Oon naimisissa ja kahden lapsen äiti. Parisuhde voi hyvin, mutta silti olen ihastunut työkaveriini...

Vierailija:

Ei ole mitään järkeä rikkoa hyvää suhdetta ja perhettä ja vetää matto itsensäkin alta. Jos olet sitoutunut kerran mieheesi, teet itsestäsi omissa silmissäsikin luuserin, jos petät lupauksesi...

Vierailija:

Pidä vain pää kylmänä - saat tykätä toisesta ja vähän flirttaillakin, mutta jätä homma siihen. Ei kannata edetä, jos vähänkin arvelet katuvasi sitä! Koeta keskittyä oman avioliittosi hoitamiseen ja anna vähemmän energiaa ihastuksen ruokkimiseen. Kyllä se siitä! :)

Ei ole mitään järkeä rikkoa hyvää suhdetta ja perhettä ja vetää matto itsensäkin alta. Jos olet sitoutunut kerran mieheesi, teet itsestäsi omissa silmissäsikin luuserin, jos petät lupauksesi...

Kuvittele hänet setvimässä lastesi riitoja, raahaamassa Prisman ruokakasseja, selvittämässä kurahousu- ja kurarukkastilannetta kiireisenä maanantaiaamuna...



Minun raju ihastukseni laimeni, kun aloin systemaattisesti ajatella, mitä minun elämäni oikeasti on ja miten tämä iiiiihana ihastukseni istuisi tähän kuvioon.

Mieti sitten tilanne että isä ei olisi siinä vaan tilalla olisi isäpuoli ja hänen viikonloppulapsensa. Selvittää päätä kummasti.

Vierailija:

Minä menin liian pitkälle kun halusin tutustua toiseen mieheen. Nyt olemmekin sitten korviamyöten rakastuneita ja molemmat naimisissa tahoillamme. Avioeroista puhutaan molemmissa päässä. Ahdistus on suuri. Kadun, että päästin tämän näin pitkälle. Ole sinä viisaampi.

Yritä kuitenkin olla järkevä. Siis ajatuksista ei ole harmia kenellekään, mutta jos lähtee toimimaan niiden mukaan, on pian kusessa.



Itse pääsin ihastuksestani yli. Viidessä vuodessa. Tsemppiä!

on. Epänormaaliahan olisi jos ei koskaan ihastuisi keneenkään, ei parisuhde tee immuuniksi viehtättäville ihmisille.,

Vaihda vaikka työpaikkaa, jos et muuten pysty häntä unohtamaan!!! Itse ihastuin työkaveriin ok avioliitossa sillä seurauksella, että nyt vuotta myöhemmin asutaan mieheni kanssa erillään aikamoisissa kriiseissä, työkaveri-ihastus pyörii edelleen mielessä ja elämässä muutenkin, mutta yritän karkottaa häntä (huonolla menestyksellä) ajatuksistani, jotta voisin päättää puolueettomasti, mitä todella haluan.



Itse lähdin tähän työkaveri-ihastukseen mukaan, aluksi viattomasti, muttei se pitkään niin viatonta ollut. En kadu ainakaan vielä, mutta mieti tarkkaan. Oma tilanteeni on se, että jotta pääsisin työkaveristani eroon, pitäisi vaihtaa työpaikkaa, muuten tämä ei mene ohi.



Sekavaa on... joskin lopputulos on tällä hetkellä, että minä olen onnellinen, mieheni ei...

puolta.



Toisaalta ihastuminen, fantasia, pieni flirtti - semmoista elämä on!



Siitä on pitkä matka (onneksi) siihen, että monen ihmisen elämä sekoitetaan!



Eli Sinuna pitäisin kiinni hyvästä parisuhteesta ja yrittäisin omalta osaltani vahvistaa sitä ja työkaveri pysyy työkaverini. Jos hän on fantasia, niin ihan kiva, ei sen enempää.