Olenko maailman ainoa nainen joka ei ole iloinen raskaudestaan?

En tiedä onko tämä oikea paikka selvittää näitä ajatuksia mutta,

Tein kuukausi sitten raskaustestin. Oli positiivinen, soitin neuvolaan ja kävin melkeimpä samantien ultrassa. Rv 20+4. En ymmärrä miten näin on tapahtunut. Kropassani ei todellakaan ole mitään raskauden merkkejä näkynyt. Olen edelleenkin yhtä pieni kuin ennen, en tunne että rintanikaan olisivat kasvaneet, minulla on jopa ollut aivan normaalit kuukautiset tähän mennessä, yks kaks jäivät pois ja aloin epäillä raskautta.

Olen ollut poissa tolaltani ultran jälkeen, olen itkenyt lähes päivittäin saatuani tietää olevani raskaana. En ilahtunut raskausuutisesta ollenkaan.. Olenko huono ihminen?

Kaikenlaisia ajatuksia vilisee päässäni kokoajan, en ole saanut nukuttua kunnolla edes.

Miten voin olla raskaana kun en edes tiedä haluanko lapsia?
Nyt olen raskaana vaikka aina jotenkin luulin etten varmaan koskaan tule edes raskaaksi.
Miten olen voinut olla niin tyhmä etten ole huolehtinut ehkäisystä paremmin?
Haluanko tämän lapsen vai en?
Miksi en tunne mitään onnellisuutta tai iloa tästä asiasta?
Olenko erilainen kuin muut, kun en iloitse?
Jos annan lapsen aboptioon, teenkö elämäni isoimman mokan?
En tunne alkavaa elämää kohtaan yhtään mitään, mutta milloin tunteet heräävät ja ovatko ne sittenkään positiivisia?
Tulenko koskaan rakastamaan tätä lasta kun sen todella synnytän?

Olen käynyt neuvolassa keskustelemassa yhdessä mieheni kanssa ja yksin mielenterveyshoitajan kanssa.
Tunnen itseni aivan kamalaksi ihmiseksi, että olen ainoa nainen maailmassa joka ei ole ilahtunut raskausuutisesta ja jonka tunteet ovat kadoksissa.

Kamalimmalta tässä kaikessa on se että mieheni on aivan innoissaan.... Muuttuvatko nämä tunteet ollenkaan.... Kaipaisin niin kovasti vain vertaistukea, jotain minkä avulla tuntisin itseni onnelliseksi raskauden johdosta..