Miksi lapsiperheelliset käyvät monta kertaa viikossa töiden jälkeen kaupassa ja vielä väsyneen lapsen kanssa?

Minä käyn mielelläni joko 2-vuotiaan, 6-vuotiaan tai jopa molempien kanssa arki-iltana ruokakaupassa. Lapset tykkäävät käydä siellä, auttavat, käyttäytyvät jne. Se on mukavaa yhdessäoloa. Huonommin nuo käyttäytyvät, jos koko illan nyhjäävät esim. telkkaria katsomassa.

Ihmettelen minäkin, että miksi joskus koko perhe on klo 20-21 ruokakaupassa? Eiks tuolloin ole jo nukkumaan-aikakin? Siellä koko perheen kera pyöritään (kun toinen olisi voinut jäädä kotiin lasten kanssa). Monesti pienet vielä itkevät väsymystään...eli pienistä lapsista kyse.

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn mielelläni joko 2-vuotiaan, 6-vuotiaan tai jopa molempien kanssa arki-iltana ruokakaupassa. Lapset tykkäävät käydä siellä, auttavat, käyttäytyvät jne. Se on mukavaa yhdessäoloa. Huonommin nuo käyttäytyvät, jos koko illan nyhjäävät esim. telkkaria katsomassa.

No tämähän kuulostaa kivalta, jos se on teille yhteistä aikaa ja ohjelmanumero. Leukaperien kireydestä ja valituksen määrästä päättelen että kaikille ei ole. Minulle ei olisi.

Kyllä mäkin mietin kauniita ajatuksia kun olin raskaana ja vieläpä vauvan ollessa alle 1-vuotias. Sitten todellisuus iski naamaan kuin märkä rätti eikä elämä aina ollutkaan niin kauniisti suunniteltua enkä jaksanut enää ihmetellä, että miksi lapsiperheet eivät tee niin tai näin

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin mietin kauniita ajatuksia kun olin raskaana ja vieläpä vauvan ollessa alle 1-vuotias. Sitten todellisuus iski naamaan kuin märkä rätti eikä elämä aina ollutkaan niin kauniisti suunniteltua enkä jaksanut enää ihmetellä, että miksi lapsiperheet eivät tee niin tai näin

Kyllähän se elämä yllättää muttei niin paljoa etteikö siellä ruokakaupassa tajuaisi useimmiten käydä siten mikä itselle on pienimmän riesan tie. Ei varsinaisesti niitä asioita lapsiperheen yllätysarjessa mihin ei voi vaikuttaa.

Jos minä itse haluan päästä kauppaan, niin melkeinpä pakko on lähteä koko perhe (mies + 2-vee minun lisäksi) koska minulla ei ole ajokorttia, ja vähänkin isompi kauppa on automatkan päässä. Pieniä ostoksia mies käy tekemässä yksin (minun laatiman listan mukaan) tai jopa ottaa taaperon mukaan että minä saan tehdä rauhassa esim. kotitöitä sillä aikaa, mutta viikonloppuostoksiin haluan lähteä mukaan kun ei mieskään kaikkea osaa ostaa itse. Minä kun vastaan ruuanlaitosta ja ruokahuollosta kokonaan, mies hoitaa siivouspuolen.

Lapsen myötä on alkanut arvostaa sitä että saa käydä rauhassa ja yksin kaupassa! Siis oikein ajan kanssa tutkia hyllyjä ja tuoteselosteita, kun lapsen kanssa yleensä vaan nappaa kiireessä mukaan ne samat perusjutut, jolloin syödäänkin aina sitä samaa perusruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen minäkin, että miksi joskus koko perhe on klo 20-21 ruokakaupassa? Eiks tuolloin ole jo nukkumaan-aikakin? Siellä koko perheen kera pyöritään (kun toinen olisi voinut jäädä kotiin lasten kanssa). Monesti pienet vielä itkevät väsymystään...eli pienistä lapsista kyse.

Et sä nyt oikeasti voi tietää, miksi pieni lapsi itkee/kiukuttelee.

Meillä esim. mentiin nukkumaan vasta klo 22-23 silloin, kun olin lasten kanssa kotona.

Yhdesäs mentiin ruokakauppaan siksi, että ostokset sujuivat kahden aikuisen voimin nopeammin ja siksi, että etäisyys oli pitkä, eikä minulla ole ajokorttia. Mies taas yksin mennessään on aika onneton ostosten tekijä, ei muista katsoa päiväyksiä eikä muuttaa suunnitelmia, jos ei jotakin aterian olennaista osaa löydä.

Ei kaikki käy, me ostamme ruuat kerran viikossa. Välillä käyn töistä lähtiessä lähikaupassa tai mies käy ostamassa vihanneksia, leipää, maitoa yms pientä, ehkä kerran viikossa. Joskus tosin tarhassa olen saanut siitä vihjailua ( olisi pitänyt tulla suoraan) vaikka olen ollut hyvin ajoissa lasta hakemassa.

Ap, siksi että se on kätevintä. Ja siksi, että on kaksi eri asiaa ostaa kahden aikuisen ruoat kuin ison lapsiperheen ruuat, autottomana.

Päiväkoti on kaupan takana eli kävelemme sieltä kotiin kaupan ohitse. Olisi aika järjetöntä mennä kotiin ja lähteä illalla ruuanlaiton ja syömisen jälkeen vielä erikseen, väsyneenä, kauppaan. Kaupassa piipahtamiseen menee 20 minuuttia.

Emme omista autoa, koska asumme stadissa. Kerralla ei yksinkertaisesti VOI tuoda kotiin viikon ruokia, kun meitä on viisihenkinen perhe. Yhdellä kerralla saa raahattua kunnolla vain noin vuorokauden safkat.

Lisäksi ainakaan minä en halua syödä monta päivää vanhaa leipää. Vihannekset ja hedelmätkin säilyvät hyvänä aika harvoin viikkoa. Ok, leivän voi pakastaa, mutta sekään ei ole kauhean hyvää, pakastettu leipä.

Minua tämä joka päivä kaupassa käyminen ei rassaa, ei lapsiakana. Miksi ihmeessä se sinua sitten rassaa, ap?

Vierailija kirjoitti:

Ap, siksi että se on kätevintä. Ja siksi, että on kaksi eri asiaa ostaa kahden aikuisen ruoat kuin ison lapsiperheen ruuat, autottomana.

Päiväkoti on kaupan takana eli kävelemme sieltä kotiin kaupan ohitse. Olisi aika järjetöntä mennä kotiin ja lähteä illalla ruuanlaiton ja syömisen jälkeen vielä erikseen, väsyneenä, kauppaan. Kaupassa piipahtamiseen menee 20 minuuttia.

Emme omista autoa, koska asumme stadissa. Kerralla ei yksinkertaisesti VOI tuoda kotiin viikon ruokia, kun meitä on viisihenkinen perhe. Yhdellä kerralla saa raahattua kunnolla vain noin vuorokauden safkat.

Lisäksi ainakaan minä en halua syödä monta päivää vanhaa leipää. Vihannekset ja hedelmätkin säilyvät hyvänä aika harvoin viikkoa. Ok, leivän voi pakastaa, mutta sekään ei ole kauhean hyvää, pakastettu leipä.

Minua tämä joka päivä kaupassa käyminen ei rassaa, ei lapsiakana. Miksi ihmeessä se sinua sitten rassaa, ap?

Makuasioita kai sitten. Sinun tilanteessasi minä luultavasti harkitsisin jotain kotiinkuljetuspalvelua tai yrittäisin käydä esim. kahdesti viikossa kaupassa ja täydentää sitten vain maitoja yms painavia ja nopeasti kuluvia viikolla. Arki-illan muutamasta tunnista 20-30 minuuttiakin on minulle jo iso osa käyttää sellaiseen minkä voisi hoitaa muulloinkin. Kaipaan perheelle joka ikinen päivä sellaista aikaa jolloin kellään ei ole kiire, väsy tai kiukku joten nipistän sitä kaikesta mistä voin, ostosten keskittäminen yhteen päivään on vain yksi niistä. Lasten kanssa on paljon asioita joihin ei voi vaikuttaa, siksi yritän tehdä pieniä valintoja sujuvamman arjen puolesta aina siellä missä voi.

Eli siellä joku yhden, alla 3kk ikäisen vauvan äiti pätee nyt vanhemmuudella? Palataanpa asiaan, kun oot itse työelämässä takaisin, 3 alle kouluikäistä ja reissutyötä tekevä mies.

Ja väsyneen miehen. :D 

Jättäkää ne lapset ja miehet kotiin. 

Ei jumalauta. Oikeastiko te taivastelette ja paheksutte ventovieraita ihmisiä jos ne ovat johonkin tiettyyn kellon aikaan kaupassa? Miten ihmeessä teitä voi kiinnostaa jos Pennasen perhe on Prismassa ostoksilla klo 20.15?

Pitäisikö kuitenkin vaan keskittyä niihin omiin asioihin ja antaa muiden käydä kaupassa silloin kun se heidän perheelleen parhaiten sopii?

Miksi luulet että kävisi?

Kyllä meillä ainakin on vältetty lasten kanssa kauppaan menemistä työpäivän jälkeen. Ennen oli pakko käydä lauantaisin kun kaupat ei ollut auki sunnuntaisin. Nykyään ei koskaan mennä kauppaan perjantaina ja lauantaina ruuhkien vuoksi. Vaan käydään arkipäivinä tai sunnuntaina. Arkikäynti yleensä niin että toinen käy yksin työstätullessa.

Me käydään koko perhe useasti 3-vuotiaan ja kymmenkuisen kanssa kaupassa. Joskus aamupäivällä, joskus iltapäivällä ja joskus illalla.

Ennen kauppaan lähtöä lapset saavat syötävää, ja väsyneen lapsen kanssa mennään vain pakon edessä kauppaan.

Yhden kerran tuo 3v on saanut raivarin kaupassa, ja sekin taisi olla jo ennen kun täytti 2. Sekin johtui siitä, että kantoi ylpeänä pientä vanukasta ja sitten kaatui niin, että se meni rikki.

Esikoinen auttaa tavaroitten hakemisessa ja kuopus höpöttelee omiaan kärryissä, ei mitään ongelmaa ollut. Ehkä mä sitten olen niin hyvä. Tai sitten mulla on kiltit lapset. Kuka tietää.

Ei tuo "lapset kotona ja vain toinen vanhempi kauppaan" aina käytännössä toimi, sen tietää jokainen lapsellinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei jumalauta. Oikeastiko te taivastelette ja paheksutte ventovieraita ihmisiä jos ne ovat johonkin tiettyyn kellon aikaan kaupassa? Miten ihmeessä teitä voi kiinnostaa jos Pennasen perhe on Prismassa ostoksilla klo 20.15?

Pitäisikö kuitenkin vaan keskittyä niihin omiin asioihin ja antaa muiden käydä kaupassa silloin kun se heidän perheelleen parhaiten sopii?

Kyllä taivastelen ihan oikeasti peruskäytöstapojen puutetta esim. kaupassa. Kiukuttelevat väsyneet lapset, puhelimella puhujat...

Mihin hävisi taito ottaa muut huomioon?

Mun elämääni helpottaa ihan halvatusti Prisman ns. kauppakassipalvelu. Sunnuntaina napsuttelen ostoslistalle tarvitsemani/haluamani, maksan ostokseni ja haen ne maanantaina töistä tullessa. Kantavat ostokset autoon, joten pysähdyksessä menee vain muutama minuutti. Lapsetkin jaksavat sen vallan mainiosti istua selittäen päiväkodin tapahtumista :).

Suosittelen lämpimästi!!! Palvelu maksaa meidän seudulla seitsemän euroa, mutta se on pieni raha siitä, että hermot ja aika säästyvät.

Vierailija kirjoitti:

Eli siellä joku yhden, alla 3kk ikäisen vauvan äiti pätee nyt vanhemmuudella? Palataanpa asiaan, kun oot itse työelämässä takaisin, 3 alle kouluikäistä ja reissutyötä tekevä mies.

Mistäs tämmöiset helvetilliset aggressiot? Pointti oli se että minä ainakin yrittäisin ja yritän vetää nimenomaan sieltä mistä helpoimmalla pääsee etenkin jos muksuja on useampia ja mies vähemmän kotona.   

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta hoitopaikkahakuketjusta mieleen, miksi niin monet lapsiperheet oikeasti tekevät ruokaostoksia monta kertaa viikossa ja usein vielä siihen kiireisimpään aikaan jolloin kaupat ovat täynnä väkeä ja kaikkia vituttaa. Selittäkää? Olen vielä äitiyslomalla, mutta jo me miehen kanssa kahdestaan koimme mielekkäämmäksi hoitaa ostokset kerran viikossa, pieniä täydennyksiä viikolla ehkä hakien. Kun palaan töihin ei tulisi mieleenikään lähteä prismaan pyörimään viideltä ja miettimään mitä tänään syötäisiin, väsynyt ja nälkäinen taapero mukana roikkuen. Ajatuskin ahdistaa.

Lapsilla on nälkä ja he tarvitsevat ruokaa, kun on nälkä, eivät klo 21.00, kun kaupassa on rauhallista. Törkeää ja röyhkeää se on työnantajilta vaatia, että lapsiperheellisetkin käyvät töissä työaikana (voi olla sellaiset 12 tuntia ihan normaalipäivänä) ja kun on se lyhyempi päivä, pitää hakea lapset, käydä kaupassa, kuljettaa harrastuksiin jne. Kaikilla ei ole mummojen kuljetus- ja hoitopalvelua, joka hoitaa lasten lisäksi ostokset ja siivouksenkin.

Siperia opettaa ja niin opettaa se lapsi sinutkin ymmärtämään, että aina kaikki ei mene niinkuin ennakolta olit suunnitellut, ei edes sen melkein hyvän b-(tai c- tai d-) suunnitelman mukaan. Jonakin päivänä huomaat olevasi uhmaikäisen kanssa kaupassa klo 17 ja siinäpä olet sitten ihan itse lapsettomien hämmästyksen kohteena.

Itsellä on kolme lasta. Olen käynyt kaupassa heidän kanssaan kun olivat pienempiä. Edlleenkään ei ärsytä muksujen huuto kaupassa. Sen sijaan olin kirjastossa tässä taannoin, ja silloin kyllä ärsytti jatkuvaa suoraa huutoa huutanut vauva. Omani kun olivat pieniä, niin vein heidät kyllä ulos kiljumaan tuollaisesta ei nin välttämättömästä paikasta. Samaa on usein kirppiksellä, en voi sielläkään ymmärtää, miksi äiti ei vaan lähde pois sen kiljuvan lapsen kanssa, vaan kiertelyä jatketaan hermoja raastavan huudon säestyksellä.