Olenko liian vaativa ihmisten kanssa?

Olen miettinyt missä vika, ovatko standardini liian ylhäällä vai tutustunko vääränlaisiin ihmisiin toistuvasti. Vai viestitänkö alitajuisesti, että haluan että ylitseni kävellään? Tässä muutamia esimerkkejä viimeaikaisista ihmissuhteistani:
Uusi kaverini ei vastaa aina viesteihini. Saattaa kysyä vaikka kahville itse ex tempore, sitten sanon, että en nyt heti pääse ovesta ulos, mutta vähän myöhemmin voin tulla. Ei vastaa. Joskus myös itse kysyin kävelylle, sovittiin että illemmalla, ja kun palasin asiaan myöhemmin hän vastasi parin tunnin päästä, että oli jumittanut ja ei ollut huomannut viestiäni (mikä oli vale, koska whatsappista näin kyllä hänen lukeneen sen). Nyt kun tätä samaa on pari-kolme, ehkä neljäkin kertaa tapahtunut, en ole enää ottanut yhteyttä. Tavatessamme kaveri on kiva ja sanoo kovasti, kuinka tykkää olla kanssani.
Yksi myös uudehko kaveri on tehnyt niin, että on sattumalta saapunut toisen kaverinsa kanssa baariin jossa olen sen jälkeen, kun olen illan suunnitelmia tiedustellessa saanut häneltä vastauksen, että ei jaksa kuin olla kotona. Yksi kerta olisi mennyt mielen muuttamisen piikkiin, mutta kahdesti - uskon että seurani ei kiinnosta ja en ole ottanut yhteyttä. Sama kaveri on kyllä kuulumisia halunnut jutella aktiivisesti whatsapissa, mutta lakkasin kuulumisten kirjoittelun hänen kanssaan, kun kerran livetapaamiset eivät ole kiinnostaneet.
Mies jota tapailin, perui meille tulemisen viime tipassa viestillä "oon kyllä nyt aika väsynyt". Soitti seuraavana päivänä, en vastannut, hän ei laittanut mitään viestiä eikä soittanut uudestaan. Mielestäni jos häntä riittävästi kiinnostaisi, olisi soittanut uudelleen tai viestittänyt, jolloin olisin voinut antaa vielä uuden mahdollisuuden.
Mielestäni on hyvä, että en siedä enää kaikenlaista huonoa käytöstä vaan odotan jonkinlaista tasoa, itse kuitenkin olen aika luotettava. Mielestäni virheitä ja semmoista tapahtuu välillä ja kyllä sitä voi katsoa sormien läpi joskus, mutta ei toistuvasti, etenkin jos toinen vaikuttaa siltä että hänen käytöksensä on mielestään ok. Tässä on kuitenkin se ongelma, että vaikutan jäävän vähän yksin tällä hetkellä, ja uudetkin ihmiset joihin tutustun ovat olleet samanlaisia kuin edelliset. Enhän voi aina vaan pettyä ja siirtyä eteenpäin. Pitäisikö nykyaikana olla vaan sallivampi feidailulle, kun se tuntuu yleistyneen kovasti? Mitä olette mieltä?