Keskustelua avoimesta suhteesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoimen suhteen perusta on mielestäni se, ettei toinen osapuoli pysty tyydyttämään niitä haluja, joita toisella on. Tässä tapauksessa kyse on seksistä ja erityisesti promiskuiteetista. Onko kyse siitä, että maassamme on niin paljon mielisairaita vai siitä, että seksuaalisuudesta on tullut tuote, jota pitää testata? Onko perimmäinen driveri avoimeen suhteeseen se, että seksi nähdään jonain käsin kosketeltavana objektina, jota voi vertailla?

Rooman valtakunnan luhistumisen aikaan moraalikäsitykset olivat romahtaneet. Oli orgioita, homoseksuaalisuutta, irtosuhteita, rakastajattaria jne. Tässä ajassa näen paljon samaa. Onko tämä yhteiskunnan romahtamisen merkki? Avoin suhde osana kokonaisuutta? Nähtäväksi jää.

Olisinko itse valmis avoimeen suhteeseen? En olisi, koska kokisin siten, että jos toinen osapuoli ei saa minusta tyydytystä, on suhde epäonnistunut. Katson, että avoimeen suhteeseen luottavilla on suurempi riski saada tauteja ja heidän psyyke ei ole terve, tai vähintään heidän arvomaailmansa ei perustu siihen totuuteen, että omaa suhdetta tulisi kehittää kohti parempaa, molempia palvelevaa ihmisyyttä.

Tuo on minusta jännä (mutta yleinen) tapa ajatella, että oman puolison pitäisi riittää ja jos käy vieraissa niin

se on riittämätön. Kuitenkin ihmiset masturboivat, fantasioivat ja on myös harrstuksia ja ystäviä ja muutenkin ns. Omaa elämää. Miksi seksin sitten pitäisi kuulua vain suhteen osapuolten välille jos muilla elämän osa-aluieilla voi nauttia muidenkin kuin oman kumppanin kanssa?

Minulle parisuhde merkitsee välittämistä toisesta, luottamusta siten että ollaan yhdessä aina, jaetaan ilot ja surut jne. Mielestäni tuon kanssa ei ole ristiriidassa se että kokeillaan kolmattapyörää tai käydään luvalla kokeilemassa vierasta.

Eihän psykopaatinkaan mielestä esimerkiksi tappaminen ole mitenkään ihmeellistä. Mielestäni tässä on ihan samasta asiasta kysymys ja linkitys faktaan siitä, miten sekaisin nykynuoriso on päästään.

Mitä yhteistä on sillä että aikuiset ihmiset tekevät jotain vapaasta tahdostaan ja sillä että joku riistää toiselta hengen? Nyt ne lääkkeet, ihan oikeasti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoimen suhteen perusta on mielestäni se, ettei toinen osapuoli pysty tyydyttämään niitä haluja, joita toisella on. Tässä tapauksessa kyse on seksistä ja erityisesti promiskuiteetista. Onko kyse siitä, että maassamme on niin paljon mielisairaita vai siitä, että seksuaalisuudesta on tullut tuote, jota pitää testata? Onko perimmäinen driveri avoimeen suhteeseen se, että seksi nähdään jonain käsin kosketeltavana objektina, jota voi vertailla?

Rooman valtakunnan luhistumisen aikaan moraalikäsitykset olivat romahtaneet. Oli orgioita, homoseksuaalisuutta, irtosuhteita, rakastajattaria jne. Tässä ajassa näen paljon samaa. Onko tämä yhteiskunnan romahtamisen merkki? Avoin suhde osana kokonaisuutta? Nähtäväksi jää.

Olisinko itse valmis avoimeen suhteeseen? En olisi, koska kokisin siten, että jos toinen osapuoli ei saa minusta tyydytystä, on suhde epäonnistunut. Katson, että avoimeen suhteeseen luottavilla on suurempi riski saada tauteja ja heidän psyyke ei ole terve, tai vähintään heidän arvomaailmansa ei perustu siihen totuuteen, että omaa suhdetta tulisi kehittää kohti parempaa, molempia palvelevaa ihmisyyttä.

Tuo on minusta jännä (mutta yleinen) tapa ajatella, että oman puolison pitäisi riittää ja jos käy vieraissa niin

se on riittämätön. Kuitenkin ihmiset masturboivat, fantasioivat ja on myös harrstuksia ja ystäviä ja muutenkin ns. Omaa elämää. Miksi seksin sitten pitäisi kuulua vain suhteen osapuolten välille jos muilla elämän osa-aluieilla voi nauttia muidenkin kuin oman kumppanin kanssa?

Minulle parisuhde merkitsee välittämistä toisesta, luottamusta siten että ollaan yhdessä aina, jaetaan ilot ja surut jne. Mielestäni tuon kanssa ei ole ristiriidassa se että kokeillaan kolmattapyörää tai käydään luvalla kokeilemassa vierasta.

Eihän psykopaatinkaan mielestä esimerkiksi tappaminen ole mitenkään ihmeellistä. Mielestäni tässä on ihan samasta asiasta kysymys ja linkitys faktaan siitä, miten sekaisin nykynuoriso on päästään.

Sinusta varmaan kaikki erimieltä kanssasi olevat ihmiset ovat psykopaatteja.

Mihin paavi hävisit?

Voisin hyvinkin elää sellaisessa. Olen nelikymppinen nainen, (taas) naimisissa ja (taas) huomattavasti seksuaalisempi kuin puolisoni. En onnistu löytämään samanhenkistä kumppania. En ole aina ollut uskollinen. Irtoseksiä en harrasta, mutta rakastajaa voisin pitää ja olen aikanaan pitänytkin miehen pihdatessa. Parisuhteen ulkopuolelta en kuitenkaan halua muuta kuin seksiä, siis fyysistä tyydytystä. Masturbointi ja fantasiat eivät riitä korvaamaan toisen ihmisen kosketusta. Minulle rakkaus ja seksi ovat kaksi eri asiaa, jotka ideaalitapauksessa liittyvät toisiinsa, aina eivät. Ilman en suostu olemaan.

Ihmettelen tuota juuri miksi rakkaus ja seksi muka määritelään yhteen. Tämä varmaan johtuu vain vanhasta kulttuurista, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Mielestäni seksiäkin voi voi harrastaa monella tapaa. Meillä ainakin joskus vain "pannaan" orgasmihakuisesti ja joskus rakastellaan hyväillen suudellen ja muutenkin lähekkäin olemalla ja tuossa rakastelussa orgasmilla ei oikeastaan ole väliä, kunhan ollaan lähekkäin. N34

Hyi hele....

Vierailija kirjoitti:

Hyi hele....

Nimimerkillä pettäjä ?

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi hele....

Nimimerkillä pettäjä ?

Tätä minäkin mietin.