Lue keskustelun säännöt.
masennuksesta voi parantua!
23.09.2016 |
Tsemppiä kaikille asian kanssa kappaileville <3
Minä voin viimeinkin sanoa olevani parantunut. En saa enää paniikkikohtauksia ja olen tehnyt suunnitelmia seuraavalle neljälle vuodelle! Ennen pystyin hädintuskin miettiä seuraavan viikon ruokalistaa ja kaikki päiväohjelmat jäivät toteuttamatta.
Tämä on mahtava tunne. Luulin, etten koskaan parantuisi :)
Kommentit (13)
Miten saamattomuudesta eroon. Kun kotityöt kasaantuu ja painoa tulee kun ei saa liikuttua. Onko neuvoa. Masennusta sairastan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauankohan "masennusta" sairastit...?
14 v sairastuin anoreksian ohella masennukseen ja nyt 25-vuotiaana olen terve. Lääkkeitä en ole syönyt koskaan. Terapiassa käynyt useita vuosia välillä taukoja pitäen
-ap :)
Vierailija kirjoitti:
14 v sairastuin anoreksian ohella masennukseen ja nyt 25-vuotiaana olen terve. Lääkkeitä en ole syönyt koskaan. Terapiassa käynyt useita vuosia välillä taukoja pitäen
-ap :)
Miten pääsit terapiaan ilman lääkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Miten saamattomuudesta eroon. Kun kotityöt kasaantuu ja painoa tulee kun ei saa liikuttua. Onko neuvoa. Masennusta sairastan
Saamattomuus on liiankin tuttua :/ Itse tarvitsin terapian jälkeen vielä hetken aikaa valmistautua päästämään masennuksesta irti. Sellainen välivaihe, jolloin en enää pohtinut menneitä, mutta en täysin ollut niistä päästänyt irtikään. Tuon välivaiheen aikana sain tarmoa alkaa suunnitella tulevaa ja suunnitelmat/päämäärät/haaveet kantoivat pyrkimyksiin päästä niihin. Pienin askelin alkaen siististä kodista ja ruuanlaitosta, eli ihan perusjutuista tein rutiineja, joiden jälkeen oli helpompi ajatella huomista ja seuraavaa viikkoa tai vuottakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien masentuneiden kannattaisi ihan ensimmäisenä kokeilla eroa Internetistä. Kaikenlaiset keskustelupalstat ja muut somet ovat kompensaatiokäyttäytymistä. Niillä paetaan sitä, että elämässä ei ole oikein mitään.
Todellisuuden kohtaa aika mielenkiintoisella tavalla, kun lopettaa netissä käymisen. Sen huomasin tuossa vuoden alussa, kun netti oli palveluntarjoajan vikojen vuoksi yli viikon poikki. Mieliala muuttui todella paljon, vaikka ensimmäiset viisi päivää olivat kyllä hirveitä. Nyt olen valitettavasti palannut ottamaan nettiä suoraan suoneen 24/7 ja elämä on taas harmaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
14 v sairastuin anoreksian ohella masennukseen ja nyt 25-vuotiaana olen terve. Lääkkeitä en ole syönyt koskaan. Terapiassa käynyt useita vuosia välillä taukoja pitäen
-ap :)Miten pääsit terapiaan ilman lääkitystä?
Ei ketään pakoteta syömään lääkkeitä. Eihän se mitään psykedeelien kanssa toteutettavaa terapiaa ole, jossa pitää olla tietyissä tunnelmissa.
Ensin piti käydä psykiatrisella sairaanhoitajalla muutama vuosi ollakseen valmis käsittelemään intensiivisemmin asioita terapiassa kaksi kertaa viikossa. Useaan otteeseen tarjosivat lääkkeitä, mutta en halunnut niitä. Kärsin psykoottisesta masennuksesta, mutta myös pakko-oireista ja pakko-oireiden kanssa mielialalääkkeen vahvuus olisi ollut melkein tuplat. Tämä toimi minulla. Rauhottavat oli alussa hetken aikaa, kun 2010 kuvittelin auringon tippuvan niskaan ynnä muuta psykoottista. Myöhemmin propralit, ettei paniikin fyysiset oireet lietsoneet pakokauhua päälle, jolloin menin täysin toimintakyvyttömäksi, vaikka sitten keskellä kauppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien masentuneiden kannattaisi ihan ensimmäisenä kokeilla eroa Internetistä. Kaikenlaiset keskustelupalstat ja muut somet ovat kompensaatiokäyttäytymistä. Niillä paetaan sitä, että elämässä ei ole oikein mitään.
Todellisuuden kohtaa aika mielenkiintoisella tavalla, kun lopettaa netissä käymisen. Sen huomasin tuossa vuoden alussa, kun netti oli palveluntarjoajan vikojen vuoksi yli viikon poikki. Mieliala muuttui todella paljon, vaikka ensimmäiset viisi päivää olivat kyllä hirveitä. Nyt olen valitettavasti palannut ottamaan nettiä suoraan suoneen 24/7 ja elämä on taas harmaata.
Tälle aivan täysi komppi! Olen itsekin eronnut facebookista, instagramista ja jättänyt monet keskustelupalstat. Täällä käyn silloin tällöin, koska tällä palstalla keskustelut ja vastaukset ei ole kovinkaan vakavasti otettavia :) Piti myös laittaa nettiajat itselle ja ostaa puhelin, johon ei heikkonakaan hetkenä saa nettiä.
-ap
Onnitteluja ap:lle! Olen iloinen puolestasi.
Oma depikseni lienee kroonista lajia mutta ellei siitä uskalla toivoa parantuvansa kokonaan, sen voi ainakin saada kesytettyä. Lääkitys, terapia ja kaikenlainen positiivinen puuhastelu (itsellä esim. kirjoittaminen, piirtäminen, ompelu ja kavereiden kanssa hengaaminen) auttaa. En ainakaan enää päivittäin toivo että kuolisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauankohan "masennusta" sairastit...?
Miksi lainausmerkit?
Vierailija kirjoitti:
Onnitteluja ap:lle! Olen iloinen puolestasi.
Oma depikseni lienee kroonista lajia mutta ellei siitä uskalla toivoa parantuvansa kokonaan, sen voi ainakin saada kesytettyä. Lääkitys, terapia ja kaikenlainen positiivinen puuhastelu (itsellä esim. kirjoittaminen, piirtäminen, ompelu ja kavereiden kanssa hengaaminen) auttaa. En ainakaan enää päivittäin toivo että kuolisin.
Tsemppiä sinullekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauankohan "masennusta" sairastit...?
Miksi lainausmerkit?
Luultavasti hän kokee, ettei masennuksesta voi parantua ja ap on siksi feikki.
Onko sulla vielä lääkitys päällä vai irti siitäkin?