Lue keskustelun säännöt.
Tukea kaivataan :(
13.10.2016 |
Tilanne on se, että mies jätti minut 3 vuoden seurustelun jälkeen. Nyt sitten huomasin olevani raskaana vaikka meillä on aina ollut käytössä ehkäisy ja olen ollut huolellinen. Kaikki on pilalla enkä tiedä mitä tehdä.. Oma elämäntilanne on sellainen että opiskelen toista korkeakoulututkintoa ja opinnot ovat todella pahasti kesken. Toisaalta olen miettinyt sitä, että olen jo +30 joten jos lapsia haluaa niin alkaa pian olla jo myöhäistä.
Eron syy oli miehen asperger ja tästä aiheutuvat ongelmat. Kipuilen tietenkin eroa valtavasti mutta ymmärrän kuitenkin että suhteen päättyminen piti tapahtua, enkä enää halua uudelleen siihen.
Olen myös miettinyt sitä että jos pitäisi lapsen, niin pärjäisinkö jos lapselle periytyisi nuo ongelmat. Mitä itse tekisitte?
Kommentit (10)
Mieti rauhassa, juttele hyvän ystävän kanssa. Yritä tehdä päätös, joka tuntuu sulle oikealta. Voi olla, että silti joskus kadut, mutta olet ainakin tehnyt parhaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla itselläni on hyvä tukiverkosto, tosin kotipaikkakunnallani. Olen erittäin läheinen perheeni kanssa ja minulla on useita ystäviä. Uudella paikkakunnalla olen tutustunut myös aika hyvin jo ihmisiin ja saanut sieltäkin uusia ystäviä. Mies pitää kyllä lapsista mutta kuten aspeilla on ongelmana, hän väsyy helposti ja tarvitsee todella paljon omaa aikaa palautumiseen. Mies on kuitenkin erittäin älykäs ja on pärjännyt hyvin aikanaan omissa opinnoissaan ja on taitava omassa työssään.
"...meillä on aina ollut käytössä ehkäisy ja olen ollut huolellinen." Justjoo...mitä nyt muutama pilleri aina silloin tällöin jäänyt syömättä. Eiköhän todennäköisempi syy ole siinä, että on hommailtu paljaalla kännissä tai hormonimyrskyn kourissa ja unohdettu ehkäisy...
En käytä alkoholia koska aika menee opiskelun ja urheiluharrastuksen parissa. Ehkäisy on myös yhtä tärkeää kuin syöminen tai juominen, joten se on ollut kyllä hallussa.
ap
Pärjäisin ja pitäisin lapsen. Kertoisin miehelle raskaudesta. Kartoittaisin lähipiiriä. Loisin läheisiä välejä miehenkin suvun suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Totisesti täytyy nyt miettiä mihinkä tässä päätyy. Elämä kun osaa yllättää
Ap
Tekisin abortin ja jatkaisin elämääni. Silläkin uhalla, ettein saisi lapsia enää koskaan. Yksinhuoltajan arki ei nimittäin mitään helppoa ole... sitten jos lapsi vielä perii isnänsä ongelmat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei ole kuitenkaan ihan pilalla, lapsi on ihana lahja! Suurta rakkautta elämääsi.
Kyllä sinä pärjäät, älä huoli! :)
Vaikea tilanne. Sun kannattaa varmaan miettiä sitä, että haluatko lapsen,pystytkö tekemään aborttia ja sitä miten selviät vauvan kanssa, etenkin jos isän neurologiset ongelmat periytyvät. Onko sulla hyvä tukiverkko? Onko ex-miehestäsi isäksi?