen arvoisen ja omaa silmää miellyttävän olen säilyttänyt. Kaikkea muuta tarjotaan vanhalle parille ja isännän veljille ennen kuin heitetään pois.
Meidän kotimme ei ole kenenkään romuvarasto. Jokainen hillotkoon omissa nurkissaan sen mitä haluaa itse säilyttää. Perinteitä kuitenkin kunnioitan ja vanhaa historiaa arvostan. Mutta rajat siihen vedän minä yhdessä mieheni kanssa ( jolla harvoin on mihinkään mitään sanottavaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan yhtään.
Täällä on salissa 100 vuoden ikäinen kalusto, seinillä vanhoja sukutauluja, hopeakaapissa vanhaa hopeaa jne. eli en ole keksinyt yhtäkään syytä sille, miksi olisi pitänyt kantaa arvokkaat tavarat jonnekin kierrätyskeskukseen ja ostaa Ikeasta lastulevyä tilalle.
Tunnustan: meillä on tiettyjä Arabian lautasia vain 5 kpl tai tiettyjä juomalaseja (niitä Viola-sulatejuuston laseja) 8 kpl eli täysin väärä määrä. Voisin viskoa ne roskiin ja ostaa halpakaupasta tilalle jotain uutta koko tusinan, mutta minulle kierrätys ei ole sitä, että heitän pois ja ostan tilalle. Minulle kierrätys on sitä, että käyttökelpoiset on omassa käytössä.
Osin tämä johtuu siitä, että olen itsekin maalaistalosta kotoisin ja kunnioitan vanhoja tavaroita. Veli on vaimonsa kanssa käynyt monet riidat, koska vaimo ei ole täysin ymmärtänyt, että miehellä on 50% sananvallasta kodissa. Kun käly haluaa eroon omasta mielestään rumasta ruokapöydästä, valitsee veli vaimonsa tavaroista jotain sellaista, mistä ei pidä. Molempien pitää luopua jostain, ei vain toisen. Ja siitä syntyy riitoja.
Mun sisko on miniänä maalaistalossa. Miehensä on sanonut, että remontteja saa tehdä, uutta tavaraa saa ostaa jne., kunhan sisko kantaa itse tavarat sisälle ja maksaa kaiken itse, hankkii remonttimiehet jne. Jos ainoa tarve rempalle on se, että on kiva saada uutta, niin uuden haluaja sen sitten maksaa.
Lähihoitajan palkalla ei mitään kovin radikaalia muutosta tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko on miniänä maalaistalossa. Miehensä on sanonut, että remontteja saa tehdä, uutta tavaraa saa ostaa jne., kunhan sisko kantaa itse tavarat sisälle ja maksaa kaiken itse, hankkii remonttimiehet jne. Jos ainoa tarve rempalle on se, että on kiva saada uutta, niin uuden haluaja sen sitten maksaa.
Lähihoitajan palkalla ei mitään kovin radikaalia muutosta tehdä.
No ei meilläkään tehdä remppaa vain huvin vuoksi, vanhoja rakennuksia täytyy välillä korjata ihan syystäkin. Ihan järkevää on käyttää rahat siihen, mitä oikeasti täytyy tehdä. Ja maatalossa riittää hommaa ihan riittävästi molemmille ilman että toinen haaskaa aikaansa tapetoimiseen vain siksi, että kyllästyi vanhoihin. Että joutaakin ihan omasta pussistaan maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan yhtään.
Täällä on salissa 100 vuoden ikäinen kalusto, seinillä vanhoja sukutauluja, hopeakaapissa vanhaa hopeaa jne. eli en ole keksinyt yhtäkään syytä sille, miksi olisi pitänyt kantaa arvokkaat tavarat jonnekin kierrätyskeskukseen ja ostaa Ikeasta lastulevyä tilalle.
Tunnustan: meillä on tiettyjä Arabian lautasia vain 5 kpl tai tiettyjä juomalaseja (niitä Viola-sulatejuuston laseja) 8 kpl eli täysin väärä määrä. Voisin viskoa ne roskiin ja ostaa halpakaupasta tilalle jotain uutta koko tusinan, mutta minulle kierrätys ei ole sitä, että heitän pois ja ostan tilalle. Minulle kierrätys on sitä, että käyttökelpoiset on omassa käytössä.
Osin tämä johtuu siitä, että olen itsekin maalaistalosta kotoisin ja kunnioitan vanhoja tavaroita. Veli on vaimonsa kanssa käynyt monet riidat, koska vaimo ei ole täysin ymmärtänyt, että miehellä on 50% sananvallasta kodissa. Kun käly haluaa eroon omasta mielestään rumasta ruokapöydästä, valitsee veli vaimonsa tavaroista jotain sellaista, mistä ei pidä. Molempien pitää luopua jostain, ei vain toisen. Ja siitä syntyy riitoja.
Jos meilläkin olisi ollut sata vuotta vanhoja huonekaluja, sukutauluja, hopeaa ja muuta hienoa, niin tietysti olisi säästetty. Ja säästettiinkin kaikki säästämisen arvoinen, mitä ei ollut kovin paljon sen jälkeen kun miehen vanhemmat ja sisarukset veivät omansa pois. Se mitä tänne jäi oli mm. lastulevyhuonekaluja, parittomia astioita, tahraisia patjoja, auringon polttamia verhoja ja muuta mukavaa. Hae toki pois, jos vanhaa arvostat.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilakaupoista on yli 20 vuotta aikaa. Pari kuukautta sitten miehen veli tuli hakemaan erästä pöytää, jonka kuulemma anoppini oli hänelle luvannut. Ei kysellyt mitään sopiiko meille. Menimme miehen kanssa kumpikin aivan sanattomaksi. No pöytä on ollut kylmässä varastossa viimeiset 40 vuotta ja oli jo huonokuntoinen, joten pöytä jäi meille, mutta tämä asenne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan yhtään.
Täällä on salissa 100 vuoden ikäinen kalusto, seinillä vanhoja sukutauluja, hopeakaapissa vanhaa hopeaa jne. eli en ole keksinyt yhtäkään syytä sille, miksi olisi pitänyt kantaa arvokkaat tavarat jonnekin kierrätyskeskukseen ja ostaa Ikeasta lastulevyä tilalle.
Tunnustan: meillä on tiettyjä Arabian lautasia vain 5 kpl tai tiettyjä juomalaseja (niitä Viola-sulatejuuston laseja) 8 kpl eli täysin väärä määrä. Voisin viskoa ne roskiin ja ostaa halpakaupasta tilalle jotain uutta koko tusinan, mutta minulle kierrätys ei ole sitä, että heitän pois ja ostan tilalle. Minulle kierrätys on sitä, että käyttökelpoiset on omassa käytössä.
Osin tämä johtuu siitä, että olen itsekin maalaistalosta kotoisin ja kunnioitan vanhoja tavaroita. Veli on vaimonsa kanssa käynyt monet riidat, koska vaimo ei ole täysin ymmärtänyt, että miehellä on 50% sananvallasta kodissa. Kun käly haluaa eroon omasta mielestään rumasta ruokapöydästä, valitsee veli vaimonsa tavaroista jotain sellaista, mistä ei pidä. Molempien pitää luopua jostain, ei vain toisen. Ja siitä syntyy riitoja.
Jos meilläkin olisi ollut sata vuotta vanhoja huonekaluja, sukutauluja, hopeaa ja muuta hienoa, niin tietysti olisi säästetty. Ja säästettiinkin kaikki säästämisen arvoinen, mitä ei ollut kovin paljon sen jälkeen kun miehen vanhemmat ja sisarukset veivät omansa pois. Se mitä tänne jäi oli mm. lastulevyhuonekaluja, parittomia astioita, tahraisia patjoja, auringon polttamia verhoja ja muuta mukavaa. Hae toki pois, jos vanhaa arvostat.
4
Meillä kaupunkilaisminiä oli kantamassa metallijätteeseen emalikulhoja (hinta noin 80 e/kpl), koska hänestä ne olivat "parittomia astioita". Kun Ikeasta saa nätimpiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan yhtään.
Täällä on salissa 100 vuoden ikäinen kalusto, seinillä vanhoja sukutauluja, hopeakaapissa vanhaa hopeaa jne. eli en ole keksinyt yhtäkään syytä sille, miksi olisi pitänyt kantaa arvokkaat tavarat jonnekin kierrätyskeskukseen ja ostaa Ikeasta lastulevyä tilalle.
Tunnustan: meillä on tiettyjä Arabian lautasia vain 5 kpl tai tiettyjä juomalaseja (niitä Viola-sulatejuuston laseja) 8 kpl eli täysin väärä määrä. Voisin viskoa ne roskiin ja ostaa halpakaupasta tilalle jotain uutta koko tusinan, mutta minulle kierrätys ei ole sitä, että heitän pois ja ostan tilalle. Minulle kierrätys on sitä, että käyttökelpoiset on omassa käytössä.
Osin tämä johtuu siitä, että olen itsekin maalaistalosta kotoisin ja kunnioitan vanhoja tavaroita. Veli on vaimonsa kanssa käynyt monet riidat, koska vaimo ei ole täysin ymmärtänyt, että miehellä on 50% sananvallasta kodissa. Kun käly haluaa eroon omasta mielestään rumasta ruokapöydästä, valitsee veli vaimonsa tavaroista jotain sellaista, mistä ei pidä. Molempien pitää luopua jostain, ei vain toisen. Ja siitä syntyy riitoja.
Jos meilläkin olisi ollut sata vuotta vanhoja huonekaluja, sukutauluja, hopeaa ja muuta hienoa, niin tietysti olisi säästetty. Ja säästettiinkin kaikki säästämisen arvoinen, mitä ei ollut kovin paljon sen jälkeen kun miehen vanhemmat ja sisarukset veivät omansa pois. Se mitä tänne jäi oli mm. lastulevyhuonekaluja, parittomia astioita, tahraisia patjoja, auringon polttamia verhoja ja muuta mukavaa. Hae toki pois, jos vanhaa arvostat.
4
Meillä kaupunkilaisminiä oli kantamassa metallijätteeseen emalikulhoja (hinta noin 80 e/kpl), koska hänestä ne olivat "parittomia astioita". Kun Ikeasta saa nätimpiä!
Meillä ei ole Ikeasta mitään, ei nättiä eikä rumaa. Pari ruostunutta emalipottaa kyllä löytyy, pitäisiköhän ne laittaa myyntiin jos tuollaisia summia saa? Vai laittaisinko peräti koristeeksi olohuoneen hyllyyn?
4
Onko teillä vaihtoehdot oikeasti 100 v vanha perinne-esine ja Ikea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä vaihtoehdot oikeasti 100 v vanha perinne-esine ja Ikea?
Tietysti ne on ne vaihtoehdot. Ja kaikki maatalot on 1800-luvun sukukartanoita, joissa riittää saleja ja hopeakaappeja vaikka muille jakaa. Ja miniät on tyhmiä kaupunkilaisia, jotka ei osaa arvostaa varastoihin jemmattua romua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä vaihtoehdot oikeasti 100 v vanha perinne-esine ja Ikea?
Tietysti ne on ne vaihtoehdot. Ja kaikki maatalot on 1800-luvun sukukartanoita, joissa riittää saleja ja hopeakaappeja vaikka muille jakaa. Ja miniät on tyhmiä kaupunkilaisia, jotka ei osaa arvostaa varastoihin jemmattua romua.
Monelle Finelin kulhot todella ovat romua eikä kaikki miniät tajua, mitä eroa on hopealla ja uushopealla.
Olen aina asunut kodissa, jossa on salihuone. Vanhoissa maalaistaloissa yleensä on.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken, mutta hitaasti. Aluksi oman huoneeni, sitten makkarin, stten huoenkaluja sitten sieniä sitten remonttia. Tyttäreni tekee aikanaan saman. Ja meillä ei ole suvun tavaroita, meillä on vain meidän tavaroita joita kumpikin on voinut periä sieltä täältä tai sitten ostaa). Sukulaiset. viekööt romunsa pois, ei tämä mikäön varasto ole.
Mutta en minä mitenkään tarkoituksella ole "raivannut", kunhan tuomut omaa perintöäni mukanani ja kohentanut oloja meille sopivammiksi.
Ihana. Miniällä omat sienet mukana:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä vaihtoehdot oikeasti 100 v vanha perinne-esine ja Ikea?
Tietysti ne on ne vaihtoehdot. Ja kaikki maatalot on 1800-luvun sukukartanoita, joissa riittää saleja ja hopeakaappeja vaikka muille jakaa. Ja miniät on tyhmiä kaupunkilaisia, jotka ei osaa arvostaa varastoihin jemmattua romua.
Monelle Finelin kulhot todella ovat romua eikä kaikki miniät tajua, mitä eroa on hopealla ja uushopealla.
Olen aina asunut kodissa, jossa on salihuone. Vanhoissa maalaistaloissa yleensä on.
Ei tarvitse olla miniä, ettei tajua hopean ja uushopean eroa. Finelin kulhot eivät sanoneet minulle mitään, joten googletin ja rumiksi totesin. Jos omista nurkista sellaisia löytyisi, myisin äkkiä pois. Mummolani on tyypillinen vanha maalaistalo, rakennettu muistaakseni 1904 eikä siellä ole salia. Ei ole monessa muussakaan talossa siinä kylässä.
Meillä nuoripari asuu "pikkutaloa" eli heillä on 2h+k pihan toisella laidalla, me vanha pariskunta asumme päätalossa, jossa tilaa on enemmän. Näin ei miniän tarvitse itkeä romujen takia, hän joutuu niitä siivoamaan pois nurkistaan todennäköisesti noin 40 vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä vaihtoehdot oikeasti 100 v vanha perinne-esine ja Ikea?
Tietysti ne on ne vaihtoehdot. Ja kaikki maatalot on 1800-luvun sukukartanoita, joissa riittää saleja ja hopeakaappeja vaikka muille jakaa. Ja miniät on tyhmiä kaupunkilaisia, jotka ei osaa arvostaa varastoihin jemmattua romua.
Monelle Finelin kulhot todella ovat romua eikä kaikki miniät tajua, mitä eroa on hopealla ja uushopealla.
Olen aina asunut kodissa, jossa on salihuone. Vanhoissa maalaistaloissa yleensä on.
Ei tarvitse olla miniä, ettei tajua hopean ja uushopean eroa. Finelin kulhot eivät sanoneet minulle mitään, joten googletin ja rumiksi totesin. Jos omista nurkista sellaisia löytyisi, myisin äkkiä pois. Mummolani on tyypillinen vanha maalaistalo, rakennettu muistaakseni 1904 eikä siellä ole salia. Ei ole monessa muussakaan talossa siinä kylässä.
Olen Hämeestä, täällä kylän jokaisessa talossa on sali. Mäkitupalaiset ja evakot on sitten erikseen, heillä vieraat kestitään keittiössä.
Kaiken..sehän on sinun ja miehesi koti. Jos olette maksaneet tilan, niin ei siinä ole kenelläkään sanomista.