Lue keskustelun säännöt.
Mä en kestä enää hetkeäkään tätä uusperhepaskaa!
07.10.2016 |
Miehen mukulat tekee mut hulluksi. Ei mikäön tehoa, ei mitään kunnioitusta, hyppivät sohvalla ja riehuvat. Kiljuvat, kirkuvat, lyövät, piirtävät tahallaan tapettiin, sotkevat kaikki paikat. Mä olen niin loppu noiden kakaroiden kanssa! Miestä rakastan mutta ero on kohta varma koska en kestä tällaista meteliä, epäkunnioitusta ja huonoa käytöstä mun kodissa. Onko kellään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just miksi en halua uusioperheeseen. Mahdollisuuksia on ollut. Ei kiitos! Ja sitten se mies valitsee ne lapset kuitenkin jos alkaa jotain sanomaan (tietenkin ja aivan oikein onkin!) . Ei ole minulle tuo kuvio!
ei sinun miehestä tarvitse erota. Vuokratkaa viereiset yksiöt. Olette yhdessä, mutta pääset pois.
Niin minä sen tekisin.
Ei ole tuollaisia kokemuksia. Ei se aina ole herkkua ollut, mutta ihan samalla tapaa sitä on tahkottu sen osan kanssa, joka on sitä ydinperheosuuttakin, siis niitten yhteisten lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nehän riehuu jos niin saa tehdä. Nyt stoppi riehumiselle. Säännöt pöytään ja jos ei kiinnosta totella sanktio seuraukseksi. Tietysti pitää järjestää jotain tekemistä ulkoilua tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toimi juurikin tuo että on kunnon säännöt. Kesti puol vuotta sitä "muttaku äidin luona saa", mutta nykyään on kiltit kakarat. Ihan sama mitä siellä äidin luona saa tehdä, mutta meillä tehdään näin. Ja jos lapsilta tulee sitä "sä et oo mun äiti, sä et voi määrätä mua", niin voi vastata että en niin, mutta tämä on mun koti ja minä määrään täällä. Tsemppiä!
Lasten tulee aina vanhemmilleen olla ykkössijalla, joten jos et pysty koko paketin kanssa elämään, ei yhteiseloa miehen kanssa kannattane jatkaa. Jos ette tule toimeen, se on erittäin huono juttu lasten kehityksen kannalta. Mies on jatkuvasti ikävässä välikädessä ja erotuomarina. Omien sanojesi mukaan oma elämäsi on "uusperhepaskaa". Ei siis kuulosta hyvältä kenenkään kannalta.
Voisitteko jatkaa seurustelua, vaikka muuttaisitte erilleen?
Itse en usko, että voisin harkita lasten vanhempaa elämänkumppaniksi. Puolison kanssa haluan jakaa arjen, mutta suurinta osaa lapsista en kestä kuin pieninä annoksina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikein oikeastaan niille jotka ovat ottaneet ukkomiehen ja hajottaneet lapsien oman kodin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein oikeastaan niille jotka ovat ottaneet ukkomiehen ja hajottaneet lapsien oman kodin.
Voi v*tun taliaivo. Kaikissa uusperheissä se homma onki varmasti mennyt niin, että on tullut se kuuma toinen nainen ja vienyt miehen tältä lapsien äidiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en taas ymmärrä, miksi äitipuolet suostuvat tähän.
Minä olen ns. Äitipuoli. Kun mies kosi, niin ehtonani oli, että minä en hoida enkä viihdytä enkä siivoa.
Eli ap - tee muuta sillä aikaa, kun lapset ovat teillä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein oikeastaan niille jotka ovat ottaneet ukkomiehen ja hajottaneet lapsien oman kodin.
Minkäs teet kun ukkomies rakastui korviaan myöten, ois ehkä kannattanut vähän panostaa suhteeseenkin. Parisuhdetta pitää hoitaa muuten se kuolee. Ja ei se onnistu jos vain toinen yrittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se aika heevettiä on jos on sinun minun ja meidän lapset ja sovitella tapaamiset sun muut. En kadehdi.
Kyynel.