Koululaisten vanhemmat! Tehdäänkö kodin ja koulun välistä yhteistyötä mielestäsi tarpeeksi?

Riippuu siitä mitä tarkoitat sillä.

Tehdään vähän liikaakin. Ei nappaa mitkään vanhenpainillat. Wilmaa saa käyttää jos on asiaa. Usein viestit ovat täysin turhia. Nyt pitäisi käydä tekemässä koululla joku humppatavoitehöttö. Eipä muistu mieleen mitä edellisiin tavoitteisiin tuli arvottua.

Minä haluaisin että voisin luottaa lapsen kouluun. Nyt ei voi. Yritetään säästää salaa ja koko ajan pitää kytätä mitä on nirhitty ja miten. Samaten kouluvirasto juoksuttaa. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi suunnitellaan ja mihin lasta yritetään heitellä. On 24/7 edunvalvoja ja lakimies, kantelua ja kannanottoa koko ajan. Jotta lapsi saa käydä koulua. Ei pitäisi olla tällaista sivistysvaltiossa.

Ei tehdä. Oppilas leikkii opettajaa kasvatuskeskustelun aikana ilmoittamalla itse itsestään vanhemmilleen. Se oikea opettaja ei tee tässä tapauksessa yhteistyötä koulun ja kodin välillä.

Opettajille jokin sääntö, minkä verran tietoja kotiin kuuluu minimissään lähettää lapsen koulunkäynnistä (tai maksimissaan joidenkin toisten tapauksessa). Wilmaa rehtori niin kehuu, mutta luokan opettaja ei infoa mitään mistään. Ei yhteisiä viestejä miten luokalla menee ja mitä tehdään eikä omaan lapseen liittyviä. En tiedä mitä koulussa tehdään, lasta kun kuuntelee niin liikuntatunnit ovat sisällä go noodlen tahtiin hyppien luokassa, musiikkitunnilla kunnellaan Robinia, äidinkielentunnilla ope sanelee 5 sanaa ja lapset kirjoittaa ne tietsikalle, jonka jälkeen saa pelata ekapeliä tai matikkapelejä. Tuntuu, että koko alakoulu on pelkkää pelleilyä. Voihan olla toisinkin, mutta opesta ei mitään kuulu ja mielipiteeni muodostan lapsen kertoman perusteella. Inhoan olla epätietoisuudessa.

Minä olisin toivonut että opettajat olisivat puuttuneet siihen että olin selvästi luokan hylkiö ja kiusattu.

Voisi olla enemmänkin yhteistyötä koulun/vanhempien kera. Vaan en tarvitse , informaatiota siitä miten tukea lapsen kielenkehitystä käymällä kirjastossa

En ole kenenkään vanhempi, vaan kuudesluokkalainen tyttö. Ja tiedättekö mitä? Olen aina ollut sitä mieltä, että koulussa käyn minä, vanhempani eivät saa liittyä mielestäni liikaa (huom, liikaa) koulunkäyntiin. Ainakin minua alkaisi ahdistamaan se, koska koulussa on olen ihan eri ihminen kuin kotona, ja se ei ole mitään esittämistä, olen oma itseni kotona ja koulussa. Ymmärrän, ja olen sitä mieltä että täysin eri asia on jos oppilas on jotenkin häirikkötapaus, ihan näin suomeksi sanottuna. (Äskeisellä lauseella loukkasin varmaan puoli Suomea, mutta ;))

Opettajien kuuluisi keskittyä opettamiseen, ja tiedottaa asioista sitten kun on jotain tärkeää asiaa. Uusi opetussuunnitelma kuulostaa todella typerältä, meidän pojat on nyt ekalla luokalla ja siellä on pulpetit neljän ryhminä, eli yritetään jo alle parin kuukauden koulunkäynnin jälkeen saada oppilaat tekemään vaan niitä ryhmätöitä jotka on nyt joku onni ja autuus. Minä en usko, toinen poika on "insinöörimäinen" ja en usko ryhmätöiden auttavan häntä oppimaan, toinen poika on esiintyjä, ja hän varmasti ryhmätöistä tykkää mutta mitään ei opi.

Pojilla on lähes joka päivä väärät kirjat mukana, joko niin että just se kirja ei ole mukana josta on läksyä, tai jos läksyjä ei ole, niin kaikki kirjat kannetaan kotiin joka tapauksessa, vaikka kuulemma yritetääna aina koulusta lähtiessä asia tarkistaa.

No sellaista vaan, että jos nyt niitä myyjäisiä luokkaretkeä varten on järjestettävä, niin mitäs jos laitatte ne lapset hommiin siellä koululla ettekä laita niitä vanhempien hommaksi. Jos on tarkoitus hankkia rahaa tekemällä töitä, niin tuossahan tulee samalla elintärkeää oppia lapselle siitä miltä tuntuu saada palkka itse tehdystä työstä. Nythän työt teetetään toisilla ja rahat kääritään. Valmiita sossun elättejä.

Aikoinaan 90-luvun alussa jolloin itse olin koulussa, me oppilaat valmistimme käsityötunneilla myytävää, toiset luokat leipoivat jne. Hyvin meni, eikä vanhemmat joutuneet yhtäkään mokkapalaa tekemään. Toki vanhemmat lopulta maksoivat, kun jokuhan ne tuotteet myyjäisistä lunasti enkä usko että niin hohdokkaita olivat jotta ventovieraita kiinnosti.

Vierailija kirjoitti:

Opettajille jokin sääntö, minkä verran tietoja kotiin kuuluu minimissään lähettää lapsen koulunkäynnistä (tai maksimissaan joidenkin toisten tapauksessa). Wilmaa rehtori niin kehuu, mutta luokan opettaja ei infoa mitään mistään. Ei yhteisiä viestejä miten luokalla menee ja mitä tehdään eikä omaan lapseen liittyviä. En tiedä mitä koulussa tehdään, lasta kun kuuntelee niin liikuntatunnit ovat sisällä go noodlen tahtiin hyppien luokassa, musiikkitunnilla kunnellaan Robinia, äidinkielentunnilla ope sanelee 5 sanaa ja lapset kirjoittaa ne tietsikalle, jonka jälkeen saa pelata ekapeliä tai matikkapelejä. Tuntuu, että koko alakoulu on pelkkää pelleilyä. Voihan olla toisinkin, mutta opesta ei mitään kuulu ja mielipiteeni muodostan lapsen kertoman perusteella. Inhoan olla epätietoisuudessa.

Miksi et mene seuraamaan paikan päälle opetusta?

Meillä ollaan siinä vaiheessa, jossa kiusaamiskierre vaikuttaa alkavan. Haluaisin, että (esi)koulu kykenisi ottamaan aktiivisen roolin ja muuttamaan tilannetta ennen kuin se vakiintuu lapsen alistuessa kohtaloonsa ja alkaessa pelätä koviskaksikkoa, jotka tekevät hänestä jo silmätikkua. Mutta minuun ei edes oteta yhteyttä, ja kyselyihini on vastailtu vain jotain herttaista mutta yhdentekevää. Olemme uusia pienellä paikkakunnalla enkä tiedä kenen puoleen kääntyä. Vanhempia on kehotettu aktiivisesti etsimään leikkiseuraa iltaisin saman ryhmän jäsenistä. Mistä tiedän, etten nyt sitten mene tietämättäni soittamaan esim. alkavan kiusaajan sedälle tai tädille ja hankaloita lapseni mahdollisuuksia löytää itselleen sopivaa seuraa entisestään?

Tarvitsisin agentin, jonkun paikallisen joka auttaisi meitä tilanteessa, mutta mistäpä minä tiedän kuka se voisi olla, kun en oikeastaan ketään täällä tunne. Lapsi taas on häkeltynyt eikä oikein osaa nimetä ketään, kenen kanssa haluaisi yrittää illalla leikkiä. Ei tämä saa olla näin avutonta. Maa on täynnä paikkakunnan vaihtajia. Heidät täytyy adoptoida uuteen yhteisöön, eikä vain levitellä käsiä. Kiusaamisriski on niin valtava noissa tilanteissa. Mutta minulla on vain lista vanhahtavia etunimiä ja pari nimetöntä puhelinnumeroa niiden perässä.

Sen sijaan järjestetään jonninjoutavaa ajanhaaskua ja näennäistoimintaa, joka vie huomiota ja aikaa, jota tarvittaisiin sopeutumiseen uuteen tilanteeseen, muuton viimeistelyyn, ja tosiaan omaehtoiseen tuttavapiirin luomiseen, jne. Olen erittäin hämmästynyt. Ihan kuin olisi oikein luomalla luotu mahdollisimman typerä koulu.

Meillä on alakoulussa yhteistyötä jo vähän liikaakin. Tuntuu että joka viikko on jotakin keskusteluiltaa, diskoa tai talkoota, johon tarvitaan vapaaehtoisia leipomaan ja järjestämään. Ahdistaa, ei vain ehdi. Haluaisin olla iltaisin kotona lasteni kanssa latautumassa, en sosialiseeraamassa metelissä muiden vanhempien kanssa.

Minustakin tämä uusi OPS vaikuttaa pelkältä leikiltä. En rehellisesti sanottuna usko, että tuolla tavalla oppii yhtä tehokkaasti kuin ennen. Koulusta pitäisi saada selkeä perustietämys, jonka päälle opitaan muut asiat vaikka sitten niillä peleillä ja leikeillä. Ei ryhmätöistä opi kuin sen oman asian, jos sitäkään. Nyt mennään niiden tuntihäiriköiden ehdoilla ja räplätään tietokoneita, joita moni lapsi osaa käyttää jo paremmin kuin vanhempansa. Ennemmin niiden ruutujen ääreltä pitäisi patistaa lapsia muihin tehtäviin.

Tehokas opiskeluaika menee hukkaan ja pelkään, että lapseni sukupolvi joutuu olemaan koekaneina "nerokkaassa" kokeilussa, jonka seurauksena Suomen Pisa-tulokset romahtavat ja palataan vähin äänin takaisin entiseen. Se ei paljon niitä lapsia lohduta, joiden perustiedot jäivät hatariksi.

Niin korostetaan lapsen osaamisen mukaan eriytettyä opetusta ja kuinka erilaiset osaajat huomioidaan. Käytännössä kaikki tankkaavat aakkosia ja tavuja vaikka lapsi osaisi jo lukea kunnolla. Matikassa lasketaan 2+2 tai väritetään kaikki luvun 8 sisältävät laatikot vihreiksi vaikka lapsi osaa laskea jo satasilla. Mitään haastavampaa ei anneta lapselle, jotta mielenkiinto säilyisi. On täysin opettajasta kiinni miten huomioi erilaisia lapsia. Kotona lapsi laskee kotiin ostetuista laskukirjoista monta kertaa vaikeampia laskuja, mutta läksyt ovat ihan naurettavia. Opettajalla ei ole halua eriyttää opetusta eikä osaavammat siis kehity ainakaan koulussa. Sukulaislapsi eri paikkakunnalla laskee tokaluokkalaisena jo nelosluokan matikan kirjaa, koska on niin edellä osaamistasossa, oli opettajan idea. Oman lapseni luokassa tuollaisesta ei ole tietoakaan. Mennään vain niiden hitaimpien ehdoilla. No ei ihme, jos lapsi turhautuu ja läksyt tuntuvat turhilta.