1,5-vuotias poika, voiko olla jo ilkeä?

Hakee huomiota jota ei muutoin saa.

Vierailija:

Kuopuksemme toden totta vaikuttaa ilkeältä, leikkipuistossa leikin sijasta keskittyy kiusaamaan toisia lapsia, kiskoo tukasta, raapii, nipistelee. Tietää hyvin että on kiellettyä, katsoo silmiin sellainen " ilkeä" ilme silmissään tehdessään tuhmuuksia. Sitten kun minä tai isä hermostuu, heittäytyy poika vauvaksi, kujertelee herttaisesti ja hymyillee herttaisinta hymyä mitä kuvitella saattaa, tyyliin " olen vauva, mulle ei saa suuttua..."

Isoveli ja oma koiramme rakastavat perheen pienintä, eivätkä hermostu kiusaamisesta ollenkaan. Rajat ollaan opetettu, ymmärtää jo mitä saa tehdä ja mitä ei.

Mitä pitäisi tehdä ettei kullanmurustamme kasva koulukiusaajaa?

Voisiko syy olla siinä ettei koira ja isoveli hermostu kiusaamisesta? Tai siinä ettemme osaa OIKEASTI suuttua noin pienelle? Vai onko poika vain ilkeä?



Ja muuten, onko Marilyn Manson sitten ilkeä vai?



ap

kehukaa ja ihastelkaa silloin kun tekee jotain ei ilkeää!

lapsi opettelee sosiaalisia taitoja, ei ilkeyttään, vaan kasvaakseen yhteiskunnan jäseneksi, hän harjoittelee, siitäkin huolimatta, että häntä kehuttaisiin tai annettaisiin runsaasti huomiota

Kusipää on kusipää jo syntyessään.

Kuulostaa ällöttävältä kakaralta.

ei ainakaan alle kouluikäinen.

Ihana reipas, erittäin avulias ja nauravainen pikkupelle. Koskaan ei kiukuttele turhasta. Ainoa vika koko pojassa on juuri tuo kiusaaminen. Ja kiusaa kyllä kaikkia, isompia etenkin. Eikä välitä mistään kivusta, on saanut isommilta takaisin, ei välitä siitäkään vaan jatkaa tyyliin: katotaan kumpi alkaa ensin itkemään.



ja vahditaan poikaa kuin haukka, emme anna kiusata.



ap

ja on liian kovakourainen. Harjoitellaan joka päivä ja ehkä oppii ajan myötä - hope so! Juoksen pojan perässä koko ajan vahtimassa ja on suurimman osan aikaa oikein ihana pien poika! Pussailee ja halailee isiä ja äitiä ja pikkusiskoa mutta ei tiedä, miten tulisi olla kavereiden kanssa...

Terveellisellä pohjalla ollaan kun lapsi uskaltaa testata vanhempiaan: tietää että heihin voi luottaa.



Eli miettikää helpot säännöt: ei saa rikkoa, satuttaa, ottaa toiselta ja satuttaa jne. Kun lapsi tekee jotain kiellettyä: sano selkeästi ei, ja mitä teki (ei saa satuttaa) älä lässytä umpia ja lampia mitä lapsi tekee ja mitä siitä seuraa; ei se tajua ja se on vaan hauskaa kun äiti selittää siinä; kuvittele itse jos et ymmärrä toisen kieltä ja sulle selitetään ihan pokalla kamalasti jotain.



Sitten aina sama rangaistus: Jos jatkat, menet NURKKAAN. Älä vaihtele rangaistusta koska jälleen: puhut hepreaa, mutta niinkuin koira oppii ISTU kun sitä jankutetaan, oppii lapsikin että NURKKA on se ikävä paikka jossa ei oo mitään kivaa.



Eli helppoo ja selkeetä. Ei mitään kikkailuja. Vaan ihan perussetti.



Ja jatkat kunnes lapsi tottelee. Jos sama meno jatkuu; niin kielto, uhkaus NURKASTA ja toteutat nurkasta. Jos se puoli tuntia tai pari tuntia karkailee ja uhmaa niin oppii kyllä. Sinnikkyyttä vaan!



Ei tartte rissata tai raivota (tosin, ihmisiä tässä vaan ollaan) mutta voihan sen sanoa lapselle että äiti on nyt TOSI vihanen ja väsynyt. Se ei oikeuta mihinkään, onhan lapsikin joskus väsyneempi ja nälkesempi ja joskus olis kiva mennä ulos ja sielä sataa ja äiti haluaa juoda kahvia ja kirjottaa koneella.. ;)

heittäytyykö söpöksi vauvaksi niinkuin meidän poika?



Ja tosiaan, meidänkin poika on halailevainen ja eläinrakas, mutta en silti sanoisi ongelman olevan pelkkä kovakouraisuus, koskaa tietää tasan tarkkaan tekevänsä pahaa.. Ilme on niin pirullinen että huh huh..



Isänsä ollut joskus lätkäjoukkueen ilkein ja kovin taklaaja, joukkueen poliisi ja vastapuolen murjoja, kaukalon ulkopuolella ei kuitenkaan koskaan kiusaaja.. Liekö samaa?



ap

En usko että NURKKA toimisi meillä, mitä suosittelisitte vastaavaksi rangaistukseksi 1,5-vuotiaalle?



ap

Ei nyt puolitoistavuotiaana vielä kuitenkaan.

Vierailija:

mun mielestä lapsi ei ole koskaan ilkeä tahallaan

ei ainakaan alle kouluikäinen.

mutta ei muista silti seuraavalla kerralla että mitn pitäisi käyttäytyä, vaikka sitäkin harjoitellaan.



Meillä kanssa isä on ollut samanlainen, hakannut pienenä kaikki -

Päätyikö isä vankilaan, vai kasvoiko yli siitä ajoissa?

- välillä veri kiehuu, mutta huhkii salilla suurimmat pois =)



ehkä poikakin kaipaa jotain kanavaa mihin ' kovisotteet' saisi suunnattua.

:)

Poikasi ajattelee varmaankin olevansa velmu ennemminkin kuin ilkeä, eli älä lähde hänen " leikkiinsä" mukaan. Palkitse hyvää käytöstä extra-kivalla huomiolla ja opeta kiusaamisen olevan kiellettyä kieltämällä. Ei-sana tehoaa vain, jos se on aina ehdoton ja jämäkkä. Tehosta siis sitä tarvittaessa sillä, että nostat lapsen pois tilanteesta ja katsot silmiin kieltäessäsi. Vasta parivuotiaalle kannattaa sen jälkeen selittää, miksi teko oli väärä, sitä ennen selitykset vain sekavoittavat (ja senkin ikäiselle selityksen pitää olla selkeä ja ytimekäs).



Temperamenttieroja on jo ihan vauvoillakin. Eli kyllä tuota " energian purkamista väärin keinoin" ;) varmasti voi esiintyä jo 1,5-vuotiaalla, vaikka vanhemmat olisivatkin itse empaattisia ja silti jämptejä, älä siitä nyt ainakaan syyllisty! Tärkeintä on puuttua kiusaamiseen ja osoittaa rajat johdonmukaisesti ja silti lasta kunnioittaen.

sinnittelen sinne asti ....