Onko tämä enää normaalia uhmaa?

En osaa sanoa kuin sen, että lapsien käytöshäiriöitä tai muita psyykkisiä häiriöitä voi diagnosoida vasta aikaisintaan lapsen ollessa yli 4 vuotias. Tsemppiä! Toivottavasti on ohimenevä vaihe.

Ihan normaalia. Kiellä, kun tekee pahojaan mutta muista kehua aina hyvästä käytöksestä. Pysy rauhallisena.

Lapsi on tosiaan vasta tänä syksynä 3-vuotias. Tämä uhma on yllättänyt ihan täysin, kun lapsi on ennen ollut todella kiltti. Nyt lapsella on tosin ollut korvatulehdus, niin ehkä se on aiheuttanut pahempaa uhmaa, mutta ensimmäistä kertaa on vain tuntunut siltä, että miten ihmeessä selviän tuon lapsen kanssa. Eilenkin repäisi minua tukasta yllättäen ja pidin tiukan puhuttelun, miten äitiä sattuu ja tulee paha mieli, mutta lapsi ei ollut moksiskaan. Onko muilla ollut näin pahaa uhmaa ja huonoa käytöstä?

Ap

Mistä luulet uhman kumpuavan? Arvaile, veikkaa jotain, niin lähdetään pohtimaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Mistä luulet uhman kumpuavan? Arvaile, veikkaa jotain, niin lähdetään pohtimaan lisää.

Miksi alapeukku? Vanhemman spontaanit selitykset lapsen käytökselle saattavat kertoa paljon uhman syystä. Ap on huolissaan ja pohtii, onko lapsella käytöshäiriötä. Käyttäytymismallit muokkautuvat vuorovaikutuksessa ja vanhemman käsitys lapsen uhman syystä kertoo, miten uhmaan reagoidaan, siis miten "vuorovaikutetaan".

Kyllä tuo ihan normaalilta kuulostaa. Tai toivottavasti ainakin on, sillä meidän kohta 2 vee kuulostaa samanlaiselta... On (tai oli; no on se kai oikeasti vieläkin :-D) myös tosi kiltti ollut aina ja kaikki aina kehuu kuinka se on tosi rauhallinen ja tottelevainen, mutta kotona kyllä "osaa". Meillä lisäksi tekee nyt poskihampaita, joten voi olla sekin yksi syy, miksi käy lisäksi kevyesti kokeileen hampaitaan mun polveen (ei onneksi pure lujaa) ja kiellon siis kyllä, mutta käy aina silti välillä kokeileen. :-/

Sen oon huomannut, että jos oon keskittynyt johonkin puuhaan pidemmäksi aikaa, saattaa silloin enemmän touhuta noita koiruuksiaan. Hakee huomiota ja jos ei saa hyvällä, koittaa sitä pahalla. Yritän jo ennakoida ja aina välillä riehutaan yhdessä oikein kunnolla ja kutitellaan ja hassutellaan. On tuntunut vähän auttavan. Joskus myös jos on janoinen, tuntuu kierrokset nousevan.

Puhuuko teillä lapsi vielä kuinka hyvin? Meillä ei vielä paljoa ja luulen, että turhautuu siitäkin.

Kannattaa lukea uhmaiästä (tai tahtoiästä), niin huomaat kuinka tarpeellinen ja oleellinen vaihe se on lapsen kehityksessä! http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/Kasvu-ja-kehitys/Lapsi-1-3-v/Uhma-tay…

Ei mun mielestä kuullosta mitenkään epänormaalilta.

Ei munkaan mielestä kuulosta epänormaalilta. Se vaan aina tuntuu siltä, kun omasta kiltistä kullanmurusta tuleekin ykskaks tuollainen "monsteri"... :-) Tsemppiä ja pitkää pinnaa! <3

Kiitoksia vastauksista, helpottavaa kuulla, että muillakin samanlaista! Lapsi puhuu nykyään tosi paljon, joten enää ei ole turhautunut siitä, ettei häntä ymmärretä. Olen miettinyt, että tuon huonon käytöksen taustalla on huomionhaku, koska sitä ennen ei ole sattunut mitään, mikä selittäisi käytöksen. Lapsi on kuitenkin vielä kotihoidossa ja saa mielestäni paljon huomiota osakseen, niin vaikea sanoa mistä tuo uhma kumpuaa. Ehkä se nyt vain kuuluu tähän ikään ja on pahimmillaan :)

Ap

Meillä ei ollut kuopuksella ollenkaan uhmaikää. Oli/on sellainen rauhallinen ja perustyytyväinen.

Ruokaa kun vaan tuli tasaisin väliajoin niin homma toimi kuin unelma. Ainut tosiaan mistä tuli pahalle tuulelle oli nälkä. 

Kyllähän uhma voi olla tietty ihan uhmaakin, ettei välttämättä ole kaikki huomionhakua tms. Eikös tuon uhman myös sanota olevan toisaalta huono termi ja sen pitäisi olla mieluummin vaikka tahtoikä. Lapsen hermosto ja aivot on vain juuri nyt myllerryksessä ja ne kehittyy kohisten ja lapsen täytyykin opetella olemaan hän itse eikä se lapsi aina itsekään tajua miksi saa hepulin. :-) Toisilla tämä menee helpommin ohi ja toisilla on voimakkaampaa, mut kummassakaan ei ole "vikaa". Teini-iässä voi olla sit toisinpäin roolit. :-)

6