Keskustelua avoimesta suhteesta

En voisi elää avoimessa suhteessa. Enkä jotenkin ymmärrä miten muutkaan voivat. Sellaiset satunnaiset luvalliset syrjähypyt ja kolmannet pyörät vielä ymmärrän ja niitä voisin itsekkin kokeilla. N28

Vierailija kirjoitti:

En voisi elää avoimessa suhteessa. Enkä jotenkin ymmärrä miten muutkaan voivat. Sellaiset satunnaiset luvalliset syrjähypyt ja kolmannet pyörät vielä ymmärrän ja niitä voisin itsekkin kokeilla. N28

Komppi tälle. En ymmärrä miten parisuhde voi toimia jos molemmat kokoajan hässi ketä hässii... Satunnaiset kokeilut ymmärrän, jos niiden tarkoitus on lähinnä piristää parin omaa suhdetta.

Sairasta!

Vierailija kirjoitti:

Sairasta!

on tuomita muita! Jos sinä et tykkää niin ei se sitä sairaaksi tee.

Mulle ihan sama mitä muut tekee. Jos perustuu avoimuuteen ja molemmilla lupa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan, ei se ole keltään pois.

Periaatteessa olen asialle avoin, mutta tällähetkellä olen sinkku. Ystävälläni on miehensä kanssa jonkinlainen sopimus(hiljainen?) että käyvät puolin ja toisin vieraissa reissuillaan. En ole ystävältäni udellut tarkemmin mitä he ovat sopineet, mutta sen tiedän että heistä kumpikin tietää missä mennään. Olen joskus ollut ystäväni mukana reisussa ja aika estotonta menoa oli... Heillä tuo näyttää toimivan

Toiset naiset sallin vaimolleni, mutta en miehiä

En edes haluaisi vierasta miestä miestä vaikka lupa olisikin. Tai kimppaa niin että mieheni olisi mukana voisin harkita.

Vieraisiin naisiin minulla on lupa ja se riittää. n27

En haluaisi avointasuhdetta mutta kolmatta miestä tai naista ja parinvaihtoa olisin valmis kokeilemaan. M31

Mulla kyllä sopisi puolin ja toisin.Sais Mies mennä kuten minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kyllä sopisi puolin ja toisin.Sais Mies mennä kuten minäkin.

Menet siis jo ilman lupaakin?

Kun sais ees jonkinlaisen suhteen. T. Ikisinkku

En voisi kuvitellakkaan. Tosin pettäminen pyörii aika usein mielessäni..

Tuon tyyppinen järjestely olisi saattanut pelastaa oman suhteeni.

Olen nainen ja erittäin seksuaalinen. Kun mieheni draivi laski, koin itseni aika petetyksi (ymmärrän miehiä jotka sanovat samaa!)

Pahinta oli raskausaika, jolloin mieheni koki jotain kriisiä uudesta elämänvaiheesta ja oli jatkuvasti viihteellä. Yritti siinä kännipäissään jotain neitojakin pokailla.

Kihisin kiukusta, koska en itse saanut lainkaan seksiä, enkä raskaana voinut sitä oikein muualtakaan lähteä hakemaan.

Jos olisi ollut selvät säännöt ja mahdollisuus seksiin suhteen ulkopuolella (molemmin puolin), olisi ehkä näistä muistakin haasteista selvitty.

Tärkeintä mielestäni on, että jokainen elää itselleen sopivaa elämää. Paljon pahaa mieltä olisi vältettävissä, jos keskityttäisiin siihen mikä on minulle/meille sopivaa, eikä siihen mitä muut ajattelee.

Miten niin ei voi raskaana ollessaan hakea seksiseuraa? Itselläni on vaimoni kanssa 3 lasta, eli 3:ssa raskaudessa olen ollut mukana. Ensimmäisestä en oikein osannut nauttia, koska tilanne oli niin uusi ja tietyllä tavalla pelottava. Kahdesta jälkimmäisestä sitten senkin edestä. Olen monesti miettinyt, että haluaisin vielä elämässäni hyväillä (mielellään myös seksiä, mutta hyväilykin riittäisi) raskaana olevaa naista. Meillekun ei enää lapsia tule, niin varmaan haaveeksi jää..

Pakko sanoa vielä että olen joskus jopa miettinyt, että jos tilaisuus tulisi niin saattaisin jopa pettää vaimoani jonkun raskaana olevan kanssa. Jos joskus jään sinkuksi, niin voitte olla varmoja että tulen vielä etsimään, jonkun raskaana olevan hyväiltäväkseni. Tuo tunne on minulla niin vahva.. Tämä johtuu varmaan siitä, että minusta tuntuu todella pahalta se että jotkut naiset joutuvat olemaan raskaana ilman huolehtivaa miestä rinnallaan... M31

En ainakaan tällä hetkellä (melko tuore suhde, kestänyt 2 vuotta) voisi kuvitella haluavani seksiä kenenkään muun kanssa. Vielä vaikeampaa olisi kuvitella, että pystyisi elämään sen tiedon kanssa, että toinen on sekstaillut muiden kanssa. Jos tilanne joskus muuttuu niin oma ehtoni olisi niin päin, että toinen ei saa missään tapauksessa tietää asiasta. Silloin seksi muiden kanssa pitää hoitaa myös niin, etteivät läheiset ihmiset joudu tietämään siitä, jotta tilanne ei ole heidän kannaltaan kiusallinen.

Muiden valintoja en tuomitse, jos tuo toimii niin mikäpä siinä.

Itselleni avoin suhde on ainoa mahdollinen suhteen muoto. Ei siksi, että minulla olisi suunnaton tarve harrastaa parisuhteen ulkopuolisia suhteita (päinvastoin - mielestäni vain noin 1% kaikista maailman miehistä on edes etäisesti pantavan oloisia) vaan moraalisen periaatteen vuoksi. En halua omia toisen seksuaalisuutta vain omaan käyttööni, en esineellistää enkä omistaa toista ihmistä, en käyttää valtaa toisen aikuisen ihmisen tekemisien suhteen. Jokainen on päätösvaltainen yksilö itsemääräämisoikeuksineen, oli parisuhteessa tai ei. Lisäksi parisuhde ei mielestäni perustu seksiin vaan muihin asioihin. 

Yksiavioisuudelle on varmasti ollut aikoinaan hyvät perustelut (aika ennen ehkäisyä jne), mutta nykyään voisi pysähtyä oikeasti ajattelemaan tämän mielekkyyttä. Jos ihminen olisi luonnostaan yksiavioinen, miksi niin moni sitten pettää? Ja miksi otamme sen henkilökohtaisesti? Miksi meillä on oikeus suhteessa kieltää toiselta tämä yksi asia?

Avoimen suhteen perusta on mielestäni se, ettei toinen osapuoli pysty tyydyttämään niitä haluja, joita toisella on. Tässä tapauksessa kyse on seksistä ja erityisesti promiskuiteetista. Onko kyse siitä, että maassamme on niin paljon mielisairaita vai siitä, että seksuaalisuudesta on tullut tuote, jota pitää testata? Onko perimmäinen driveri avoimeen suhteeseen se, että seksi nähdään jonain käsin kosketeltavana objektina, jota voi vertailla?

Rooman valtakunnan luhistumisen aikaan moraalikäsitykset olivat romahtaneet. Oli orgioita, homoseksuaalisuutta, irtosuhteita, rakastajattaria jne. Tässä ajassa näen paljon samaa. Onko tämä yhteiskunnan romahtamisen merkki? Avoin suhde osana kokonaisuutta? Nähtäväksi jää.

Olisinko itse valmis avoimeen suhteeseen? En olisi, koska kokisin siten, että jos toinen osapuoli ei saa minusta tyydytystä, on suhde epäonnistunut. Katson, että avoimeen suhteeseen luottavilla on suurempi riski saada tauteja ja heidän psyyke ei ole terve, tai vähintään heidän arvomaailmansa ei perustu siihen totuuteen, että omaa suhdetta tulisi kehittää kohti parempaa, molempia palvelevaa ihmisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Avoimen suhteen perusta on mielestäni se, ettei toinen osapuoli pysty tyydyttämään niitä haluja, joita toisella on. Tässä tapauksessa kyse on seksistä ja erityisesti promiskuiteetista. Onko kyse siitä, että maassamme on niin paljon mielisairaita vai siitä, että seksuaalisuudesta on tullut tuote, jota pitää testata? Onko perimmäinen driveri avoimeen suhteeseen se, että seksi nähdään jonain käsin kosketeltavana objektina, jota voi vertailla?

Rooman valtakunnan luhistumisen aikaan moraalikäsitykset olivat romahtaneet. Oli orgioita, homoseksuaalisuutta, irtosuhteita, rakastajattaria jne. Tässä ajassa näen paljon samaa. Onko tämä yhteiskunnan romahtamisen merkki? Avoin suhde osana kokonaisuutta? Nähtäväksi jää.

Olisinko itse valmis avoimeen suhteeseen? En olisi, koska kokisin siten, että jos toinen osapuoli ei saa minusta tyydytystä, on suhde epäonnistunut. Katson, että avoimeen suhteeseen luottavilla on suurempi riski saada tauteja ja heidän psyyke ei ole terve, tai vähintään heidän arvomaailmansa ei perustu siihen totuuteen, että omaa suhdetta tulisi kehittää kohti parempaa, molempia palvelevaa ihmisyyttä.

Tuo on minusta jännä (mutta yleinen) tapa ajatella, että oman puolison pitäisi riittää ja jos käy vieraissa niin

se on riittämätön. Kuitenkin ihmiset masturboivat, fantasioivat ja on myös harrstuksia ja ystäviä ja muutenkin ns. Omaa elämää. Miksi seksin sitten pitäisi kuulua vain suhteen osapuolten välille jos muilla elämän osa-aluieilla voi nauttia muidenkin kuin oman kumppanin kanssa?

Minulle parisuhde merkitsee välittämistä toisesta, luottamusta siten että ollaan yhdessä aina, jaetaan ilot ja surut jne. Mielestäni tuon kanssa ei ole ristiriidassa se että kokeillaan kolmattapyörää tai käydään luvalla kokeilemassa vierasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoimen suhteen perusta on mielestäni se, ettei toinen osapuoli pysty tyydyttämään niitä haluja, joita toisella on. Tässä tapauksessa kyse on seksistä ja erityisesti promiskuiteetista. Onko kyse siitä, että maassamme on niin paljon mielisairaita vai siitä, että seksuaalisuudesta on tullut tuote, jota pitää testata? Onko perimmäinen driveri avoimeen suhteeseen se, että seksi nähdään jonain käsin kosketeltavana objektina, jota voi vertailla?

Rooman valtakunnan luhistumisen aikaan moraalikäsitykset olivat romahtaneet. Oli orgioita, homoseksuaalisuutta, irtosuhteita, rakastajattaria jne. Tässä ajassa näen paljon samaa. Onko tämä yhteiskunnan romahtamisen merkki? Avoin suhde osana kokonaisuutta? Nähtäväksi jää.

Olisinko itse valmis avoimeen suhteeseen? En olisi, koska kokisin siten, että jos toinen osapuoli ei saa minusta tyydytystä, on suhde epäonnistunut. Katson, että avoimeen suhteeseen luottavilla on suurempi riski saada tauteja ja heidän psyyke ei ole terve, tai vähintään heidän arvomaailmansa ei perustu siihen totuuteen, että omaa suhdetta tulisi kehittää kohti parempaa, molempia palvelevaa ihmisyyttä.

Tuo on minusta jännä (mutta yleinen) tapa ajatella, että oman puolison pitäisi riittää ja jos käy vieraissa niin

se on riittämätön. Kuitenkin ihmiset masturboivat, fantasioivat ja on myös harrstuksia ja ystäviä ja muutenkin ns. Omaa elämää. Miksi seksin sitten pitäisi kuulua vain suhteen osapuolten välille jos muilla elämän osa-aluieilla voi nauttia muidenkin kuin oman kumppanin kanssa?

Minulle parisuhde merkitsee välittämistä toisesta, luottamusta siten että ollaan yhdessä aina, jaetaan ilot ja surut jne. Mielestäni tuon kanssa ei ole ristiriidassa se että kokeillaan kolmattapyörää tai käydään luvalla kokeilemassa vierasta.

Eihän psykopaatinkaan mielestä esimerkiksi tappaminen ole mitenkään ihmeellistä. Mielestäni tässä on ihan samasta asiasta kysymys ja linkitys faktaan siitä, miten sekaisin nykynuoriso on päästään.