Kissani ei ymmärrä etten näe pimeässä kuten hän

söpöä

Olen kokenut saman, ei myöskään ymmärrä etten ole yhtä notkea, vikkelä tai pienikokoinen kuin se.

🐺

Tai sit se ei vaan välitä?

Oletpa yksinkertainen. Ei kai eläin, joka hallitsisi maailmaa jos viitsisi, ketään väistele.

Kissa on kuningas, eikä kuninkaan päälle ole sopivaa astua.

Kissani ei ymmärrä etten potki hiekkaa jätösteni päälle kuten HÄN.

Voi ny helevetti teirän kanssa....

Mun kissat ei väistä mua koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Kissani ei ymmärrä etten potki hiekkaa jätösteni päälle kuten HÄN.

Voi ny helevetti teirän kanssa....

Minun kissani ymmärtää, että vessan vetäminen on sama kuin hiekan raaputus. Kurkkii vessanpönttöön ennen vessan vetämistä, kun sinne on nostettu kakkakikkareet sen omasta vessasta, ja joskus touhuissaan raapii vessanrenkaasta muka lisää hiekkaa päälle. Sitten kun vedän vessan, se hyppelehtii pois vessasta häntä pystyssä. Homma hoidettu asiallisesti!

Mun kissa tietää, etten näe pimeässä koska oon kertonu sille.

Mun kissa murahtaa että minä tässä, jos menen nukkumaan pimeässä makkarissa, ja se on jo valloittanut paikan sängyltä. Antaa kyllä tilaa, ja siirtyy jalkopäähän nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun kissa tietää, etten näe pimeässä koska oon kertonu sille.

Pitänee yrittää selittää hänelle ihmisen ja kissan näön eroavaisuudet. Kiitti vinkistä! :)

Meilläkään ei väistä. Pimeässä, herättyäni ja noustessa sängystä esim. Vessaan, saattaa usein kintuta jaloissa. Valoisassa näen väistää, pimeässä unenpöpperössä en. Se ei vaan opi, tai sitten se tykkää elää reunalla.

Ei meidänkään, kunnes pimeässä potkaisin vahingossa oikein kunnolla (yöllä kupla otsassa vessaan menossa, valkoinen lattia ja valkoinen kissa). Nykyään ne juoksee pimeällä kulkureitiltä karkuun. Kun vielä ymmärtäisivät, etten näe vessan oven läpi. Siitäkin tullut pari kertaa vahingossa iskua.

Olen itse oppinut varomaan pimeässäkin kissaa. Kävelen varovasti, ja kyllä sen jotenkin tunteekin, jos kissa on lähellä. Ehkä se ääntelee vähän, tai sitten on just kosketusetäisuuden päässä niin, että sen tuntokarvat hipovat jalkoja.

Kissalla on omanlaisensa pienet murahdukset just sille, että olen tässä.

Nyt se höpsykkä makailee vatsa ja tassut ylöspäin tuossa vieressä, ja kuorsaa.

Minun kissani ei ole ymmärtänyt, että kahden istuttava sohva tarkoittaa sitä, että minunkin pitäsi päästä sille istumaan sen viereen.

up

Vierailija kirjoitti:

Minun kissani ei ole ymmärtänyt, että kahden istuttava sohva tarkoittaa sitä, että minunkin pitäsi päästä sille istumaan sen viereen.

Nyt sinä et ole ymmärtänyt että tarvitsette suuremman sohvan. Kahdenistuttava sohva on aivan liian ahdas, se riittää ainoastaan yhdelle kissalle.

Mun kissa ei ymmärrä, ettei kaukosäätimen päälle kannata mennä nukkumaan. Sitten se loukkaantuu verisesti kun sen masun alta etsitään säädintä.

Mun oikein fiksu & filmaattinen kaniherrani ei sekään tajua mun piemänäöstä (eli näkemättömyydestä) mitään.

Vaikka opetettukin pakosti on, kun törmäilin siihen ennen yöllä. En sittemmin uskaltanut ottaa kun semmosia viiden sentinin hiipimisaskelia vaan.

Nykyisin onkin sitten kammarissa valot päällä kaiket yöt, ihan oman tyhmyyteni vuoksi, kun en sitä pimeänäköä vaan opi. Eli kaniherra määrää kaapin paikan meillä.

Meillä ongelma on ihan päivänvalossakin se että jos kävelen kämpässä, niin kissa saa päähänsä aloittaa jonkun rallin ja osuu aina suoraan eteenpäin taipuvan jalan kohdalle. Eli väkisinkin joutuu potkun kohteeksi. Ei kuitenkaan loukkaannu asiasta koska vuodesta toiseen juoksee suoraan jalkoihin vetämään siksakkia mitään ilmoittamatta... =D