Onko teiltä udeltu perinnön suuruudesta?
Vanhempani kuoli hiljattain ja olen ainut lapsi. On vähän ihmetyttänyt kun ystäviä yms tuntuu kiinnostavan, paljonko olen perinyt häneltä, paljonko saanut henkivakuutuksesta jne.. Olen ajatellut, että en kerro kellekkään summia (paitsi ehkä joskus miehelle), koska nämä asiat ovat vain minun ja toisen vanhempani välisiä. Kysellään, miten me jaettiin äidin ja isän talon omistajuussuhde jne.. En todellakaan perinyt mitään jättisummaa, vanhempani oli vielä nuori kuolemaan ja minulla on häntä valtava ikävä. Ennemmin ottaisin hänet elävänä tänne kuin perisin senttiäkään! Onko muilta udeltu näitä perintöasioita? Ihan kun musta ois nyt tullut valtavan rikas kermaperse tai mitä sitten jos vaikka olisikin? En ymmärrä, aion elää jatkossakin tulojen mukaan ja nuo häneltä jääneet rahat olkoon hätävarana tai sitten jos joskus ostan asunnon niin voin sitten siihen laittaa ne rahat. Oon vaan vastannut, että perin mä "jotain" ja koitan johdatella keskustelua muualle, mutta silti kehdataan kysyä tarkkoja summia.. Oonko outo kun mun mielestä se on vähän törkeetä?
Kommentit (16)
Kyllähän minä puolisolle kertoisin, tai se siis olisi minusta hänenkin asiansa. Mutta muuten en kertoisi.
Kyllä kyseltiin ja olipa joku kaivanut perukirjatkin. Levitteli sitten tietoa miljoonaperinnöstä. Täysin tuntemattomat ihmiset alkoivat tulla juttusille ja mielistelivät joka tilanteessa. Nykyisin voin juhlia vain toisilla paikkakunnilla tai Virossa.
Vastaa heille ettet halua puhua asiasta/se ei ole sopiva puheenaihe. Toki on tökeröä usella asiasta noin suoraan, mutta jos on noin tökerö kysymään, niin ei varmaankaan ymmärrä tuollaisia "no perin jotain" -keskusteluntorppauksia. Varmaan heillä vasta uteliaisuus herääkin tuosta kiertelystä. Jotkut ei vaan tajua, ennen kuin on omakohtaista kokemusta.
Todistetusti joidenkin uteliaisuus ei tunne soveliaisuuden rajoja! Voimia ap surussasi!
Ei todellakaan kukaan kysellyt perinnöstä. Eikä itsellenikään tulisi mieleenkään kysyä toisilta perinnöstä.
Miehenikään ei kysynyt perinnöstä, mutta hänelle asiasta kyllä kerroin. Mies ei myöskään ottanut rahojen käyttöä puheeksi, vaan minä otin.
Isäni kuoli pari vuotta sitten. Kaikenlaisia kysymyksiä ole. Kuullut, mutta minä en jotenkin kokenut niitä samalla tavalla kuin sinä. En kokenut, että joku utelisi "perintöäni" tai mitään summia, vasn enemmänkin ihmiset olivat kiinnostuneita käytännön asioista, miten äitini pärjää, miten asiat on hoidettu, mitä me olemme pitäneet viisaana ja moni halusi varmistaa, että kaikki tärkeät asiat on otettu huomioon. En minä kokenut sitä törkeänä uteluns, vaan haluna varmistaa, että me selviämme.
Et kerro puolisolle? Mahtaa teillä olla lämpimät välit.
Et ole outo ja on törkeätä. Moukkamaista, huonoa käytöstä. Voit vastata "en halua puhua niistä asioista" tai "haluaisin olla puhumatta rakkaasta edesmenneestäni" ja jos siihen sanovat, että eihän tässä siitä ihmisestä puhuta vaan sen rahoista niin sanot suoraan "se loukkaa hänen muistoaan ja tuntuu minusta pahalta".
Itse ottaisin ihan reilusti etäisyyttä asiasta uteleviin. Varsinkin sukulaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli pari vuotta sitten. Kaikenlaisia kysymyksiä ole. Kuullut, mutta minä en jotenkin kokenut niitä samalla tavalla kuin sinä. En kokenut, että joku utelisi "perintöäni" tai mitään summia, vasn enemmänkin ihmiset olivat kiinnostuneita käytännön asioista, miten äitini pärjää, miten asiat on hoidettu, mitä me olemme pitäneet viisaana ja moni halusi varmistaa, että kaikki tärkeät asiat on otettu huomioon. En minä kokenut sitä törkeänä uteluns, vaan haluna varmistaa, että me selviämme.
Siinä saattaa olla pieni ero, kun kysytään miten äiti pärjäilee vrt. mites, saitko suurenkin summan henkivakuutuksesta.
No siis me ei poikaystäväni kanssa olla naimisissa, ei edes kihloissa. En mä tiedä paljonko hänellä on tileillään rahaa, eikä hän tiedä paljonko mulla on rahaa :). Toistemme tulot tiedetään kyllä, jotta saadaan arki rullaamaan. Poikaystävä tietää tarkan osuuden, että miten paljon otin heidän asunnosta ja kyllä hän siitä osaa yks plus yks yhteen laskea että käytännössä kaikki raha jäi mulle.
ap
Olen huomannut että rihkamastakin voi saada aikaan riidan. Rahaahan kaikki ajaa takaa.
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli pari vuotta sitten. Kaikenlaisia kysymyksiä ole. Kuullut, mutta minä en jotenkin kokenut niitä samalla tavalla kuin sinä. En kokenut, että joku utelisi "perintöäni" tai mitään summia, vasn enemmänkin ihmiset olivat kiinnostuneita käytännön asioista, miten äitini pärjää, miten asiat on hoidettu, mitä me olemme pitäneet viisaana ja moni halusi varmistaa, että kaikki tärkeät asiat on otettu huomioon. En minä kokenut sitä törkeänä uteluns, vaan haluna varmistaa, että me selviämme.
No olen mäkin kertonut, että onko perunkirjoitus tehty tai omaisuus jaettu. On myös kyselty, miten jaksan tai miten toinen vanhempani jaksaa. Silti on vähän eri asia kysyä, että no saitteko sopuisasti perintö jaettua kuin paljos se sun osuus siitä asunnosta olikaan ja jäikös paljon massia käteen?
ap
Ei ole kyselty. Vanhempani elävät vielä. En tule ottamaan perintö vastaan, vaan luovun siitä lasteni hyväksi.
No, voit sanoa että eikä paljoakaan ja olisin mieluummin pitänyt vanhempani.
Olisihan tuollainen törkeää. Itseltäni ei kukaan mitään kysellyt, tosin saattaa johtua siitä että sitä "valtavaa perintöä" oli jakamassa myös kolme sisarustani, eli ei todellakaan puhuta mainitsemisen arvoisista summista.
Voimia menetyksessäsi!