Lue keskustelun säännöt.
Sarjaihastuja avautuu
12.10.2016 |
Olen sarjaihastuja. En ole koskaan pitänyt asiaa kovin vakavana ongelmana, mutta viime vuosina ja erityisesti viime kuukausina tämä piirteeni on alkanut rasittaa minua enemmän ja enemmän.
Ihastun siis todella helposti. Näin on ollut aina, riippumatta siitä, olenko parisuhteessa vai en. Maailma on täynnä aivan ihania miehiä, jotka vielä ovat keskenään täysin erilaisia. Minulla ei ole tiettyä miestyyppiä tai edes kovin tarkkoja ulkonäkökriteereitä. Saatan olla parin kuukauden ihastunut stereotyyppisen näköiseen lukutoukkanörttiin, sen jälkeen kylmänviileään bisnesmieheen ja sen jälkeen nallekarhumaiseen ja lempeäsilmäiseen rekkakuskiin. Oikeastaan ainut merkitsevä tekijä on ystävällisyys ja lempeys. Se sytyttää minut aina.
Elän tällä hetkellä kiireistä elämänvaihetta, työelämässä menee lujaa, harrastuksia on paljon, ja miesystäväkin löytyy. Tämä kaikki vie paljon aikaani, mutta ei silti hillitse ihastumisia yhtään. Kaava on aina sama; joku herättää huomioni vaikka työpaikalla, sitten ihastun, kuukauden tai pari haaveilen hulluna ja sitten kiinnostus menee ohi. Kunnes tulee seuraava. Yritän kyllä hillitä sitä haaveilua, jotta vaihe menisi nopeasti ohi, mutta ei tuntemuksiaan voi täysin hallita.
On siis ihan itsestäänselvyys, etten tekisi näiden ihastusten eteen mitään edistääkseni niitä. Eivät ne ole mitään vakavia tunteita, eikä suurin osa niistä miehistä varmasti sopisi minulle. Olisi kuitenkin kiva päästä tästä piirteestä kokonaan eroon, sillä olen onnellinen siitä, mitä minulla on, ja haluaisin keskittyä täysillä siihen. Monet sanovat, että rakastuneina eivät edes näe muita ihmisiä, mutta minä kyllä näen. Olen pitkään epäillyt olevani hiukan läheisriippuvainen (vaikka olen viihtynyt hyvin sinkkunakin), ehkä siinä on osasyy asiaan?
Herättääkö mitään ajatuksia?
Kommentit (4)
Hehe. Oot kuin kuka tahansa, paitsi ehkä potenssiin 10. Ehkä normikansalaisella ei ole aikaa ihastua noin paljon. Olet siis varmasti opiskelija, varakas, paljon vapaa aikaa?
No ei kai, kiusasin vain. Mikset nauttisi tunteistasi? Eihän kaikkea ole pakko saada omaksi, vain onko?!
Oikeasti et ole löytänyt oikeaa rakkauttasi etkä isseäsi. Siitä se johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, että on joku muukin, jolla ei ole erityistä miestyyppiä, paitsi ystävälliset, lämpimät miesihmiset. Enpä tiedä, miksi en itse ihastuile suinpäin koko ajan, vaikka ne miehet namusia ovatkin. Ehkä ajattelen inhorealistisesti, että kuitenkin niissä on pahoja vikoja, jotka ei näy päällepäin tai että se ystävällisyys voi olla vain pintaa.
Vierailija kirjoitti:
Hehe. Oot kuin kuka tahansa, paitsi ehkä potenssiin 10. Ehkä normikansalaisella ei ole aikaa ihastua noin paljon. Olet siis varmasti opiskelija, varakas, paljon vapaa aikaa?
No ei kai, kiusasin vain. Mikset nauttisi tunteistasi? Eihän kaikkea ole pakko saada omaksi, vain onko?!
Oikeasti et ole löytänyt oikeaa rakkauttasi etkä isseäsi. Siitä se johtuu.
Ei kaikkea olekaan pakko saada omaksi, ja tiedän myös, ettei pieni haaveilu ole pahaksi. Suon sen kumppanilleni myös, sillä tiedän sen olevan normaalia. Vaikka haluaisinkin toki olla ainut ihana nainen maailmassa ;)
Siihen uskon, että olen löytänyt oikean miehen rinnalleni. Rakastan häntä ihan huikean paljon, en tiedä parempaa ja ihanampaa ihmistä kuin hän. Ihastumisieni määrä on aina ollut suht vakio, riippumatta parisuhtetilanteesta tai muista tekijöistä.
Ap
Mulla muuten sama mutta kyllä nuo ihastukset jäävät olemaan vaikka vuosiksi vaikkei välissä tavattaisi kertaakaan. En kyllä näe itseäni läheisriippuvaisena kuitenkaan, olenhan ollut sinkkuna jo vuodesta 2005 ja rakentanut elämäni omannäköisekseni sillä ajatuksella että yksin se tästä eteenpäinkin menee...