Sain tietää, että ystäväpiirini sinkut eivät pidä miehestäni, ja ihmettelevät selkäni takana miksi emme ole eronneet

Yhden kaverin miehestä oli puhetta selän takana kaveriporukassa. Yritin aluksi vihjata, että ei ole hyvä mies. Suhde jäi lyhyeksi.

Minä en ymmärrä suurimman osan ystävieni kohdalla miksi ihmeessä he seurustelevat miehensä kanssa. En tosin sano sitä kaverilleni. Olen ajatellut, että en ymmärrä kaverieni valintoja, koska miehet ovat heille oikeita, ei minulle. Turhaan pahoitat mielesi aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin miehestä oli puhetta selän takana kaveriporukassa. Yritin aluksi vihjata, että ei ole hyvä mies. Suhde jäi lyhyeksi.

Mistä päättelit, että ei ole hyvä mies? Itseäni inhottaisi puuttua toisten asioihin siinä mielessä, että alkaisin spekuloida onko joku mies "tarpeeksi hyvä" . Eihän meistä kukaan ole täydellinen, ja jokainen on välillä rasittava. En minäkään ymmärrä monia ystävieni valintoja elämänsä suhteen, mutten ala niitä myöskään mollaamaan. 

Kun aikoinaan olin lapsuudenystäväni häissä, tiesin jo silloin, että suhde ei tule kestämään. En tosin sanonut asiasta mitään ennenkuin sitten, kun ystäväni oli jo eronnut. Joskus ulkopuolinen, joka tuntee toisen hyvin ja pitkältä ajalta, näkee suhteen eri tavalla kuin rakastunut itse. 

Vierailija kirjoitti:

Kun aikoinaan olin lapsuudenystäväni häissä, tiesin jo silloin, että suhde ei tule kestämään. En tosin sanonut asiasta mitään ennenkuin sitten, kun ystäväni oli jo eronnut. Joskus ulkopuolinen, joka tuntee toisen hyvin ja pitkältä ajalta, näkee suhteen eri tavalla kuin rakastunut itse. 

Kerrotko tarkemmin, millä tavalla? Mistä päättelit ettei tule kestämään?

jkio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin miehestä oli puhetta selän takana kaveriporukassa. Yritin aluksi vihjata, että ei ole hyvä mies. Suhde jäi lyhyeksi.

Mistä päättelit, että ei ole hyvä mies? Itseäni inhottaisi puuttua toisten asioihin siinä mielessä, että alkaisin spekuloida onko joku mies "tarpeeksi hyvä" . Eihän meistä kukaan ole täydellinen, ja jokainen on välillä rasittava. En minäkään ymmärrä monia ystävieni valintoja elämänsä suhteen, mutten ala niitä myöskään mollaamaan. 

Miehen käytöksestä ja tavasta kohdella ystävää päättelin.

Todella yleistä, älä ota nokkiisi. Siskoni ei siedä parhaan ystävänsä poikaystävää, ei vain koskaan sano tätä ääneen muille kuin minulle. Minä taas en erityisemmin piittaa siskoni kumppanista, olen kuitenkin kohtelias ja pidän omana tietonani koska ei se mikään väkivaltainen tms. "vaarallisia merkkejä" näyttävä ole, silloin kertoisin. Ei sillä ole väliä, kaverisi eivät kuitenkaan seurustele miehesi kanssa. :D Ihmiset kiinnostuu niin erilaisista ihmisistä, monet ihmettelee läheisten valintoja. Ei ulkopuolisena voi nähdä sen suhteen sisälle siinä määrin että tietäisi millaista oikeasti on, miten ihania tai kamalia ovat toisilleen kahden kesken.

Minä olen ihmetellyt lähes jokaisen ystäväni miesvalintaa! Yksi valitsi itseään yli 10 v vanhemman miehen, joka ei suostunut muuttamaan samalle paikkakunnalle, vaan roikotti ystävääni etäsuhteessa vuosikaudet. Nyt alkaa 40 v jo lähestyä, eikä vieläkään ole menty naimisiin, kun mies vain odottaa vielä mitä haluaa tms. En ole silti ikinä sanonut mitään pahaa miehestä selän takana tai mitenkään spekuloinut asialla muiden kanssa.

Toinen ystäväni otti saamattoman vätyksen, joka ei osallistu millään lailla kotitöihin tai lasten kasvatuksen. Ei tajua mistään mitään, on vain omissa ajatuksissaan ja unohtuu kaikkialle. En ole silti hänestäkään ikinä puhunut selän takana mitään toisille, ystäväni kanssa puhun, jos hän ottaa asian puheeksi. Yritän olla rakentava, kun mietimme yhdessä mitä pitäisi tehdä. 

Yhden ystäväni mies on tosi ujo ja hiljainen, ei edes tervehdi, kun tulee vastaan, katsoo vain alas. Todella ärsyttävää, ja lisäksi on epäsiistin näköinen!

Yhden ystäväni mies on tyhmä kuin saapas. Puhuu ja puhuu ja puhuu mutta ajatukset ovat luokkaa mitä on lukenut seiskapäivää-lehdessä tai tositv:ssä. 

Yhden ystäväni mies on vastuunpakoilija ja luimistelija. Ei halua osallistua perheen elättämiseen, ei puolusta lapsiaan, luimuilee vaan jossain nurkan takana, kun omaa lasta kiusataan. 

Että siinä. Mutta ikinä en ole heitä selän takana haukkunut toisille ystäville, koska ei ole minun asiani valita ystävilleni miehiä. He itse tietävät, mitä elämältä haluavat, ja minun miesmakuni ei varmasti vastaa heidän makuaan. 

Ystäväni meni äskettäin naimisiin. Viimeiseen asti toivoin ettei menisi. Itse olen ollut vuosia naimisissa eli kateudesta ei ole kyse. Kyse on siitä, että näiden viiden vuoden aikana en ole saanut minkäänlaista tolkkua koko miehestä. Hän on jotenkin outo, etäinen ja hyvin ylimielisen oloinen. Vaikka olemme näiden vuosien aikana viettäneet kyllä aikaa yhdessä, niin tilanne ei ole millään tapaa parantunut.

Tajusin vähän ennen häitä, että myös morsiamen siskolla on samanlaiset ajatukset miehestä. Hän koki miehen ihan samoin kuin minä. Mutta eihän me sille mitään voida. Ystävä menee naimisiin kenen kanssa haluaa. Täytyy vain toivoa, että kaikki menee hyvin.

Kahden kauppa kolmannen korvapuusti. Kieltämättä joskus olen ihmetellyt, että mikä joitakin suhteita pitää koossa. Tunnen itseni voimattomaksi, kun tiedän esimerkiksi pariskunnan joka ei halua eroa, koska lapsille on tärkeää, että on kaksi vanhempaa. Melkein suutuin tästä toteamuksesta, kun sen kertoja oli taas kerran saanut turpaansa, mutta hillitsin itseni. Mikäpä minä sinkkuna kenenkään parikuntien eloon puuttuisin väkisin. Yritin kuunnella, yritin ymmärtää yritin vihjata varovasti, mutta selkeästi. Surettaa lasten puolesta. Ja naapureille mieliksi toivoisin ajoittain parempia väliseiniä. 

wqwq kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aikoinaan olin lapsuudenystäväni häissä, tiesin jo silloin, että suhde ei tule kestämään. En tosin sanonut asiasta mitään ennenkuin sitten, kun ystäväni oli jo eronnut. Joskus ulkopuolinen, joka tuntee toisen hyvin ja pitkältä ajalta, näkee suhteen eri tavalla kuin rakastunut itse. 

Kerrotko tarkemmin, millä tavalla? Mistä päättelit ettei tule kestämään?

Ystäväni on huumorintajuinen, spontaani, eloisa ja helposti innostuva. Sosiaalinen ja viihtyy erinomaisesti muiden ihmisten seurassa, erilaisissa juhlissa jne. Vaimonsa taas oli aivan päinvastainen. Hyvin varauksellinen, viileän hienostunut, melko tosikko, introvertti, kaikki asiat piti olla hyvissä ajoin etukäteen sovittu ja suunniteltu jne. Kuitenkin hyvin voimakastahtoinen ja perfektionisti. Tiesin siis, että jossain vaiheessa ystävälleni ei riitä , että asiat ovat  täydellisessä järjestyksessä. Ja niinhän siinä kävi. Nyt ystäväni on naimisissa naisen kanssa, joka on hyvin samanlainen luonteeltaan kuin ystäväni itsekin. Olin myös näissä häissä ja uskon, että tämä liitto kestää.