Pidätkö siitä, että sinua neuvotaan?

Pidän siitä että minua neuvotaan kun olen pyytänyt neuvoa.

Yritän opetella, etten menisi neuvomaan muita ellei sitä pyydetä. Hyvin harvoin pyydetään...

Hyvä avaus tälle palstalle. Täällähän ihmiset usein tyrkyttävät aika painokkaasti omia kultaisia neuvojaan, vaikka niitä ei edes ole pyydetty. Itse asiassa luulen, että moni ketju kääntyy konfliktiksi tästä syystä. Mutta vastaus itse kysymykseen: ei haittaa, jos neuvotaan. Yleensähän ihmiset antavat neuvojaan oikeassa elämässä ihan mukavaan sävyyn. Jos neuvo ei nyt just omalle kohdalle sovi, sen voi silti kuunnella ja antaa mennä toisesta korvasta ulos. Kyllä mä ihan mielelläni neuvon, mutta olen kyllä elämäni aikana oppinut tunnustelemaan, ovatko neuvoni tarpeen. En nyt sano, että silti menee ihan aina nappiin.

Otan kaikki neuvot ilolla vastaan. Tosin, joskus mielessäni nauran, kun muna yrittää neuvoa kanaa. Ja ainakin niiltä, jotka katsovat elämää mustavalkoisesti tai ovat ehdottomia.

Jo isoisä neuvoi, tyhjien tynnyreiden kolisevan eniten eli niillä joilla on älliä päässä, eivät tuputa neuvojaan ja heillä on varaa sanoa, ettei tiedä, eikä olla kaikissa asioissa päällepäsmärinä, niin kuin jotkut ovat.

Periaatteessa pidän vastavuoroisista keskusteluista ja neuvoista, jossa pohditaan asioita eri näkökulmista.

Itse ajattelen, että neuvomisessa on omat vaaranpaikkansa. Niistä suurin lienee se, että neuvoja ottaa itseensä ja loukkaantuu, jos neuvoa ei noudatetakaan. Toinen ehkä se, että neuvoja neuvoo helposti vain hyvin kapea-alaisesti toisen elämää sen paremmin tuntematta. Monesti neuvot, jotka toimivat tilanteessa A eivät toimkaan tilanteessa B. 

Mutta tuo oli hyvä pointti, mitä otitte esille: jos pyytää neuvoa, silloin neuvomiselle on hyvä maaperä eikä siitä tule besserwisserasetelmaa.

Millaista  saamaasi neuvoa olet noudattanut? / Paras saamasi neuvo?

Ensimmäisenä tulee mieleen naapurin emännän antama neuvo: puhuttiin joskus mustikan vaikutuksesta mahaan, ja hän kertoi lukeneensa, että toisin kuin usein kuulee sanottavan, mustikka ei "kuivata" vatsaa, vaan edistää suolen toimintaa. Siksi se on hyväksi myös vatsataudin jälkeen. Tämä neuvo tuli mieleen, kun nuorempi lapseni kärsi vauvana kauheasta ummetuksesta. Silloin itse asiassa äitini ehdotti, että kokeilisin mustikkaa vauvalle (tässähän on siis oikeastaan kaksi neuvoa samassa jutussa) mustikkaa, ja sillä ummetus sitten lähti ja vatsa alkoi toimia normaalisti! Ylipäätään olen saanut paljon hyviä neuvoja lapsiin liittyen kokeneemmilta tai muuten vain fiksummilta äideiltä, ja tietenkin neuvolasta. Meillä on tosi hyvä neuvola, sieltä saa aina apua.