Lue keskustelun säännöt.
Nyt meni hermot!
09.10.2016 |
Tämä on yksi niistä tarinoista kun alkaa auttamaan jotakuta ja mikään ei riitä.
Kaikki alkoi siitä kun mies sai uuden työsuhdeauton ja naapuri tuli kysymään voidaanko viedä hänet kauppaan. No otettiin hänet kyytiin ja nyt puoli vuotta myöhemmin olemme mielestään hänen henk.koht. kuljettajia. Ei nykyään edes kysy vaan olettaa että hänet viemme viereiseen kaupunkiin lääkäriin keskellä päivää, haemme hänet kaupasta la aamuna, haemme pe iltana ompelukerhosta vaikka meillä on vieraita ja olemme juoneet viiniä. Ei tehonnut kun sanottiin ensin ystävällisesti, sitten tiukemmin. Vähän aikaa tepsi kunnes postilaatikolla kolmen viikon jälkeen nähdessään alkaa almanakasta katsomaan seuraavan viikon menoja...
Tänään aamulla soi ovikello. Lapsi on kaverilla yötä eli nukuttiin miehen kanssa pitkään. Menen ovelle aamutakissa hiukset sekaisin ja naapuri oven takana ensin kysyy enkö ole vielä pukeissa keskellä päivää kun hiuksetkin hapsottaa, no voisinko pukea päälleni ja lähteä hänen kanssa kauppaan kun kahvi tarjouksessa. Minulla keitti yli ja sain juuri ja juuri rauhallisesti sanottua että nyt loppui kuskaaminen, en voi häntä viedä kauppaan koska hoidamne aviovelvollisuuksia makuuhuoneen puolella ja laitoin oven nenän edestä kinni.
Arghhhhhh!!
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurit voi olla todella outoja. Yksi soitti mulle sheriffit kun ramppasin öisin rapussa. Tulin töistä usein puoli kolmelta yöllä. Kaadan juomia janoisille ja työaika loppuu kello 2 yöllä. Ensin säikähdin että mitä on tapahtunut kun virkapukuiset ovella. Sitten kun kuulin syyn niin tuli tekstiä siihen tahtiin että poliisit lähti korvat luimussa ja pyysivät anteeksi häiriötä.
Naapuri on käsittänyt, että hän kuuluu teidän perheeseen ja on teille läheinen ja tärkeä. Ehkä hänelle te olette myös läheisiä ja tärkeitä.
Mutta joo, avautumisesi kenties selvitti hänelle vähän tilannetta. Voi olla kuitenkin, että pitää mennä sinne istumaan ja juttelemaan, että kyyditsemisen tarpeensa toki ymmärrätte, mutta ette kerta kaikkiaan ole halukkaita toimimaan hänen taksikuskinaan.
Onko mahdollista, että itse myös jotenkin rajatta käytätte naapurinne palveluksia muissa asioissa? Onko itsestään selvää, että lapsenne leikkivät hänen pihallaan, että hän kastaa kukkasenne poissa ollessanne, tai muuta vastaavaa? Tuo voisi meille täysin ulkopuolisille vähän avata miten moinen naapurisuhde on ikinä päässyt muodostumaan.
Onko Porvoossa niin pitkät välimatkat, ettei naapurisi jaksa kävellä.
Niin ja terkkuja naapureille jos tunnistaa mutta sainpas avauduttua :) -Ap