Millaisten äitien seurassa koet huonommuutta?

No enpä kyllä juurikaan koe huonommuutta muiden äitien seurassa. Tiedän, että olen tehnyt omieni kanssa parhaani ja mulla on aivan mielettömät lapset, vaikka nyt itse sanonkin. Lapseni ovat 10 ja 13. Hankala on olla lähinnä sellaisen tietyn hyvin äänekkään, mutta minun kriteereilläni melko huolettoman, jopa vastuuttoman äitityypin kanssa, joka naamioi oman laiskuutensa jonkilaiseksi itsenäisyyteen kannustamiseksi.

En minkäänlaisten. Ei tule vertailua omaa ja muiden äitiyttä, ei se ole tärkeää. Lapsi on 15.

Välillä melkein kaikenlaisten. Eniten veljeni vaimon seurassa, koska hän on ihan helvetin hyvä kasvattaja. Ymmärtää, että lapsen kiukuttelu ei johdu siitä, että lapsi on ärsyttävä, vaan siitä, että lasta painaa joku. Ratkaisee aina tilanteet rauhallisesti, mutta hänellä on myös auktoriteettia. Ylipäätään musta aina tuntuu, että kaikki muut osaavat antaa lapsilleen jotain olennaista, mutta mä en.

En ole koskaan kokenut huonommuutta minkäänlaisten äitien seurassa.  Ihan tuntematon asia minulle tuollainen. Lapset ovat nyt aikuisia.

Onkohan tää joku pienten lasten tai tuoreen esikoisen äidin juttu, että kokee enemmän epävarmuutta ja huonommuutta muihin äiteihin verrattuna?

Musta tuntuu, että esim. Facebookin äitiryhmät on vihoviimeisiä. Kaikilla on vauvan synnyttyä koti kuin sisustuslehdestä, tekevät aina terveellistä ruokaa, käyvät taaperon kanssa monipuolisissa harrastuksissa, osaavat unikouluttaa vauvansa nukkumaan yöt läpi jo viimeistään puolivuotiaana... Lista vain jatkuu. Tietty fb:hen laitetaan arjesta yleensä vain ne parhaat palat, mut silti vaikka tiedän tuon, mut valtaa usein huonommuuden tunne ja tunne, että teenkö varmasti tarpeeksi kaikkea ja teenkö oikein, voinko sanoa tehneeni parhaani? Meidän lapsi syntyi ennen aikojaan ja musta tuntuu, että siitä asti ollaan oltu kaikessa ihan vaiheessa...