Lue keskustelun säännöt.
Kai se on pakko pikkuhiljaa alistua ja tyytyä kohtaloonsa, eläkeikään vielä reilut 25v joten en vain tajua että miten jaksan..
26.09.2016 |
En tule ikinä saamaan työpaikkaa jossa viihtyisin, jossa tuntisin itseni ja oloni hyväksi ja arvostetuksi, jossa kuuluisin joukkoon. Suorastaan oksettaa eräiden "kovaäänisten ja vahvojen" polkemistyyli ja pomottamistapa eikä auta vaikka yksikön varsinaiselle pomollekaan asioista sanoisi.
Minä en vain tiedä miten jaksan tällaista paskaa vielä neljännesvuosisadan, en ymmärrä:´(
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Mikset lähde yksinkertaisesti pois, sairastut vielä tuota menoo.
Pois, minne pois?
Minulla on vastuuni äitinä ja puolisona eli toisinsanoen minun kuukausittaista palkkaani tarvitaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pois sieltä työpaikasta tai sitten uutta työtä tilalle? Ihmisen pitäs osata mitoittaa elämä niin että tulot riittää menoja kattamaan vaikka sitten työttämänä ollessa, teillä ei näy olevan niin.
Pitäs olla ilonen että on se työpaikka, korjailla vähän asenteita vaikka eikä aina valittaa.
mee kouluun. heittäänny opiskelijaksi ja nauti eduista. sen eteen kannattaa vähän kirpparia kiertää. marttyyriasenteen opetat vaan lapsillesi ja sittenkö on hyvä?
jos ei MISSÄÄN ole hyvä niin ettei olisi vika itsessä?
Mikset lähde yksinkertaisesti pois, sairastut vielä tuota menoo.