Lue keskustelun säännöt.
miksi on persoonallisuushäiriön piirre, ettei anna anteeksi
09.10.2016 |
jotain kauheaa tekoa? Entä jos on vuosia kiusattu, ja vaikkapa raiskattu, niin pitääkö antaa anteeksi mahdollisimman nopeasti, ettei vaan napsaga diagnoosi? Ja miksi pitäisi pystyä olemaan hyvissä väleissä esim raiskaajansa kanssa, ettei ole esim epäluuloinen?
Kommentit (22)
Minusta ei ainakaan ole. "Anteeksianto" ei ole ratkaisu mihinkään. Kamalia asioita ei ole mikään pakko "antaa anteeksi". Jos antaa, ei arvosta itseään.
Minkään raiskaajansa kanssa ei todellakaan tarvitse olla minkäänlaisissa väleissä tai tekemisissä! Sairas on sellainen ihminen, joka noin sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuullutkaan moisesta määritelmästä. Noinko se todella on?
Ehkä noissa oirekuvauksissa tarkoitetaan vähän pienempien asioiden anteeksiantoa... Ettei pysty esim. moneen vuoteen antamaan anteeksi sitä, kun kaveri teki kerran oharit ilmoittamatta.
No esim juurikin epäluuloisen persoonallisuushäiriön dg:n teossa voidaan kysellä, että kantaako vaikkapa kaunaa niille, jotka ovat tehneet väärin. Eli jos ei halua olla vaikkapa miehen kanssa samassa huoneessa joka on raiskannut tai vaikkapa vaihtaa kadun puolta jos raiskaaja tulee vastaan, niin kyse on epäluulosta.
Minkään persoonallisuushäiriön piirre tai oire ei ole tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä noissa oirekuvauksissa tarkoitetaan vähän pienempien asioiden anteeksiantoa... Ettei pysty esim. moneen vuoteen antamaan anteeksi sitä, kun kaveri teki kerran oharit ilmoittamatta.
Ei ainakaan minun kohdallani näin, vaan ihan pitkäaikaisesta traumaattisesta asiasta ei saisi kantaa kaunaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä noissa oirekuvauksissa tarkoitetaan vähän pienempien asioiden anteeksiantoa... Ettei pysty esim. moneen vuoteen antamaan anteeksi sitä, kun kaveri teki kerran oharit ilmoittamatta.
Nimenomaan, niissä tarkoitetaan pienempien ja arkipäiväisten asioiden anteeksiantoa, ei mitään raiskausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkään persoonallisuushäiriön piirre tai oire ei ole tuollainen.
Kyllä on. Tutustua SCID-kyselyihin. Lisäksi lääkäreillä on valta päättää, mikä on vähäpätöinen asia ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
No esim juurikin epäluuloisen persoonallisuushäiriön dg:n teossa voidaan kysellä, että kantaako vaikkapa kaunaa niille, jotka ovat tehneet väärin. Eli jos ei halua olla vaikkapa miehen kanssa samassa huoneessa joka on raiskannut tai vaikkapa vaihtaa kadun puolta jos raiskaaja tulee vastaan, niin kyse on epäluulosta.
Jos näin on, vaihda terapeuttia/lääkäriä. Hän ei ole ammattitaitoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No esim juurikin epäluuloisen persoonallisuushäiriön dg:n teossa voidaan kysellä, että kantaako vaikkapa kaunaa niille, jotka ovat tehneet väärin. Eli jos ei halua olla vaikkapa miehen kanssa samassa huoneessa joka on raiskannut tai vaikkapa vaihtaa kadun puolta jos raiskaaja tulee vastaan, niin kyse on epäluulosta.
Porvoolaiset keittiöpsykologit jotka ei ymmärrä mistään mitään ja silti opastavat, on aina yhtä huvittavia.
Ja tee valitus! Tuo ei ole oikeaa kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä noissa oirekuvauksissa tarkoitetaan vähän pienempien asioiden anteeksiantoa... Ettei pysty esim. moneen vuoteen antamaan anteeksi sitä, kun kaveri teki kerran oharit ilmoittamatta.
Nimenomaan, niissä tarkoitetaan pienempien ja arkipäiväisten asioiden anteeksiantoa, ei mitään raiskausta.
Ei. Itseltäni on seuluttu noi ja lääkärin tuntosarvet heräsivät kun en halua tekemisissä ihmisten kanssa jotka ovat aiheuttaneet minulle vaikean trauman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkään persoonallisuushäiriön piirre tai oire ei ole tuollainen.
Kyllä on. Tutustua SCID-kyselyihin. Lisäksi lääkäreillä on valta päättää, mikä on vähäpätöinen asia ja mikä ei.
Höpöhöpö. Tutustu itse DSM-5:een ja ICD-10:n, lue huolella ja sisäistä ja palaa sitten uudelleen asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aki ja suuret pohdinnat menossa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esim juurikin epäluuloisen persoonallisuushäiriön dg:n teossa voidaan kysellä, että kantaako vaikkapa kaunaa niille, jotka ovat tehneet väärin. Eli jos ei halua olla vaikkapa miehen kanssa samassa huoneessa joka on raiskannut tai vaikkapa vaihtaa kadun puolta jos raiskaaja tulee vastaan, niin kyse on epäluulosta.
Porvoolaiset keittiöpsykologit jotka ei ymmärrä mistään mitään ja silti opastavat, on aina yhtä huvittavia.
mutta kun itselleni on juuri käynyt niin, että lääkäri jo kiinnitti huomiota siihen, että en halua tekemisssä henkilöiden kanssa, jotka ovat aiheuttaneet pitkäaikasen trauman.
Anteeksiantaminen ei tarvitse merkitä pahantekijän kanssa kaveeraamista tai tekojen hyväksymistä. Se on vain vihasta irti pääsemistä. Halveksia ja paheksua voit , mutta niihin tunteisiin et uhraa omaa elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkään persoonallisuushäiriön piirre tai oire ei ole tuollainen.
Kyllä on. Tutustua SCID-kyselyihin. Lisäksi lääkäreillä on valta päättää, mikä on vähäpätöinen asia ja mikä ei.
Höpöhöpö. Tutustu itse DSM-5:een ja ICD-10:n, lue huolella ja sisäistä ja palaa sitten uudelleen asiaan.
Olen kyllä tutustunut diagnostisiin kriteereihin ja ne eivät täyty mutta ne saadaa täyttymään kun kysytään juurikin sellaisia kysymyksiä kun lääkäri haluaa. Kantsii ihan tutustua siihen SCIDIIN. ei meinaa kaikki kysymykset ole niin yksioikoisia.
Mä en tiedä, mitä anteeksianto tarkoittaa. Se ei ole ollut mun kohdalla edes tarpeellista, kai, vaikea sanoa kun en ymmärrä koko asian merkitystä. Se on tärkeämpää, että voi hyvin, ja on saavuttanut jonkin rauhan, ettei ne asiat enää vaivaa joka päivä tai estä täysipainoista elämää. Olen sulkenut väärintekijät pois elämästäni. Jos tavataan, juoksen vaikka karkuun, jos siltä tuntuu. Mitä väliä sillä on? En kuitenkaan enää aktiivisesti ajattele mulle tapahtuneita kauheuksia ja olen jotenkin parantunut. Niin hyvin kun se on mahdollista. Keskityn ihan muihin asioihin.
Diagnoosien välttelemisestä en osaa sanoa mitään. Mulle on niitä lätkitty vaikka kuinka, mutta eivät ne mihinkään ole vaikuttaneet. Olen edelleen minä, eikä moni pääse edes käsiksi niihin tietoihin. Lisäksi joku toinen psykiatri voi olla asioista eri mieltä.
Kenenkään kanssa ei ole pakko olla hyvissä väleissä, tai missään väleissä. Aikuinen saa valita seuransa. Pitäkää itsenne turvassa fyysisesti ja psyykkisesti. :) On myös ihan ok olla vihainen, ahdistunut, peloissaan, jne., jos on sattunut jotain pahaa. Silloin pitää vain ottaa ne tunteet tosissaan ja parannella niiä haavoja rauhassa.
Persoonallisuushäiriöiden diagnostiikassa kaikkein eniten pielessä on, se ettei oteta tarpeeksi huomioon potilaan muita sairauksia tai elämäntilannetta. Jos esim mies pettää, on ollut koko elämänsä koulukiusattu tai yhdessä tärkeässä ihmissuhteessa on vaikeuksia jotka eivät johdu pelkästään potilaasta niin ne vastaukset vaikuttavat silti diagnoosiin. Persoonallisuushäiriö dg:tä ei noin vain pitäisi tehdä, jos potilaalla on toinen vaikea sairaus tai kriisielämäntilanne. Silloin jokainen reagoi korostuneesti, muttei kuitenkaan ole häiriöstä kyse. Häiriö kun näkyy terveelläkin ihmisillä sitten jos sellainen on. Kysymykset ovat myös sellaisia, että potilas on voinut tarkoittaa jotain aivan muuta kuin mitä haastattelija luulee.
Jaa, minkä persoonallisuushäiriön?