Olen kroonisesti sairas ja suutun jos terve ihminen valittaa.
Niin.... Siis saatan esimerkiksi töissä rueta itkemään tai sanoa tosi rumasti takaisin, jos joku työkavereista sanoo esim. nukkuneensa huonosti...tilanteessa saatan vain miettiä, miten onnekas voi ihminen olla jos kykenee edes pääosin nukkumaan 5h yössä. Tämä siis vain yksi esimerkki ja oikeasti hermostun lähes kaikesta valituksesta. Terapiassa käyn, mutta toistaiseksi ei ole auttanut. Täällä muita, joilla sama ongelma? Mitään millä olo helpottuisi? Haluaisin vain olla kaikki päivät yksin kotona, että en pahoittaisi mieltäni, mutta se ei talouden takia ole mahdollista...ja kuitenkin kaipaan myös ihmiskontakteja. En tarkemmin halua avata, mutta olen ollut sairas 4v asti ja tulen kuolemaan sairauteeni. Olen nyt 25.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.... Siis saatan esimerkiksi töissä rueta itkemään tai sanoa tosi rumasti takaisin, jos joku työkavereista sanoo esim. nukkuneensa huonosti...tilanteessa saatan vain miettiä, miten onnekas voi ihminen olla jos kykenee edes pääosin nukkumaan 5h yössä. Tämä siis vain yksi esimerkki ja oikeasti hermostun lähes kaikesta valituksesta. Terapiassa käyn, mutta toistaiseksi ei ole auttanut. Täällä muita, joilla sama ongelma? Mitään millä olo helpottuisi? Haluaisin vain olla kaikki päivät yksin kotona, että en pahoittaisi mieltäni, mutta se ei talouden takia ole mahdollista...ja kuitenkin kaipaan myös ihmiskontakteja. En tarkemmin halua avata, mutta olen ollut sairas 4v asti ja tulen kuolemaan sairauteeni. Olen nyt 25.[/quot
Kroonisesti sairaskin voi siis olla täysi kusipää.
Niin voi ja usein terveiden mielestä ovatkin.
Ap
Ja mun lapsi kuoli, mutta ymmärrän et toisia saattaa harmittaa, että ovat nukkuneet huonosti. Muakin harmittaa jos olen nukkunut huonosti.
Sinun pitää ymmärtää, että kaikilla on omat ongelmansa ja haasteensa. Jos kulutat elämäsi loukkaantumiseen ja muiden tunteiden tuomitsemiseen ja arvosteluun, niin aika synkkä elämä.
Tottakai tuntemuksesi on monille tuttu. Mutta toisaalta kiitos tästä maailmankuvaa avaavasta tekstistä. Kuten näemme, kaikki sairastuneet eivät muutu pyhimyksiksi ja päivänsäteiksi. Eikä tarvitsekaan, olet vain ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ja mun lapsi kuoli, mutta ymmärrän et toisia saattaa harmittaa, että ovat nukkuneet huonosti. Muakin harmittaa jos olen nukkunut huonosti.
Ei kyse olekaan siitä, että en ymmärrä ihmisiä vaan siitä, että en voi sille mitään, miten reagoin asioihin. En voi sille leimahtavalle vihalle tai surulle mitään. En minä HALUA olla koko aikaa vihainen.
Ap
Niin. Olen vuosikausia käynyt töissä, välillä nukkuen vartin yössä, toisinaan menen eilisillä silmillä suoraan töihin. Mikähän sairaus sulla on? Jos on somaattinen, olisit jo sairauslomalla. Itse en myönnä olevani sairas, joten painan töitä heikkopäisenä psykologin suosituksista huolimatta. Vituttaa lähinnä ihmiset jotka rutisevat viiden tunnin yöunista.
Kuinkahan varmasti sinäkään edes tiedät näiden "täysin terveiden" yksityisistä ongelmista? Ehkä he ei vaan kehtaa valittaa kuin pienistä vaivoista? Kuinka usein kahvitauolla toistellaan että kuinka oli se ja se syöpä ja mahtaako uusia ja kuinka isovanhemmat käyttivät seksuaalisesti hyväksi? Etkä voi tietää mitä heillekin vielä osuu kohdalle!!!! Lopeta tuo itsesääli, et voi sanoa olevasi maailman huono-onnisin.
Mulla on tauti joka mut ennen pitkää tappaa ja suhtaudun näihin huonosti nukkujiin lähinnä huvittuneesti.
Itsekeskeiset ihmiset saavatkin kärsiä minun puolestani.
Minulta riittää sympatiaa sellaisille ihmisille jotka eivät yritä omia kärsimystä, surua ja pahaa oloa vain omaksi oikeudekseen.
Enemmän tunnen empatiaa vaikka kyntensä katkaissutta ihmistä kohtaan, joka suo muillekin oikeuden olla allapäin, kuin vaikka lapsensa haudannutta, raiskattua ja syöpää sairastavaa itsekeskeydessään piehtaroivaa pikku kusipäätä kohtaan, joka kuvittelee että vain hänen negatiiviset tuntemuksensa ovat oikeutettuja, ja joita kohtaan on PYHÄINHÄVÄISTYS jos joku uskaltaa ääneen julkituoda yhdenkään negatiivisen "vähäpätöisemmän" asian.
Tuollaisille omia kärsimyksiään palvoville persereijille, ei riitä minulta pisaraakaan sympatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja mun lapsi kuoli, mutta ymmärrän et toisia saattaa harmittaa, että ovat nukkuneet huonosti. Muakin harmittaa jos olen nukkunut huonosti.
Otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää ymmärtää, että kaikilla on omat ongelmansa ja haasteensa. Jos kulutat elämäsi loukkaantumiseen ja muiden tunteiden tuomitsemiseen ja arvosteluun, niin aika synkkä elämä.
Tottakai tuntemuksesi on monille tuttu. Mutta toisaalta kiitos tästä maailmankuvaa avaavasta tekstistä. Kuten näemme, kaikki sairastuneet eivät muutu pyhimyksiksi ja päivänsäteiksi. Eikä tarvitsekaan, olet vain ihminen.
Tuo toinen kappale...et arvaakaan, miten ahdistavaa se on kun kaikki kuvittelevat sun olevan elämää arvostava päivänsäde sen takia, että ovat lukeneet iltalehdestä, miten sairaat ihmiset ovat oppineet nauttimaan elämästä ja muuta "sontaa" (en kiellä etteikö jossain määrin oppisikin), mutta kielteisistä tunteista ei saisi edes puhua, koska siinä tapauksessa olet kiittämätön kusipää, joka saakin kuolla. Tehtäväni on olla jonkunlainen inspiraatio kaikille niille, joiden päivä on pilalla huonojen yöunien takia, jotta he voisivat sanoa, että "no ainakaan mun elämä ei ole yhtä paiskaa kuin sun". Siltä se tuntuu.
Ap
Ap saa varmaan olla vihainen vielä haudassakin....vähästä valittajat eivät ole kuolemassa sukupuuttoon.
Olen ihan samanlainen kuin sinä, paitsi että en sano koskaan rumasti takaisin vaikka mieli tekisi, mietin vain päässäni.. Sanon rumasti vain jos joku luettelee jotain valheellista tietoa sairaudestani, se on mielestäni ymmärrettävää, jos joku vaikka vihjaa että itseaiheuttu sairaus tms. Olen melkein samanikäinen kuin ap ja melkein samanikäisenä sairastuin kuin ap myös. Hauska sattuma. Terapiassa käyn myös, ei ole kyllä auttanut enkä usko että auttaakaan. Tulen myös kuolemaan sairauteeni ja minuakin ärsyttää tuo univalitus, tosiaan, jos saisi itsekin edes kerran hyvät yöunet.. Mutta ei koska sairaus. Ymmärrän siis hyvin sinua ap. En ole kyllä keksinyt mikä helpottaisi, paitsi että älä syyllistä itseäsi ajatuksistasi, tiedä että on olemassa muita samassa tilanteessa joilla vakava sairaus eli mieti että et ole yksin, ja pitää jotenkin koittaa miettiä että ei ne terveet valittajat tiedä millaista on kun on vakava elinikäinen sairaus johon kuolee, heidän murheet nyt ovat pienempiä ja meidän mielestä turhaa valitusta. Mutta ei se kyllä auta kun ne terveet valittaa :( ellei niillä ole joku kunnon syy, läheisen kuolemat sun muut vakavat syyt toki ymmärrän vaikka terveitä ovatkin.
Vierailija kirjoitti:
Itsekeskeiset ihmiset saavatkin kärsiä minun puolestani.
Minulta riittää sympatiaa sellaisille ihmisille jotka eivät yritä omia kärsimystä, surua ja pahaa oloa vain omaksi oikeudekseen.
Enemmän tunnen empatiaa vaikka kyntensä katkaissutta ihmistä kohtaan, joka suo muillekin oikeuden olla allapäin, kuin vaikka lapsensa haudannutta, raiskattua ja syöpää sairastavaa itsekeskeydessään piehtaroivaa pikku kusipäätä kohtaan, joka kuvittelee että vain hänen negatiiviset tuntemuksensa ovat oikeutettuja, ja joita kohtaan on PYHÄINHÄVÄISTYS jos joku uskaltaa ääneen julkituoda yhdenkään negatiivisen "vähäpätöisemmän" asian.
Tuollaisille omia kärsimyksiään palvoville persereijille, ei riitä minulta pisaraakaan sympatiaa.
Onneksi olen vain sairas enkä tyhmä kuten sinä. Tekstisi antaa hyvin vahvasti ymmärtää, että ihan itse valitsen tehdä elämästäni tällaista helevettiä...Kyllä olisin muuten iloinen jos kykenisin vain johonkin muuhun.
Ap
Ei se satunnainen narina omasta olosta, esim. huonosti nukutusta yöstä pahaa tee. Mutta jos joku valittaa alinomaa ja itse sinnittelet jatkuvasti olotilojesi kanssa, se alkaa kalvaa jos sitä pakotetaan kuuntelemaan. Se on vähän kuin pahoinpitelyä. Sitä on vaikea selittää.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samanlainen kuin sinä, paitsi että en sano koskaan rumasti takaisin vaikka mieli tekisi, mietin vain päässäni.. Sanon rumasti vain jos joku luettelee jotain valheellista tietoa sairaudestani, se on mielestäni ymmärrettävää, jos joku vaikka vihjaa että itseaiheuttu sairaus tms. Olen melkein samanikäinen kuin ap ja melkein samanikäisenä sairastuin kuin ap myös. Hauska sattuma. Terapiassa käyn myös, ei ole kyllä auttanut enkä usko että auttaakaan. Tulen myös kuolemaan sairauteeni ja minuakin ärsyttää tuo univalitus, tosiaan, jos saisi itsekin edes kerran hyvät yöunet.. Mutta ei koska sairaus. Ymmärrän siis hyvin sinua ap. En ole kyllä keksinyt mikä helpottaisi, paitsi että älä syyllistä itseäsi ajatuksistasi, tiedä että on olemassa muita samassa tilanteessa joilla vakava sairaus eli mieti että et ole yksin, ja pitää jotenkin koittaa miettiä että ei ne terveet valittajat tiedä millaista on kun on vakava elinikäinen sairaus johon kuolee, heidän murheet nyt ovat pienempiä ja meidän mielestä turhaa valitusta. Mutta ei se kyllä auta kun ne terveet valittaa :( ellei niillä ole joku kunnon syy, läheisen kuolemat sun muut vakavat syyt toki ymmärrän vaikka terveitä ovatkin.
Kiitos
Olen todella pahoillani puolestasi, AP. Toivottavasti terapia tulee auttamaan, koska elämäsi sairautesi kanssa on varmasti todella raskasta. Olen itse vähän toisenlaisten syiden vuoksi harjoitellut automaattisten tunnereaktioitten muuttamista ja eihän se todellakaan helppoa ole. Tosiasia kuitenkin on se, että ne tunteet on ylimääräinen taakka elämässäsi.
Ehkä sinä et ole sinut oman kohtalosi kanssa. Kun olet, suhtautumisesi helpottuu. Et ole tainnut saada surtua omaa tilannettasi? Kun suret menetyksesi ja kohtalosi, jaksat suhtautua elämään ja ympäristöön paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä et ole sinut oman kohtalosi kanssa. Kun olet, suhtautumisesi helpottuu. Et ole tainnut saada surtua omaa tilannettasi? Kun suret menetyksesi ja kohtalosi, jaksat suhtautua elämään ja ympäristöön paremmin.
Niin no tämä on toki totta...En ainakaan koe olevani yhtään sinut asian kanssa. Lapsena ehkä olinkin, mutta teini-iässä seinät alkoivat kaatuilla päälle, kun muut alkoivat puhua opiskelu-, hää-, vauva-, jne suunnitelmista ja minä suunnittelin omia hautajaisia tietäen, että tulevaisuudella ei ole mulle mitään. Toki olen asiaa yrittänyt käsitellä, mutta pahasti on kesken kaikesta päätellen.
Ap
Mistä sinä ap tiedät varmasti toisen terveyden? Kaikki sairaudet eivät näy päälle. Itsekin näytän täysin terveeltä, vaikka vedän lääkkeitä ja kärsin kivusta vuoden jokaisena päivänä. Joskus myös yöunet jäävät kipujen takia, kuten tälläkin viikolla parina yönä.