Lue keskustelun säännöt.
Oli pakko jättää takertuva mies...
14.10.2016 |
Tämä mies ei antanut mulle yhtään omaa aikaa, vaan mun olisi pitänyt viettää jokainen sekunti hänen kanssaan vapaalla ollessani. Tarvitsen myös omaa aikaa, sen tein heti suhteen alussa miehelle selväksi.
No, se ei sitten sopinutkaan hänelle, minulta "loppui happi."
Jätin tämän miehen ja kerroin syyn. Ei jätä mua rauhaan, vaan viestejä tulee ja puheluita, joihin en vastaa enää.
Miksi joku ei osaa olla yhtään yksin?
Kommentit (8)
Onneksi olkoon. Huomaan, ettei tunteet haitanneet yhtään päätöksentekoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon. Huomaan, ettei tunteet haitanneet yhtään päätöksentekoasi.
Siis miestä kohtaan, tätä tarkoitin.
Minä taas rakastaisin miestä joka haluaa olla kanssani koko ajan.
Minä erosin joskus samasta syystä. Mies vei ja haki kaikkialta kaikkialle ja sai itkupotkuraivarit, jos olin yli kaksi tuntia jossain. Tuli myös aina kotiini tarkistamaan olenko siellä, jos olin esimerkiksi puoli tuntia suihkussa. Olimme joka yö yhdessä ja mies oli päivisin väsynyt koska ei pystynyt nukkumaan kun olin kuulemma niin kaunis nukkuessani että ei voinut lopettaa tuijottamista. En saanut jutella muille miehille.
Kun erosimme, soitti umpikännissä ja sanoi tappavansa itsensä. Menin hakemaan ja suostuin pitkän anelun jälkeen ottamaan yöksi viereeni. Heräsin aamulla siihen kun raiskasi minua. Haukkui myöhemmin minut huoraksi ja narkkariksi suvulleni. Täysin sairas ihminen, edelleen mietin, mitä päässäni liikkui, kun rupesin seurustelemaan hänen kanssaan.
Oisit kiva akka mulle. Vois tyhjentää suhun vaan kassit sillon ku on paineita eikä tartteis enempää katella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas rakastaisin miestä joka haluaa olla kanssani koko ajan.
Ota yhteyttä ap:hen niin voitte järkätä jotain. Ap. oletko kuulolla?
5 jatkaa
Toisaalta nykyiseen mieheeni rakastuin välittömästi, ja oli niin hyvä olla yhdessä, etten edes tarvinnut omaa aikaa. Muutimme yhteen kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ja yhdessä olemme edelleen kolme vuotta myöhemmin.
Muistan edelleen kuinka ensimmäiset puoli vuotta olin kuin eri ihminen. Tuntui kuin olisin leijunut ilmassa ja olin todella onnellinen. En tuntenut tuona aikana edes nälkää tai väsymystä, niin sekaisin olin. Onneksi olo tasoittui, koska pelkäsin tulevani hulluksi.
Me sopisimme hyvin yhteen. En minäkään kaipaa naista kaiken aikaa kylkeen kiinni.