Millainen mies on ei-isällinen? Pitäisikö ei-isällisten hankkia lapsia?
Aika moni olisi valmis sanomaan, että epä-äidillisten naisten ei kannata hankkia lapsia, koska siitä seuraa vain laiminlyöntejä ja turhautumista. Mutta eikö saman pitäisi päteä miehiin, joilla ei ole isällisiä taipumuksia? Mistä sen huomaa miehessä? Minkälaisia piirteitä ei-isällisellä miehellä on?
(Alkoholismi, väkivaltaisuus ja sen sellaiset voinee jättää itsestäänselvyyksinä mainitsematta.)
Kommentit (10)
Varmaan sellainen itsekeskeinen minäminä-mies? Tai sellainen, joka arvottaa kaiken muun lapsiperhe-elämää ylemmäksi?
Sellainen itsekäs mies, joka on tarpeiltaan kuin lapsi ja kateellinen omille lapsilleen heidän saamastaan hoivasta, vaikka ei olisikaan noita sulkeissa mainittuja vikoja. Sellainen, jonka mielestä lapsi on hyvin opetettu, kun se sairastaa aivan yksin, eikä turvaudu vanhempiinsa, hoitaa kaikki asiansa yksin, vaikka rahkeita ei olisi, ja lapsesta tulee epävarma loppuiäkseen, kuin alkoholistien lapsesta. Sellainen, jonka mielestä lapsi on täysin kasvatettu, kun se osaa laittaa itse itselleen DVD:n pyörimään. Sellainen henkisesti väkivaltainen, vähättelevä mies, joka tuhoaa lapsen itsetunnon... Onpa todella helppoa kuvailla miehiä, joiden ei pitäisi lisääntyä.
Sellainen, joka on lastensa kanssa vain kun se itselle parhaiten sopii. Hoito-, koulu- ja harrastuskuletukset ovat tällaiselle isälle vastenmielisiä. Se vie aikaa ja bensaa/rahaa eikä siitä itse hyödy mitenkään. Kavereille ei varsinkaan kuljeteta, eikä kaverit tule tämän miehen taloon. Siinähän joutuu kestämään vielä enemmän lasten ääniä.
Omista harrastuksista sen sijaan pidetään kiinni, ja ne ovatkin miehen tärkein prioriteetti.
Lapsissa pitää myös aina säästää. Vaatteet yms käytetään ihan loppuun, ja lapset voivat ajaa ensipyörällä aina kouluikään saakka ainakin.
Eli minäminäminä-tyyppinen ei sovi isäksi. Tällaisia valitettavasti tiedän.
Oho, enpä tajunnutkaan olevani noin "epäisällinen". Voisin kyllä hankkia lapsia, mutta tosiaan metelinsietokyky on aika huono ja oman ajan tarve hyvin suuri. Harrastuksista en tingi, ja kaikenlainen arjen säätö inhottaa. Luulin olevani ihan tavallinen mies...
En ole varma tunnenko yhtään isällistä miestä. Oma isäni ei ainakaan ollut. Ei ainakaan minkään nykyaikaisen mittapuun mukaan. Hyvä mies, ei kovin ihmeellinen isä.
Ei kuuluisi hankkia lapsia yhtään sen enempää kuin ei-äidillisten naistenkaan.
Sellainen, joka ei ole valmis joustamaan omista tarpeistaan lainkaan ja menemään joskus reilusti epämukavuusalueelle lasten vuoksi. Sellaista kun on 100% varmuudella edessä edes jossain välissä (yöheräily, sairastaminen esimerkkeinä).
Kokemuksesta sanon, ei pidä. En varsinaisesti inhoa lapsiani, mutta en myöskään pahemmin välitä heistä. Lasken vain päiviä kun he ovat tarpeeksi isoja että voin lähteä omille teilleni...