Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tiukkapipoinen ja ehdoton puoliso, mikä avuksi?
hämmentynytaviomies
04.10.2016 |
Vaimoni on kovin ehdoton, ja kontrolloiva monessa asiassa, ja tuntuu että sen lisäksi että se imee elämäniloa itsestäni, ei hänelläkään liene kovin onnellinen elämä ja mietin onko mitään tehtävissä.
Homma lähtee ihan yksinkertaisimmista asioista. Siitä että mitä mun kuuluu syödä, kuinka usein, ja vertailukohtana hänen vanhempansa siitä kuinka asiat pitää hoitaa. Jatkuen siihen miten mun pitää rahani käyttää, mitä saan tehdä. (huom. olen ainoa joka tuo rahaa talouteen kummallekaan) Kieltää syömästä niin usein, sitten myöhemmin kyselee pettyneenä käsivarsia kosketellessaan miksi oon laihtunut.
Käytiin tuttavapariskunnalla heidän avioitumisen kunniaksi ja heidän tarjottua tervetuliaislasillisen jonka otin vastaan, sain kuulla jälkeenpäin kuinka koko päivä olisi parempi ollut olla olematta koska join sen yhden lasin kuohujuomaa, ja nyt hän pelkää että hänen (meidän) tulevat lapset saavat alkoholimyönteisen kasvatuksen ja voivat tulla alkoholisteiksi koska "isä" suhtautuu noin alkoholiin. (en käytä alkoholia ja oli ainoa kerta koko avioliiton aikana kun hän on nähnyt minun maistavankaan).
Vaikka en olisi hänen kanssaankaan, vaan menossa kaverin kanssa urheilemaan, hän alkaa selostamaan siitä miten mun pitäisi pukeutua, ja kertoa mitä pitää laittaa päälleen ja jos en tee kuten hän sanoo niin elekieli on erittäin vahvaa siitä kuinka vihainen ja pettynyt hän on.
Hänellä on mielipide joka asiasta vaikka ei tietäisi aiheesta, eikä halua kuulla eriäviä mielipiteitä tai perustelua joka eroaa hänen mielipiteestään vaan alkaa korottaa ääntään huutaa ja kävelee pois päätään pyöritellen tai kieltäytyy kuuntelemasta "koska olen niin tyhmä tms".
Ihmisiä kohtaan hän on hyvin arvosteleva, mikäli elämäntapa tai arvojärjestykset ovat erilaiset kuin hänellä.
Mun perhe on kuulemma "ei hyvä perhe", veljeni on jonkun harmittoman huumorilla sanomani kommentin takia nyt ihminen jota hän ei niin arvosta, metrosta hän ei tykännyt koska näki "paljon köyhiä ja huonosti pukeutuneita ihmisiä", ei tykkää että tässä maassa on maahanmuuttajia, vaikka on itse sellainen..
Jos hän kuulee että pidän jostain asioista, vaikkapa asunnostamme, autostamme, hyvästä ruoasta, hän helposti hermostuu ja suuttuu, että mä en halua menestyä elämässä, ja olen yksinkertainen ihminen. Tai että elänkö mä vain vessanpönttöä varten jos kerron että onpa kiva että saamme syödä niin hyvin.
Tuntuu että hänellä oma käsityksensä siitä minkälainen hänen miehensä tulisi jokaisessa hetkessä olla, ja jos toinen ihminen onkin oma persoonansa, hän ei kestä tätä ja alkaa aina olla huolissaan tulevaisuudesta ja kuinka hänen elämänsä meni pilalle kun valitsi väärän miehen.
PMS-oireista en viitsi edes mainita, silloin ollaan jo avioeroa ottamassa ja ei halua elääkään koska asiat eivät ole kuten hän haluaa, mitä syytä on enää elää?? :O
Keskustelemisesta hän ei välitä, välillä intoutuu vaan pitkiin monologeihin siitä mitä mieltä hän on mistäkin asiasta ja kuinka asioiden pitäisi olla. Yhtään aitoa ystävää hänellä ei taida olla, joskus sanoi mulle että mihin tarvitsee niitä, hänellä on vanhemmat, ja on ylpeä siitä että hän ei ole edes seurustellut aikaisemmin, että ei kuulemma tykännyt kenestäkään ennen mua, "vaikka niin monet miehet olisivat halunneet hänet" ja nyt ei selvästikään vaaleanpunaisten lasien jälkeen tykkää minustakaan.
Eli voi kuulostaa aika katkeralta tilitykseltä mutta on tässä muutakin, esim. se että eihän tuolla asenteella elämästä voi nauttia ja oikeasti alkaa tuntua että hän ei ole aivan kunnossa mutta en keksi millä lähtisin asiaa auttamaan.
Kommentit (58)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo kuulosta katkeralta tilitykseltä, vaikutat normaalijärkiseltä ja jalat maassa olevalta tyypiltä. Mutta jos nainen on jättänyt toimeentulonsa sinun varaasi, niin on ymmärrettävää, että hän on huolissaan, jos et vaikuta tarpeeksi kiinnostuneelta omaisuuden haalimisesta.
Ja kaikki tämä ilmeni vasta kun perustitte perheen?
Oliko vaimosi jo seurusteluaikana tuollainen vai onko hän muuttunut vuosien myötä? Oma äitini on aina ollut tuon tyyppinen, joskaan ei noin pahoin, mutta hirveän rasittava asuinkumppani. Lähtisikö vaimosi pariterapiaan? Jos hän ei näe vikaa käytöksessään eikä halua sitä muuttaa, niin loppuelämä tuollaista...
Jos teillä ei ole lapsia, niin jätä se nauta. Tai pistä se töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auta nyt hyvä mies itseäsi ja lähde tuosta suhteesta. Et voi auttaa toista uhraamalla oman elämäsi ja myös tulevien lastesi elämän.
Mulla on hieman vastaavalla tavalla kontrollifriikki ystävä. Tarkemmin tutustuttua olen sitä mieltä, että hänellä ei ihan oikeasti ole kaikki ihan kunnossa. Olen ottanut etäisyyttä...
Ap, jos haluat olla yhdessä vielä ja jatkaa parisuhdetta, niin sitten pistät noi jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihanko tuli yllätyksenä puskista vaimosi huonot piirteet? Ettei mitään ollut havaittavissa ennen avioliiton solmimista? Taisipa olla, et vain halunnut huomata sitä. Nyt on turha itkeä, ettei vaimo ole sellainen kuin sinä haluat hänen olevan.
Ei tullut mieleen että kerjäät ongelmia, kun otat epäitsenäisen naisen joka antaa sinun elättää itsensä? Ole iloinen kun löysit aarteen, jota feministinen hapatus ei ole turmellut. Nauti siitä nyt.
Sori, en voi salata vahingoniloa. Aijai, jos aloittaja on niitä miehiä jotka itkevät palstalla femakoista kaiken päivää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ahdistuneelta, huonoitsetuntoiselta ja ehkä jopa narsistiselta. Tunnistan ihmistyypin joka tietää kaikesta kaiken ja jos joku on eri mieltä niin jankuttaa samaa mutta kovemmalla äänellä. Kaiken tietää :D
Karmea akka. En kestäisi tuollaista ihmistä edes etäisyyden päästä, saati vaimona.
Miksi ihmeessä olet tuollaisen nainut, en ymmärrä ollenkaan, Jos jotakin inhoan, niin sitä, että joku komentelee minua kuin vajaaälyistä.
Ja tuollainen jatkuva tuomitseminen on ihan tolkutonta. Että on olemassa vain Hänen Oikea Tapansa ja muiden väärät.
Minä ottaisin eron. Tuollaisen ihmisen perusluonnetta et millään muuta.
AINAKAAN et ilmoisna ikinä hanki tuollaisen psykopaattisen konrtollifriikin kanssa lapsia, koska heidät hän pilaa kyttäämisellä ja latistamisella tyystin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka te olette päätyneet yhteen? :O
Yritin ehdottaa pariterapiaa, mutta sanoi ettei hän suostu sellaiseen. Kertoi että kaikki olisi hyvin jos minä vain olisin sitä sun tätä, mulla ois sellanen luonne kuin hän haluaa, sellanen työ ja palkka kuin hän haluaa, sellanen se ja se mitä hän haluaa, jne ja siihen ei terapiasta ole apua joten turha kuulemma mennä.
Seurusteluaikana oli erilainen. Kertoi kuinka mä tulisi aina tuntemaan hänen lämmön ja rakkauden, oli kohtelias ihmisille joilta ei voinut mitään saada, pahoitteli flyerien jakajillekin ettei ollut nyt kiinnostunut mainoksista. Kertoi että haluaisi oikeasti viettää mun kanssa kahden puolesta vuodesta vuoteen luonnossa eläen ilman sivistystä ja mukavuuksia, että paikalla ja ympäristöllä ei ole väliä vaan sillä mitä tuntee, että vaikka olisimme simppelissä lomakohteessa, yhdessä se olisi kuin paratiisisaari yms. Perheen päätöksistä puhuessa hän oli sitä mieltä että kuten Raamatussakin sanotaan niin mies on perheen pää ja hän haluaa kuunnella miestään, jopa puistossa kävellessä suuntaa kysyessäni hän totesi että olen mies ja mun kuuluu päättää, joka silloin tuntui jo vähän liioitellulta mutta totuus olikin päinvastainen jonka myöhemmin opin.
Kirjoitin hänelle heti alussa pitkälti elämänfilosofiastani ja ajatuksistani, kuinka arvostan positiivista elämänasennetta, enkä materiaa, keskusteluita ja ystävällisyyttä, toisten huomioonottamista ja sen sellaista, ja että yrittäjän työnikin paras puoli on vapaus ja vapaa-aika ja pyysin olla kirjoittamatta takaisin jos ajatukset eivät synkanneet. Toisillemme lupauduttuamme asiat muuttuivat radikaalisti. Yhtäkkiä sain kuulla hienon auton ajaessa ohitse, kuinka pian ostaisin sellaisen itsekin. Jos kerroin jostain mielenkiintoisesta reissustani, hän hermostui että kuinka voin elää niin alhaisen laatutason elämää, kuinka voin matkustaa yksinkertaiseen maahan, häntä huolestuttaa, ja että hänen tavoitteensa on menestyä, hankkia kiinteistöjä, omaisuutta, ja nyt hän pelkää etten mä aio tarjota sitä hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häistäkin puhuimme seurusteluaikana, katsoimme filmin "morsiamen isä" , ja hän itse totesi että hölmöä käyttää paljon rahaa juhliin, ja puhuimme kuinka merkitys on pääasia. No, häävalmisteluiden tullessa selvisi että mä maksaisin kaiken, ja vieläkin hän muistelee kuinka elämän onnellisin päivä olikin kauhea kun asiat eivät olleet kuten hän oli kuvitellut. Annoin hänelle 1500 euroa puvun katsomista varten, ja nyt valitti vieläkin kun olisi pitänyt olla joku tietty kallis brändi ja joutui pitämään halpaa pukua yms, mun takia. Maksoin limusiinit, hääsuunnittelijan yms. mutta oli niin pahalla mielellä että ei edes vilkaissut mua, kuulemma jotkut kukat olivat hääjärjesteli valinnut väärin, väärää värisävyäkin. Häämatka oli yhdelle Euroopan kauneimmista alueista, järjestin ja maksoin kaiken mutta siitäkin saan kuulla, kuinka merivesi olisi ollut jossain toisessa paikassa lämpöisempää, kuinka paha mieli oli kun ei ollut täysihoitoa majoituksessa, kuinka hän on aiemmin ollut Marbellassa jossa oli luksusbrändien kauppoja kaduilla joten tuo meidän kohteemme ei ollut mitään hänelle.
Työstä puhuu että miehen tehtävä on tehdä paljon töitä, että kenties hän ei ikinä teekään töitä jos ei halua, että miehen pitää tehdä vaikka kahta, kuten hänen isänsä. Ja jos joskus ehdotan jotain vapaa-ajan viettoa, kommentoi vaan että miten voin olla aikuisena tällainen, että nyt on aika tehdä työtä ja rahaa, että sitten kun oon maksanut asunnon ja auton voin rentoutua mutta nyt tyhmä käyttää rahaa mihinkään muuhun. Ja että avioliitossa ei saa matkustaa kuin yhdessä, mutta hän ei halua matkustaa ellei se ole korkeatasoista, että lähinnä Sveitsi, Nizza, Monaco hyvässä hotellissa ja hänen vanhemmilleen matkustus kiinnostaa. Että saan matkustaa vain jos se liittyy rahan ansaitsemiseen, ja että se hänen haaveensa luonnosta ja mukavuuksien puutteesta oli vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Ja ihanko tuli yllätyksenä puskista vaimosi huonot piirteet? Ettei mitään ollut havaittavissa ennen avioliiton solmimista? Taisipa olla, et vain halunnut huomata sitä. Nyt on turha itkeä, ettei vaimo ole sellainen kuin sinä haluat hänen olevan.
Meneekö sama naisille joiden puoliso alkaa väkivaltaiseksi avioliiton jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihanko tuli yllätyksenä puskista vaimosi huonot piirteet? Ettei mitään ollut havaittavissa ennen avioliiton solmimista? Taisipa olla, et vain halunnut huomata sitä. Nyt on turha itkeä, ettei vaimo ole sellainen kuin sinä haluat hänen olevan.
Meneekö sama naisille joiden puoliso alkaa väkivaltaiseksi avioliiton jälkeen?
Jep, kuten kirjoitin, niin antoi aivan erilaisen kuvan asioista ennen kihlausta ja nimien ollessa papereissa, alkoi jutut muuttua. Kysyin huvikseni siitäkin hänen kommentistaan että hänelle tärkeää että mies päättää asioista, ja hymyili vaan huvittuneena ja totesi että "et sinäkään tainnut kaikessa rehellinen olla".
Oikeasti. Älä tuhlaa elämääsi .
Jos tämä on totta , mitä on vaikea uskoa, niin vihellä peli poikki, se on parempi teille kummallekin.
Nainenkin saattaa vielä tajuta jotain kun tulee kunnon kolaus( ero).
Niin, ulkomaalaiset naisetkaan eivät aina ole onni ja autuus, kuten täällä monet miehet luulevat.
Olitko kuinka hyvin tutustunut naisen kotimaan kulttuuriin ja tapoihin ennen naimisiinmenoa? Joissain maissa naisen kyllä "kuuluu" palvella miestä, mutta miehen menestyksestä ja sen näyttämisestä on sitten koko perheen ja suvun kunnia kiinni, joten siitä ei auta luistaa. Haaveet kaljaa kantavasta alistuvasta ulkomaalaisvaimosta ovat usein pelkkää unelmahöttöä (ja tällä en tarkoita että sinä olisit sellaista odottanutkaan, vaikutat ihan kunnon mieheltä.)
Eihän tuollaista elämää kukaan järjissään kestä, joten ero kai siinä on viime kädessä ainoa vaihtoehto jos keskustelu ei auta.
Alue: Aihe vapaa
Vaimollasi on ihan helvetin huono itsetunto. Olisiko töiden hankkiminen askel parempaan? Olisi jotain omaakin eikä vaan aikaa vahtia sun syömisiä, juomisiasi ja vaatteitasi.. älkää helkkarissa ainkaan tuohon tilanteeseen lapsia hankkiko, se ei auta mitään.