Elän matriarkaatissa kun muut selvästi alistuneet patriarkaattiin

Ja jotenkin mua välillä huvittaa muiden ongelmat. Olin aika pitkään näyttämättä sitä, mutta nyt alkaa vähän rakoilemaan. No jokainen tekee omat valintansa. Eikä solidaarisuutta tarvi enää antaa luopioille. Tai no yhteiskunnallisesti joo, mutta en yksilöllisesti enää. Ja minä kun olisin ollut aina läsnä, ja valmis siihen. Kaikille jotka ois tarvinnut. En hakkaa päätäni enää samaan seinään. Kaikki olis niin helppoa, mutta ei ne käsitä, eikä uskalla. Vai voiko olla ettei äly riitä? Tää voi olla yksi syy. Kannattais välillä pitää mietintätauko elämässään. Mutta kun ihmiset on niin egoistisia ja itsekkäitä. Ja väärää puuta haukkuvat itsekkääksi, kun minä esimerkiksi teen melkein kaiken koko naissukupuolen vuoksi. Ja kyllä korosta itseäni, entä sitten. Jo on aikakin.