Epiduraalipelko
Takana kamala kokemus selkäydinpunktiosta (tai sen yrityksestä) pari vuotta sitten, josta jäänyt tosi paha kammo. Epäiltiin aivokalvontulehdusta, neulaa yritettiin saada paikalleen kauan, sattui vietävästi eikä siltikään saatu oikeaan kohtaan. Hoitaja jankutti vaan että älä huuda, synnyttävätkin naiset joutuvat saman kokemaan... Jätettiin sitten tekemättä kun ei onnistunut, kärrättiin osastolle ja annettiin antibioottia eikä saatu varmuutta mikä oli loppujen lopuksi.
Olen vasta 20 viikkoa raskaana ja näen jo nyt painajaisia siitä, kuinka synnyttäessä yritetään epiduraalia eikä se onnistu tai menee jotenkin pahasti pieleen. Kaikki kenelle olen pelosta puhunut sanovat vaan, että ei tuommosia siellä synnyttäessä ajattele, että sen epiduraalin ottaa kiljuen siinä tilanteessa - voi ollakin että niin käy, mutta ei se tähän paniikkiin nyt auta. Voi hyvin myös olla, että en pelon takia pysty epiduraalia ottamaan, ja siitä sitten tietysti tulee pelko siitä, että kestänkö synnytyksen kivun ilman.
Ketään muita jotka epiduraalin ajatteleminenkin saa/sai hermoromahduksen partaalle? Miten kävi synnytyksessä, selvisittekö ilman vai otitteko, olitteko paniikissa, miten lääkärit ja hoitajat kohtelivat?
Kommentit (13)
Jännitti ja pelotti se toimenpide, mutta sitten se sujuikin ihan ongelmitta eikä ees sattunut (verrattuna supparikipuihin ). Myöhemmin pistoskohta oli pari päivää kipeä. 567
Mulla kammo piikeistä, leikkauksista, asioista, joita ei voi itse hallita. Muksut syntyi luomuna. Eli ei sitä epiduraalia kukaan sulle väkisin tunge.
Itse olen saanut epiduraalin ajallisesti ennen selkäydinpunktiota. Mutta ymmärrän pelkosi. Minulla punktio onnistui hyvin, mutta toimenpiteenä se ei ole miellyttävä. Siltikin lusta epiduraali ei ole yhtä vastenmielinen ja erityisesti sillä hetkellä se on tosi hyvä helpotus. Suosittelen silti, että kävisit pelkopoliklinikalla juttelemassa asiasta, jottei se varjosta odotustasi. Itse edelleen en pysty nukahtamaan, jos alaselkäni on paljaana, vaan pelkään jonkun ottavan punktion. Tosin ikinä en pelkää, että joku laittaisi puudutuksen siihen.
Lohdutuksen sana; jos olet synnytyksessä niin kipeä että sitä tarvit, se Epiduraali ei tunnu missään. Jos tuntuisi et varmaan tarvi. Se kipu tulee vähän kerrallaan, joten sitä kestää paremmin kun tottuu. Selviät siitä kyllä. Se ei oo mitään sellaista mistä ei selviäis. Nimim. Epiduraalin, spinaalipuudutteen ja luomusynnytyksen kokenut. Kohdunkaulan puudutteitakin on monia, toimii nekin!
Mua pyörryttää pelkkä ajatus siitä neulan työntämisestä, mutta mulla ainakin oli niin helvetilliset synnytyskivut, että en tuntenut kummassakaan synnytyksessä yhtään mitään kun laittoivat epiduraalin. Ja kun epiduraali alkoi vaikuttaa niin olo oli kuin taivaissa, joten toisessa synnytyksessä en enää pelännyt sen laittoa vaan odotin kuin kuuta nousevaa :)
Samaa sanon kuin muutkin, ei sitä siinä synnyttäessä edes huomaa kun epiduraali laitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kammo piikeistä, leikkauksista, asioista, joita ei voi itse hallita. Muksut syntyi luomuna. Eli ei sitä epiduraalia kukaan sulle väkisin tunge.
Eipä sitä synnytystäkään monesti voi itse hallita täysin, sanokoot kuka mitä vaan. Mut toki hienoa että sulla mennyt kuten käsikirjoituksessa.
Miks pitää vääntää niitä penskoja?
Ei se epiduraali ole synnytyksessä mitenkään välttämätön. Mulla luki toisen synnytyksen synnytyssuunnitelmassa melko isolla "ei epiduraalia!"
Itse san spinaalin, mutta laittotapa taittanee olla sama kuin epiduraalissa?
Siinä vaiheessa oli jo niin kivuissa, etten jaksanut välittää vaikka lääkäri joutui tökkimään useita kertoja ennenkuin osui maaliin. Päällimmäisenä oli vain ajatus, että pois pois tämä kipu keinolla millä hyvänsä :D
Mulla on vähän sama ajatus. Ymmärrän, että selkäydinpunktio on eri asia kuin epiduraali, mutta samaa kohtaa ronkitaan.
Kammoni syy on lapsena nähty Osasto 10 -dokumentti, jossa tehtiin selkäydinpunktioita lapsille, jotka kirkuivat ja itkivät ja hoitajat pitivät kiinni. Ajattelin, että mieluummin kuolisin leukemiaan kuin antaisin tehdä itselleni tuon toimenpiteen. Ajat on muuttuneet, mutta mulla kammo selkäytimen ronkkimiseen on pysynyt. En ole synnytyksissä tarvinnut epiduraalia.
Epiduraalipuudutus on monimutkaisempi ja vaikeampi laittaa kuin pelkkä spinaali. Siinä on lisäksi iso riski saada monta päivää kestävä päänsärky, jos esim.synnyttäjä ei kykene olemaan paikoillaan pistämisen aikana ja neula voi mennä spiduraalitilan sijasta spinaalitilaan (ei halvaannuta eikä sellaista mutta ns.duurapunktiosta voi tulla päänsärky koska epid.neula paljon isompi kuin spinaalineula). Synnytyksessä voi saada myös spinaalipuudutuksen aivan loppuvaiheessa, kestää about tunnin sen vaikutus.
Epiduraali ei ole millään lailla pakollinen synnytyksessä, eli jos sitä pelkää ei sitä tarvitse ottaa. Yleensä kuitenkin sen ottajalla supistukset ovat huomattavasti kivuliaampia kuin epiduraalin pisto.
JA vielä tiedoksi: SELKÄYDINTÄ ei ronkita spinaalissa eikä epiduraalissa, koska selkäytimeen ei saa pistää neulalla!
Tuo toimenpide on hieman erilainen kuin puudutus. Ei se ole loppujen lopuksi sen kummempi kuin mikä tahansa puudutuspiikki. Oletko saanut puudutuksen joskus?