miksi on persoonallisuushäiriön piirre, ettei anna anteeksi

Vierailija kirjoitti:

Anteeksiantaminen ei tarvitse merkitä pahantekijän kanssa kaveeraamista tai tekojen hyväksymistä. Se on vain vihasta irti pääsemistä. Halveksia ja paheksua voit , mutta niihin tunteisiin et uhraa omaa elämääsi.

Eli jos näkee raiskaajansa Prismassa niin ei saa vaihtaa hyllynväliä, koska se olisi kaunaa ja epäluuloa?

Minäkin ihmettelen, että mihin pershäröön (=persoonallisuushäiriöön, lyhennettynä, jos joku ei tiennyt)tuollainen piirre luetaan kuuluvaksi. En ole koskaan kuullut tuollaista, että olisi joku pershärön oire.

Ihminen prosessoi elämänsä kokemuksia, kuka mitenkin pitkän ajan, ja riippuen, millaisia ne kokemukset ovat. Harva selviää esim törkeästä raiskauksesta ihan tuosta vaan. Joillekin siitä jää oikeasti mt-ongelma, joka EI OLE SEN UHRIN SYY!!! Uhrin kannattaa ottaa vastaan hänelle tarjottu apu ja muistaa, ettei hän ole rikoksen uhrina syyllinen rikokseen!

Anteeksiantamisprosessi on kannattavaa, olipa kyse millaisesta teosta tahansa. Anteeksiantaminen EI TARKOITA vääryyden ja rikosten hyväksymistä, vaan on nimenomaan uhrin itsensä sisäiseen vapautumiseen tähtäävä, ettei hän jää katkeruuden ja vihan ja muiden myrkyllisten tunteiden ja asenteiden loukkuun, sillä ne tuhoavat sitä uhria vain lisää! Se syyllinen kantaa kyllä rikoksensa omallatunnollaan ja elämässään, vaikka näyttäisi siltä, että elää porskuttaa vaan! Ne teot tulevat ennemmin tai myöhemmin hänen itsensä eteen. Jos on oikeuskäsittelyä vaativasta rikoksesta kyse, niin sitä kautta tulee rangaistus.

Kiusaajansa, raiskaajansa tai muun pahoin kohtelevan kanssa ei tarvitse pitää yhteyttä, eikä suostua alistettavaksi hyväksymään moista kieroutunutta käytöstä. Se, ettei halua pitää yhteyttä, ei tarkoita, etteikö voi antaa anteeksi, vaan, ettei ehdoin tahdoin itse enää halua joutua samaan väärinkohteluun uudestaan. Jos tuo kiusaaja, raiskaaja tms väärintekijä OIKEASTI katuu ja osoittaa ymmärtäneensä, että on tehnyt väärin, niin voi hyvin katsoa, onko asiat muuttuneet.