Lue keskustelun säännöt.
Mieheni veljen vaimo ei käy meidän juhlissa
11.06.2007 |
Mitä siitä pitäisi ajatella, että mieheni veljen vaimo ei ole ollut yhdessäkään meillä kotona järjestetyssä juhlassa? Meillä on vietetty useat ristiäiset ja pienimuotoiset häät. On joskus ollut ihan järkeviä syitäkin, mutta jos halua olisi juhliin tulla niin silloin varmaan jätettäisiin lapsen urheiluharjoituksiin vieminen väliin ja tultaisiin häihin, jos edes vähän kiinnostaisi. Ilmeisesti tätä tyyppiä ei yhtään meidän jutut kiinnosta tai ajattelee olevansa jollain tavalla meitä parempi ihminen ja ei viitsi tulla. Mieheni ei näistä asioista paljon puhu, mutta harmittaa jotenkin miehen puolesta kun ei edes häihimme tullut. Tosin en tiedä sitten ajatteliko mieheni siitä loppujen lopuksi yhtään mitään. Sukulaiseni varmaan alkavat mielessään pitää tätä mieheni veljeä lähes yksinhuoltajana. Kukaan ei tietenkään ole kehdannut mitään sanoa, mutta onhan se vähän outoa, että on pari lasta mukana ja vaimo ei koskaan. On kuitenkin kiva, että edes mieheni veli on juhliin tullut lasten kanssa. Onhan tässä välimatkaakin useampi sata kilometriä.
Kommentit (26)
Vierailija:
Mitä siitä pitäisi ajatella, että mieheni veljen vaimo ei ole ollut yhdessäkään meillä kotona järjestetyssä juhlassa? Ilmeisesti tätä tyyppiä ei yhtään meidän jutut kiinnosta tai ajattelee olevansa jollain tavalla meitä parempi ihminen ja ei viitsi tulla. On kuitenkin kiva, että edes mieheni veli on juhliin tullut lasten kanssa. Onhan tässä välimatkaakin useampi sata kilometriä.
Outoa. Voi olla että ei pidä teistä, mutta silti on lapsellista jättää isot juhla käymättä tuollaisen takia. Tai sitten on joku oikea (vaikka terveydellinen) syy, miksei lähde noin kauas.
Mutta onneksi päästää perheensä, niitäkin hellapoliiseja on, jotka kiristävät puolisonsakin mukaan oikkuihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo outoa käytöstä, mutta joku syy siellä taustalla varmaankin on? Onko häntä loukattu aiemmin, itse ole jättänyt väliin sukujuhlia tämän takia.
Onko henkilö arka tai sosiaalisesti rajoittunut persoona? Onko hänellä vuorivaikutusongelmia ihmisten kanssa? Kokeeko hän itsensä ulkopuoliseksi jotenkin?
Meillä on näin, mieheni menee mielellään aina joka kissanristiäisiin ensimmäisenä ja viimeisenä lähtee. Itse mene usein pitkin hampain juhliin, en osaa sanoa syytä, jännitän omaa käytöstäni, pukeutumistani ja lasteni käyttäytymistä.
On paljon rajoitteita, eikä varmaan vain yhtä ainoaa syytä kieltäytyä juhliin tulemisesta.
Katsele tilannetta kokonaisuutena ja oletteko te ainut perhe, jonka sukujuhlat jäävät tältä ihmiseltä väliin?
Kuka siitä voisi ajatella, että useat häät, haloo.
Tiedän olevani ei-toivottu vieras.. Esim. kutsuissa ei koskaan lue nimeäni. Minua se ei (enää) loukkaa, itse asiassa en menisi mistään hinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se " useat" on tuossa myös häiden määre. Eli " useat häät" . Asiayhteydestä voi sitten ehkä päätellä, onko niitä ollut useat vai ei.
Mutta meidän suvun puolelle ne ei tuu koskaan huvikseen kylään. Ja synttäreille ja muihin juhliin tulee vain mies ja lapset. Ehkä kerran vuodessa on vaimokin mukana.
Enkä tiedä mitään syytä tuolle käytökselle. Ehkä se ei vaan pidä meistä. Enemmän kyllä luulen, että se ei vaan tajua, kuinka eriarvoisesti se ajattelee omasta ja miehensä suvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni sukulaiset järjestävät juhlia jatkuvasti. On ristiäisiä ja syntymäpäiviä. Häihin olen mennyt mutta muuten juhlia enemmänkin vältellyt. Olen tästä saanut jossain määrin hankalan maineen.
Syitä on monia. En käy omien sukulaistenikaan juhlissa, en siis erityisemmin pidä sukujuhlista (juhlin mieluummin omien ystävieni ja perheeni kanssa). Juhlia on aivan liikaa, yhdessäkin perheessä lasten synttäreitä tuntuu olevan joka toinen kuukausi. Silloin kun juhlissa vielä perheen kanssa kävimme, ne olivat aina kovin hankalaan aikaan meidän kannalta, koska asumme useamman sadan kilometrin päässä. Oli esim hankalaa kun juhlat alkoivat alkuillasta ja jouduimme jäämään vielä yöksikin. Tuntui että kukaan ei viitsinyt tätä huomioida. Jos kovasti meitä juhliinsa halusivat, olisivat voineet huomioida kulkumatkamme. Itse olen kokenut hyvin helpottavaksi päätöksen olla osallistumatta mieheni suvun juhliin.
Alkuperäisen kysyjän tapauksessa vaikuttaa siltä että taustalla voisi olla muutakin. Ehkä hän on kokenut itsensä ulkopuoliseksi tai jännittää kovasti suuria tilaisuuksia.
Siitä miten vieraanvaraisesti on otettu vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtelu on vaan ollut niin tylyä ja tökeröä, että ei tee enää mieli.
Hän on liikuntavammainen, joten siinä mielessä olen hyväksynyt tilanteen ja käytänkin tuota vammaisuutta aina selityksenä. Toisaalta itse olen pohtinut, että hänelle taitaa tulla jonkinlainen paniikkireaktio aina, kun hän joutuu miettimään yleiselle paikalle menoa. Voi olla, että paniikki on tullut tuon vamman takia, mutta voi olla, että se on ihan itsenäinen oirekin. Kun tutustuimme, hän oli jo lievästi liikuntavammainen ja jo silloin hän sanoi, että ei osaa kohdata mitään sukujuhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on siis uusperhe ja suhteen alkaessa minun lapsiani kohdeltiin niin la-arvoisesti, etten ikinä anna sitä anteeksi.
entäpä jos miehesi veljen vaimo sairastaa esim. paniikkihäiriötä! ei silloin voi mennä mihkään kylään ilman paniikkikohtausta! tuskin hän pitää itseään parempana kuin te, päinvastoin! luuleen, että kokee itsensä huonommaksi ja siksi panikoi eikä kehtaa tulla. en minäkään tulis jos minustakin tuolla lailla selän takana juoruttaisiin pahaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...suvun kekkereihin. Kutsussa lukee kyllä aina minun nimeni, mutta ovat haukkuneet minut niin moneen kertaan, että olen päättänyt jäädyttää välit kokonaan. Meillä mies pääsisi lähtemään niihin, mutta ei halua lähteä ilman minua. Saavatpa paskiaiset ansionsa mukaan.
Alkuperäiseen kirjoitukseen viitaten, en ainakaan tiedä miten mieheni tai minä olisimme tätä kyseistä henkilöä loukanneet. Olemme luonteeltamme sellaisia, että emme todellakaan loukkaa ketään vieraampaa ihmistä tahallamme tai piikittele asioista (kuten jotkut). Väärinymmärryksiä voi tietenkin tapahtua ja tietämättään. Ollaan vain mietitty asiaa, mutta tuntuu että miestäni ei enää edes kiinnosta tuleeko tämä veljen vaimo vai ei. Mutta onhan se niin, että minnekään ei ole pakko mennä, aina löytyy selityksiä. Jo pelkästään sekin, että joku on aina! töissä juuri juhlien aikaan ei oo kovin vakuuttavaa, sillä suurimmissa osissa työpaikoista työvuoroja voi kyllä vaihtaa jos pyytää. Kun joku kysyi, käykö kyseinen henkilö muiden mieheni sukulaisten juhlissa, niin kyllä käy joskus. Esim. mieheni serkun häissä ja ylioppilasjuhlissa ovat olleet koko perheen voimin, mutta ei kaikissa juhlissa.
Ei se ole aina niin yksinkertaista.
Jos vain ihmettelee tai kysyy muiden mielipiteitä, että miksiköhän joku ei tule juhliin, niin eihän se mitään selän takana pahaa puhumista ole. Ja kyseinen henkilö ei todellakaan sairasta mitään paniikkihäiriötä.
Mutta usein se on järjestelykysymys. Eikä moni tietenkään edes haluaisi vaihtaa työvuoroa, jos ei kyseessä ihan lähin sukulainen.
mm. siksi että niitä on aivan liikaa (iso suku: monta kertaa kuussa) ja minä teen töitä myös viikonloppuisin, jolloin aikataulujen järjestely matkoineen on hyvin vaikeaa -- vaikuttaa myös lapsen päivähoitopaikkajärjestelyihin viikolla jne ketjureaktio. En kerta kaikkiaan voi olla sukujemme orja.
Yksi syy on se että puolison sukulaiset antavat minun usein hienotunteisesti sivulausein ymmärtää, ettei ammatillinen menestymiseni ole heistä riittävää vaan pieni pettymys.. se on tosi väsyttävää. Ei siis välttämättä ne kutsujat, vaan muutamat muut vakivieraat (mm. appivanhemmat).