Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä hyötyä opiskella uutta ammattia, kun sitten ei kuitenkaan saa töitä kokemuksen puutteen takia?
11.10.2016 |
Mä tässä pohdin, että lähdenkö vielä opiskelemaan, kolmannen tutkinnon, kun kohta 2v olen ollut työttömänä.
Opiskelin uuden ammatin 2v sitten siinä toivossa, että saisin töitä, mutta eihän kukaan näköjään vasta valmistunutta palkkaa. Kohta 2v olen siis töitä hakenut.
Tekisi mieli opiskella taas, mutta mitä se hyödyttää, kun olisinko mä sitten taas tässä samassa tilanteessa kuitenkin, että ei kukaan kokematonta palkkaa? Mutta olisiko se eri, jos nyt opiskelisin korkeakoulututkinnon? Silloin 2v sitten opiskelin taloushallinnon merkonomiksi.
Jos ensi vuonna aloittaisin vaikka esim. kasvatustieteen opinnot, niin onko mulla yhtään nykyistä paremmat mahdollisuudet saada töitä sitten valmistuttuani? Mähän olen silloinkin vastavalmistunut ja kaiken lisäksi vielä nelikymppinen. Olisiko mitään järkeä?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Aloitat sellaisessa koulutuksessa, johon sisältyy paljon pakollista harjoittelua. Luot suhteita harjoittelupaikkoihin, käyt ehkä keikkatöissä opintojen ohella ja kesällä. Sitten yrität päästä oikeisiin töihin jo hyvissä ajoin, ehkä vähän ennen valmistumista. Tällainen onnistuu ainakin sote-alalla aika hyvin.
Eli siis joku sairaanhoitaja? Se on kyllä ala, joka ei juurikaan kiinnosta... Se vaan taitaa olla kohta niitä ainoita ammatteja, joilla on vielä tuleivaisuudessakin töitä. Jos ei kovin ylitarjonnalle päästetä.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samat ajatukset. Varsinkaan, kun mikään ei kiinnosta. (Tai kiinnostaa vain kaikki ns. humanistinen, josta tietää 100% varmuudella, ettei työllisty.) Voisin kyllä suorittaa ei-kiinnostavan tutkinnon, mutta sitten pitäisi tietää, että se johtaa työpaikkaan. Vaikea vain käsittää, miten en kelpaa omalle alalleni, mutta jollekin toiselle yhtäkkiä kelpaisin, jos molemmilla aloilla on aika lailla sama työllisyys?
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat ajatukset. Varsinkaan, kun mikään ei kiinnosta. (Tai kiinnostaa vain kaikki ns. humanistinen, josta tietää 100% varmuudella, ettei työllisty.) Voisin kyllä suorittaa ei-kiinnostavan tutkinnon, mutta sitten pitäisi tietää, että se johtaa työpaikkaan. Vaikea vain käsittää, miten en kelpaa omalle alalleni, mutta jollekin toiselle yhtäkkiä kelpaisin, jos molemmilla aloilla on aika lailla sama työllisyys?
Mulla sama tuon kiinnostavuuden kans. Kaikki sellainen kiinnostaa, mikä ei varmasti työllistä.
ap.
Alue: Aihe vapaa
Aloitat sellaisessa koulutuksessa, johon sisältyy paljon pakollista harjoittelua. Luot suhteita harjoittelupaikkoihin, käyt ehkä keikkatöissä opintojen ohella ja kesällä. Sitten yrität päästä oikeisiin töihin jo hyvissä ajoin, ehkä vähän ennen valmistumista. Tällainen onnistuu ainakin sote-alalla aika hyvin.