Vauva vienyt parisuhteen onnen
Onko kenellekään käynyt niin, että vauvan tulo on vienyt miehen vaan kauemmaksi? Olen täällä yksin ja ihmeissäni, että kuinka tässä näin kävi. Ennen raskautta olimme erittäin tiivis pari ja vietimme kaiken vapaa-ajan yhdessä. Ihanaa oli. Lasta halusi ensin vain mieheni, mutta sitten minäkin lämpesin ajatukselle. Mutta kuinka kävi? Nyt olen pojan kanssa kotona ja mies " tarvitsee omaa aikaa ja tilaa" , eli käy ulkona kavereidensa kanssa ja heiluu muutenkin pitkin kyliä milloin milläkin asialla. Ei käsitä...
N32
Kommentit (12)
Mies ei koe raskautta, synnytystä samanlaisesti fyysisenä tapahtumana kuin nainen. Mies joutuu sopeutumaan ja luopumaan omastaan vasta lapsen synnyttyä. Joidenkin miesten iästä huolimatta on vaikeaa kasvaa isäksi. Meillä tuollainen rumba alkoi vasta toisen lapsen synnyttyä ja olin kyllä todella uupunut. Ensimmäisen jaksoin hoitaa vielä yksinkin, mies osallistui enemmän lapsen ollessa isompi, oli jakso jolloin meni paremmin ja teimme toisenkin aika nopsaan, ikäeroa se pari vuotta. Mies alkoi höyrytä missä sattuu ryypiskellen yms. mutta nyt on toinenkin jo lähemmäs vuotta ja mies rauhoittunut. Ehkä ajan kanssa menee ohitse, yritä jaksaa ja vaadi myös miestäsi osallistumaan. Lapset ovat yhteisiä.
Ehkä hän kaipaa kannustusta ja luottamusta noihin isän tehtäviin?
Joka tapauksessa on väärin sinua kohtaan tuommoinen, kannattaa varmaan keskustella miehen kanssa, ihan siitä mitä hän haluaa/luulee isänä olemisen olevan ja mitä sinä kaipaat ja haluat. Kivahan tuo olisi jos lapsella olisi myös täyspainoinen isä ja sinulla puoliso.
että jos et laita miestä ymmärtämään tilannetta niin homma vain jatkuu ja jatkuu... riippuu miehestä tietysti. Mutta pitäisi olla selvää, että jos lasta on yhdessä haluttu niin kyllä pitäisi vastuunkin olla molemmilla.
Vierailija:
että jos et laita miestä ymmärtämään tilannetta niin homma vain jatkuu ja jatkuu... riippuu miehestä tietysti. Mutta pitäisi olla selvää, että jos lasta on yhdessä haluttu niin kyllä pitäisi vastuunkin olla molemmilla.
Vakavien keskustelujen paikka teillä on. Jos ette asioista puhu ja saa niitä selvitettyä, niin ei hyvä. Toki tuo pikkuvauva-aika voi olla rankkaa, mutta sinä kerroit teidän pojan olevan erityisen helppo tapaus. Miehen PITÄÄ OTTAA VASTUUTA yhteisestä lapsesta. Kysy mistä kiikastaa? Kenties hän " pelkää" vauvaa, pelkää ettei osaa hoitaa, kokee, että sinä olet " ominut" vauvan...vaihtoehtoja on lukuisia. Puhuminen on ainoa tie.
Sanoit, että miehesi on lasta ensin halunnut. MIssä on halu ja vastuu nyt? Sinun pitää ensin kysyä nämä miljoona kysymystä ja sitten tehdä johtopäätöksiä. Sinun on saatava tilanne muuttumaan. Jos mies vastaa, ettei vauva kiinnosta ja hän haluaa lähteä lätkimään, niin se on tietysti yksi vaihtoehto, joskin ikävä sellainen. Sinun velvollisuus on perätä mieheltä vastuunkantoa.
P.S. Sanoit miehesi tekevän 10 tunnin työpäiviä etkä voi vaatia häneltä mitään sen jälkeen. Ei, ei näin. Toki miehelläkin pitää olla aika levähtää, mutta niin sinullakin. Illalla vastuu lapsesta jaetaan. Päivällä vastuu on sinulla, kun miehen vastuualue on töissä.
Olikohan ukkosi sittenkään kypsä perustamaan perhettä ja nyt sitten panikoi, että mitä tulikaan tehtyä? Eiköhän se rauhoitu, kun aika kuluu ja vauveli kasvaa, mutta sinulta se tietysti kysyy jaksamista ja ymmärrystä. Tsemppiä vauvantuoksuiseen arkeen!
" pakota" itsesi lähtemään välillä.. Aivot tuulettuu ja mies tykkää joskus saada naisen kokonaan itselleen.. Joku hoitaja vaan.. kyllä se siitä.. :)
Parisuhde pitää välillä taukoja.
N31 (2 lasta)
Siis sitten kun lapsi on isompi. Aika harvaan mieheen tuo vauva-arki uppoaa. Tais miehellä olla mielikuva siitä minkälaista lapsen kanssa on, ja nyt todellisuus iski vastaan. Kannattaa istuttaa mies keskustelemaan tilanteesta ja kysästä mitä mies odotti lapsesta. Tai sitten sekin on mahdollista että mies vaan on täysin kykenemätön ja epäkypsä isäksi.
olla takana... Sain joku vuosi sitten laitokselta mukaani vauvan lisäksi No Broblem-videon, jossa psykologi kertoo ap:nkin kokemasta elämänvaiheesta. Sen mukaan se on hyvin normaalia. Toinen vanhemmista (useinmiten mies) alkaa pikkuhiljaa hakemaan omaa tilaa ja mitä enemmän vaimo pistää vastaa, sitä rajummin toinen riuhtoo...
Harmi vaan ettei tuota em. videota enää saa laitokselta mukaansa. Siinä on todella hyvää tietoa niin vastasyntyneen hoidosta kuin hampaiden puhkeamisesta, lasten taudeista, parisuhteesta kuin lantionpohjajumppaa jne... Monesti kyseisä videota myydään kirpparilla ja olenkin aina ostanut ja antanut ystävilleni ja sisaruksilleni kun on eka vauva syntynyt. Etenkin tuo parisuhteen muuttuminen tulee paljon ymmärrettävämmäksi kun siitä tietää...
Tätä nro 8 teoriaa olen mielessäni pyöritellyt. Tuntuu silti epäreilulta joka kerralla, kun odotan kännistä miestä kotiin. Tilanne oli jo sellainen odotusaikana..itsehän en luonnollisesti juonut, joten ei niin kovin baarit iskeneet. Sittemmin meillä on yhtäkkiä uusia ystäviäkin, joiden luona on kiva vierailla ja kotiinkin kutsutaan jatkuvasti ihmisiä kylään. Ihan tuntuu, että mies välttelee minun ja vauvan kanssa olemista. Kerran lähdin kävelylle, niin jo soi vartin kuluttua puhelin, että vauva itkee ja sen on nälkä. Ei kun kotiin... Nythän poika on vielä pieni ja imetän, joten en kovin kauan pois voikaan olla. Se ei edes ole ongelma, vaan se, että koen mieheni haluavan olla ilman meitä vapaa-aikansa. On ihan yh-äititunnelmat.
Ensi kerralla varmista että poika on syönyt ja kun sanot että menet vaikka tunniksi pois. Ei se vauva huutamiseen kuole! no joo... tuntuuhan se pahalta jättää mutta kyllä miehenkin pitää hoitaa.. Lapsi on yhteinen!!!
Järjestä yhteistä aikaa miehesi kanssa.. jos vain pystyt.. Onko teillä vaativa vauva?
Poika oli ekan kuun aika hankala vatsavaivoinensa. Koko ajan piti pitää pystyasennossa ja monesti kävellä samalla. Nyt tilanne on jo ihan toinen, vauva on suorastaan helppo, iloinen ja tyytyväinen. No juu. Mies on 10 tuntia päivästä töissä ja työ on rankkaa, joten en hänen niin odotakaan vauvaa hoitavan. Mutta minulle saisi kyllä olla seurana!! Monet kerrat olisi ollut juttuseuralle kysyntää. Ajattelen kuitenkin, että en voi tehdä mitään. Enhän voi pakottaa miestäni olemaan kanssani tai olemaan tapaamatta ystäviään. Rakastan lastani yli kaiken, mutta en kyllä olisi näihin olosuhteisiin häntä halunnut.
No, ehkä tilanne tosiaan muuttuu tulevaisuudessa. Aika rankkaa kuitenkin juuri nyt. Kiitos siksi kaikille vastanneille!
Eiköhän se ole ihan se tyyli, miten " isi" ja " äiti" toisiaan kohtelevat...