Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäinen lapsi
28.09.2016 |
Olen haaveillut lapsesta jo aika kauan, ja viimeisin keskustelu asiasta mieheni kanssa sai vakuuttamaan itseni siitä että kyllä, olen valmis tähän. Mieheni ei tosin ole aivan valmis, myönteinen asialle kyllä, mutta sanoo ettei ihan vielä.
Miten toimisin, annanko vain miehelle aikaa sulatella asiaa, tai voisinko edesauttaa hänen pohtimis- ja sulatteluprosessiaan jotenkin? Miten te toimitte kun olitte suunnittelemassa ensimmäistä lasta? Itsekin toki jännitän vielä aika kovasti, mutta en haluaisi kauhean kauaa vain pyöritellä asiaa ja odottaa..
Kommentit (5)
Ala sulatella yksinhuoltajan arkea jos tuohon nyt penskan pukkaat. Mies lähtee toisen matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala sulatella yksinhuoltajan arkea jos tuohon nyt penskan pukkaat. Mies lähtee toisen matkaan.
Kenenkään ei pidä hankkia lapsia, ellei ole varma, että kykenee heidät hoitamaan myös yksin. Kuka tahansa kun voi menettää puolisonsa eron, sairauden tai kuoleman vuoksi.
Kummankin pitää olla 100% varma ja sitoutunut, odota ja kuuntele miestäsi. Puhukaa mitä haluatte vielä tehdä ennen raskausaikaa ja lasta, paljonko teillä on aikaa ennen kuin lastenhankinta tod.näk. vaikeutuu (= minkä ikäisiä olette, 25 vai 35 eri tilanne yms). Miettikää vielä vielä talous- ja työtilanne - onko varaa lapseen? Muista aloittaa foolihapot 3 kk ennen yritystä ja viilaa elintapoja ja ruokailutottumuksia terveellisempään suuntaan. Ala treenata selkää ja vatsaa, jotta säästyt/pääset helpommalla raskauden selkäkipujen kanssa (olisin niin toivonut että joku olisi minulle tästä sanonut :P)
Miehesi valmiutta ei voi kiirehtiä, mutta ainakin itse voit vähän valmistella omalta osaltasi jotta pääsette heti tositoimiin kun miehesi on valmis ja saat mahdollisimman terveen ja hyvän pohjan raskaudelle.
Sähän voit antaa miehelle pohtimisaikaa ja sinä aikana tehdä elämäntaparemontin niinku 4 sanoi. Lopeta tupakointi, lisää liikuntaa, laihduta jos tarvetta jne. Sit nautit viimeisistä hetkistä ennen raskautta. Käyt kahvilla, käytte vaik jossain ulkomaanreissulla ja tällasia mitä on ollu tarkoitus tehdä. Sitku vauva syntyy ni vauvaan on aika sidottu, tai ainakin pitäisi olla! Vauvaa ei voi jättää viikonlopuksi hoitoon ja lähteä Roomaan, ni se kandei tehdä nyt jos kokee tarvetta sellaiseen. Ja syö graavilohikiintiö täyteen.
Ei ole mitään pistettä, joka saavutetaan ja sitten on "valmis" vanhemmuuteen. Sitten alkaa "suunnittelu", ovistikkujen kyttääminen, kiertojen laskeminen ja ajastettu lisääntymisseksi. Mutta "ihminen säätää, Jumala nauraa", kuten sanotaan. Lapset tulevat jos ovat tullakseen, eikä mikään heidän kanssaan mene suunnitellusti. Hehän ovat itsenäisiä, eläviä olentoja, täysivaltaisia ihmisiä alusta asti, eivät vanhempiensa jatkeita tai jotain hallinnan kohteita.
Mutta miten tekisin? Teimme lapset aikoinaan sen kummemmin suunnittelematta, lähinnä kai niiden lasten takia. Suunnittelu oli sitä, että ehkäisy lopetettiin ja katsottiin mitä tapahtuu. Tuntui, että välillämme on niin paljon rakkautta, että sitä riittää lapsillekin. Luotimme toisiimme.
Luulen, että jos mies sanoo "ei ihan vielä" vastaisin, että ihminen on 9 kk raskaana mm. siksi, että siihen syntyvään uuteen yksilöön ehtii tottua. Ei kummankaan teistä tarvitse olla mikään vanhemmuuslakki valmiina päässä (vrt. ylioppilaslakki) kun vasta alatte "suunnitella" hedelmöitymistä. Suurin osa ihmiskuntaa rakastaa lapsiaan luontaisesti, oppii hoitamaan vauvojaan ja jaksaa myös kasvattaa heitä.
Jos miehesi olisi ehdottomasti lapsia vastaan ja sinä haluaisit lapsia, tilanne olisi vaikea, mutta nythän ei onneksi niin ole. Sain kuvan, että sinulla ei ole edes ikä riskeineen tulossa vastaan ihan heti. Jatkakaa keskustelua. On luonnollista empiä tuossa tilanteessa ja vanhemmuus on vaikeaa ja pelottavaa niillekin, jotka kokevat olevansa "valmiita". Ei sitä kuitenkaan koskaan ole. :)