Saara Aallon persoonallisuudesta ja tunteesta joka välitty....

Vierailija kirjoitti:

...jne. Olen loputtoman kyllästynyt tähän paasaukseen. Olenko ainoa, joka vaikuttuu huomattavasti enemmän teknisestä suorituksesta kuin tunteesta? Kyse ei ole pelkästään laulamisesta, vaan kaikista taiteenlajeista. Kuvaitaidekin on täynnä keskinkertaisia taitelijoita, jotka ovat liian laiskoja opetellakseen tekniikan ja keskittyvät sen sijaan oksentamaan jokaisen tunteensa kankaalle, ja näitä sitten rakastetaan, kun ovat niin niin diippejä. Musiikista nyt puhumattakaan. Sitten tulee joku, joka on käyttänyt tuhansia tunteja, vuosia, vuosikymmeniä hioatakseen osaamistaan, mutta sit sitä ei arvosteta ja jopa puhutaan vähätellen "sehän on tekniikkaa", "liian teknistä" jne. Aaarg!

Mä sanoisin, että jokaisella meillä on tunteita ja kuka vaan voi keskittyä muhinoimaan melankoliassaan, mutta harvalla on kanttia oikeasti TEHDÄ DUUNIA, olla säälimätön itselleen ja vaatia parasta mahdollista suoritusta. Jälkimmäiseen menee aikaa enemmän, mutta siitä mä haluaisin maksaa.

Sinä et kyllä ole tavoittanut taiteen syvintä olemusta laisinkaan. Se tekninen osaaminen täytyy olla ihan tapissaan, saavuttaakseen huipun ja kyllä, siihen tekniseen osaamiseenkin sisältyy myös kyky heittäytyä tekemiseensä. Jos teos (mikä tahansa) on niin puolivaloilla tehty, että sen taviskin huomaa, niin se ei silloin toimi. Esimerkiksi vaikkapa Goghin maalauksista ei todellakaan välity se, että mies on sutinut kangasta puolivaloilla, vaan että mies on laittanut itsensä vähän enemmän kuin kokonaan peliin.

Heittäytyminen ei myöskään ole sitä, että esität heittäytyväsi, vaan se on aitoa tekemistä. Feikkaamalla ei huipulle päästä, ellet tee siitä omaa juttuasi, mutta se on taas kokonaan toinen juttu.

Myös suuret taiteilijat, eli ne jotka muistetaan, luovat aina jotain omaa ja persoonallista. Valitettavasti tässä on yksi Saaran suurimmista kompastuskivistä. Hän on laulajana melko väritön persoona. Laulu on ok ja osin jopa hyvälaatuista, mutta siinä ei ole sellaisia elementtejä jotka erottuisivat. Se on liian kliinistä.

Niin ja mitä siihen tekniikkaan tulee, niin noustakseen puhtaasti teknisiillä ansioilla huipulle, sinun täytyisi olla silloin ihan huippu ja siirtyä silloin klassiselle puolelle. Siihen tosin Saaran rahkeet ei riitä. Jos riittäisivät, hän olisi tehnyt sen jo ajat sitten, koska klassistakin treenattu on, ainakin Sibiksessä.

En ole tähän aiheeseen juurikaan osaa ottanut, koska aihe ei minussa herätä mitään intohimoja, enkä ole näistä Saaran suorituksista katsonut, kuin sen ensimmäisen ja nyt tämän viimeisen. Tästä viimeisestä täytyy sanoa, että jos mimmi meinaa pelkällä tekniikalla puskea huipulle, niin pitkä ja kivinen on matka, sillä hyvään tekniseen suorittamiseen ei kuulu huutaminen ja valitettavasri pariin otteeseen se laulaminen meni tuossa viimeisessä esityksessä huutamisen puolelle. Saaraa paljon parempiakin laulajia on maaima pullollaan, jotka eivät ole koskaan saaneet sitäkään määrää julkisuutta, mitä Saara nyt, joten näillä eväillä se huippu jää pelkällä tekniikalla saavuttamatta.

Popmusiikissa tekniikka on kuitenkin toisarvoinen asia, kuten hyvin tiedämme. Saaraa teknisesti paljon huonompiakin laulajia on noussut huipulle pilvinpimein, mutta heitä kaikkia yhdistää se, että heillä on ollut oma uskottava persoonallinen tyylinsä ja he ovat luoneet jotain uutta, joka on ihmisiä kiinnostanut. Joten jos Saara viimein oivaltaisi, että hänen pitäisi alkaa luomaan jotain omaa ja persoonallista, joka erotttuu massasta, niin kuka tietää, vaikka vielä joku väylä sinne huipulle väylä löytyisikin ja se Saaran ihan ikioma hittibiisi näkisi päivänvalon. Tämä toki koskee miljoonia muitakin laulajia, joten melkoinen lottovoitto se olisi, jos tie tähtiin aukenisi.

Joka tapauksessa kilpailujen tie on nyt koluttu loppuun, eli tästä eteenpäin se on Saarasta itsestä kiinni, saammeko koskaan kuulla sitä Saaran ikiomaa musiikkia vai emme. Aika näyttää ja yrittänyttähän ei laiteta. Toivottavasti vain Saara ymmärtää yrittää oikeita asioita, eikä jämähdä epäolennaisuuksiin, kuten nyt on näyttänyt tapahtuvan.

Vierailija kirjoitti:

...jne. Olen loputtoman kyllästynyt tähän paasaukseen. Olenko ainoa, joka vaikuttuu huomattavasti enemmän teknisestä suorituksesta kuin tunteesta? Kyse ei ole pelkästään laulamisesta, vaan kaikista taiteenlajeista. Kuvaitaidekin on täynnä keskinkertaisia taitelijoita, jotka ovat liian laiskoja opetellakseen tekniikan ja keskittyvät sen sijaan oksentamaan jokaisen tunteensa kankaalle, ja näitä sitten rakastetaan, kun ovat niin niin diippejä. Musiikista nyt puhumattakaan. Sitten tulee joku, joka on käyttänyt tuhansia tunteja, vuosia, vuosikymmeniä hioatakseen osaamistaan, mutta sit sitä ei arvosteta ja jopa puhutaan vähätellen "sehän on tekniikkaa", "liian teknistä" jne. Aaarg!

Mä sanoisin, että jokaisella meillä on tunteita ja kuka vaan voi keskittyä muhinoimaan melankoliassaan, mutta harvalla on kanttia oikeasti TEHDÄ DUUNIA, olla säälimätön itselleen ja vaatia parasta mahdollista suoritusta. Jälkimmäiseen menee aikaa enemmän, mutta siitä mä haluaisin maksaa.

Jos Saara on todella tehnyt duunia niin paljon kuin sinä väität, niin mistään kovinkaan lahjakkaasta laulajasta ei silloin ole kyse. Maailmasta löytyy miljoonia Saaran tasoisia laulajia ja lukemattomia teknisesti paljon paljon parempiakin, jotka vielä lisäksi eläytyvät esittämäänsä musiikkiin aidosti vailla feikkiä ja silti vain pienen pieni osa heistä pääsee koskaan edes levyttämään. Tuo ala on maailmalla niin kilpailtu, että sinusta täytyy teknisen osaamisen lisäksi löytyä jotain persoonallistakin, että onnistut saavuttamaan suuren yleisön kiinnostuksen.

Saara on teknisesti taitava, mutta kyllä ne heti huomasivat Briteissä sen saman, minkä minäkin olen huomannut. Ei minkäänlaista tunnetta välity kuulijalle esityksistä. Missä lie vika, onko Saara ihmisenä kylmä kalkkuna ja tunteeton jääkalikka?

Voi voi, kun mikään erityisosaaminen ei missään lajissa yksin riitä. Maailman huipulle päästäkseen on kaikki palapelin palaset pudottava paikoilleen. Ulkonäölleen ei tosin kukaan mitään mahdottomia voi, paitsi laihduttaa ja stailata, mutta se ei enää merkitse mitään, jos kaikki muu on kunnossa.

Pianoa, selloa ja viuluakin moni soittaa teknisesti upeesti. Mutta kun se tunnelataus ja eletty elämä pitää sieltäkin tulla kuulijoiden aistittavaksi. Eikä auta taiteessakaan, jos on väripaletti opeteltu ja tekniset tiedot ja taidot vaikka perspektiiveistä hallussa. Hullaantumisen ja kyvyn tuntea mitä taiteilija on halunnut teoksellaan kertoa, pitää olla mahdollista kokea.