Kerro (väritetty) elämäntarinasi!
Aloitan:
Kasvoin Bolivissa. Isäni oli brasilialainen ja äitini Suomesta, vanhempani asuivat Brasiliassa ja kun äiti alkoi odottaa minua niin kuulemma isäni häipyi. Äiti muutti Länsi-Boliviaan isäni sukulaisten luokse pieneen kylään jossa ei ollut juoksevaa vettä ja talvisin meinasi jäätyä kuoliaaksi. Puhun suomen lisäksi espanjaa.
Isästäni ei ole tähän päivään mennessä kuulunut mitään, joskus mietin että olisi ollut mukava tuntea oma isä mutta ihan hyvin olemme äitini kanssa pärjänneet.
Jossain vaiheessa äiti kyllästyi "viidakkoelämään" ja muutumme Suomeen kun olin 8-vuotias. Äiti on nykyään ihan ehdottoman tykästynyt sisälämmitykseen.
Nuoruuteni vietin siis Suomessa mutta brasilialainen veri minussa veti maailmalle. Kotoa lähdin heti kun täytin 18. Reissasin mm. Etelä-Amerikassa ja Itä-Euroopassa. Äitini vuosien ajan on sanonut että kyllä minäkin rauhoitun aloilleni ja löydän paikkani Suomesta, siellähän ne juuret on.
Kaikki muuttui kun tapasin mieheni 5 vuotta sitten Italiassa, se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja tällä hetkellä tuntuu että olemme valmiit asettumaan aloilemne. Viimeiset 3 vuotta olemme asuneet Lontoossa mieheni työn takia ja tällä hetkellä oikeastaan kaikki vaihtoehdot ovat avoimia!
Kommentit (3)
(Harmaan) päivän, (harmaana) aamuna kerran jne. .
Synnyin Järvenpäässä. Vanhempani kyllästyivät siihen jatkuvaan luotien väistelyyn joten muutimme Kouvolaan. No ei sielläkään kovin rauhallista ollut. Opiskelemaan lähdin Tampereen Hervantaan, jossa alkoi kyllästyttää, kun ulkona sai jatkuvasti astella pulsujen yli. Opiskelujen jälkeen muutin Helsinkiin Vuosaareen ja siellähän se meno vasta villiä olikin. Tiedäthän, Itä-Helsinki. Nyt asun Espoossa, ja kokemusteni pohjalta sopeutuminen tähän yhteiskuntaan on ollut melkoisen vaikea.
Tarina on tosi.
Tosikot...