Ei kannata opiskella

No ei kai kukaan hullu nyt sinne yliopistoon töihin jää. Sieltä haetaan maisterin tutkinto ja työpaikka jostain ihan muualta.

Karma. Ahneella on paskainen loppu.

Vierailija kirjoitti:

Takana 10v korkeakouluopintoja,tosin töitä ja lapsia välissä,traumaattinen parisuhde,ero ja toipuminen siitä. Tohtorin tutkinto,mutta surkea itsetunto ja rankat kokemukset yliopistomaailman julmuudesta ja häikäilemättömästä kilpailusta. Töitä ei ole. Säästäväisenä varastaneesta miehestä huolimatta minulla on pahan päivän varalle 150k e ja talo haja-asutusalueella halpa elää. Mietin josko luovuttaisin ja hyväksyisin,että töitä ei vain ole ja eläisimme niukasti lasten kanssa,kuten tähänkin saakka,mutta säästöillä. Enää en jaksaisi uudelleenkouluttautua.

Korkeakouluopintoja en suosittele.

Enpä ihmettele, tee niin, ja silloin tällöin keikkahommaa mikäli vaan löydät!

Sitä se koulutettujen elämä on... valitettavasti ja ei. Mitä korkeammalle mennään, sitä fiksumpia ja kilpailuhenkisempiä ihmisiä. Ei kaikki voi olla paras ja hyvä ei nykypäivänä riitä. Siitä joko pääse yli tai voi luovuttaa.

Riippuu alasta. Meillä amk:ssa tradenomilinjalta on suorastaan poimittu opiskelijoita hyviin virkoihin kesken opintojen. Ovat nyt osa-aikaisina ja jatkavat näissä hommissa kokoaikaisina kun saaneet opinnot päätökseen. Ei kannata opiskella mitään humpuukia.

Tohtoriksi asti opiskelleen luulisi sisäistäneen sen, että pilkun jälkeen tulee välilyönti. Saattaa vaikuttaa pikkujutulta, mutta on paljastava. Ja tuosta tekstistä kyllä narraaminen paistaa pitkälle muutenkin.

Laatua provoihin!