Lue keskustelun säännöt.
Anorektikkojen vanhemmat
22.09.2016 |
Miten te jaksatte tätä jatkuvaa huolta lapsesta ja taistelua syömisestä? Millaista hoitoa teidän lapsille on annettu ja onko siitä ollut apua? Kauanko hoito on kestänyt?
Meillä lapsen sairaus on suhteellisen uusi (ekat merkit loppukeväästä, raju laihtuminen kesällä ja nyt syksyllä) Viime viikolla vein lapsen lääkäriin. Lapsi on vielä onneksi normaalipainon alarajoilla. Lääkäri laittoi lapsen liikuntakieltoon kuukaudeksi (lapsi harrastaa kilpaurheilua) ja lähetteet psykiatrille ja ravintoterapeutille. Viikottainen painonseuranta lääkärillä.
Mä niin toivon, että tuo lapsi saisi tarvitsemaansa apua näistä. Kyseessä on vasta 11 -vuotias lapsi.
Kommentit (19)
googleta Maudsley perheet, löytyy blogi jossa tietoa anorektikon vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuispa Eugenia Cooneyn äiti tehdä saman...
Minulla myös psyykkisesti sairas tytär. Ei anorektinen mutta muulla tavalla itsetuhoinen sekä sosiaalisesti erittäin jälkeenjäänyt. Raskasta on.Lapsi on ollut psykiatrisessa hoidossa - ei apua. Vanhempana tuntuu todella epäonnistuneelta. Lapsi on rakas, tietenkin, mutta joskus tuntuu että kunpa en olisi saanut lapsia ollenkaan.
Kannattaa myös etsiä syy, mistä syömishäiriö on lähtenyt. Kiusataanko häntä, vai onko jokin muu asia vinossa, mikä on saanut häne tekemään tuota? Esim jotkut syömishäiriöiset tekevät sitä, koska eivät koe että he pystyvät kontrolloimaan muuta, kuin syömistään
Vierailija kirjoitti:
Meillä joutui sairaalaan viikoksi ja onneksi tajusi siellä että on alettava syödä. Mutta vaikeaa se oli. Henkisesti rankkaa. Onneksi olet saanut apua hänelle! Sairaalahoitoa ellei muu auta.
Meillä koitetaan välttää sairaalahoidon tarve tuolla liikuntakiellolla nyt. Lapsi ei saa osallistua edes koululiikuntaan. Tuo liikuntaharrastus on lapselle todella tärkeä ja tän lyhyen ajan aikana on vähän näyttänyt siltä, että se, ettei saa palata harrastuksensa pariin ennen kuin alkaa syödä kunnolla ja paino on nousu suunnassa, motivoi lasta syömään. Mutta kyllä se on vaikeaa. On kamala katsoa vierestä, kun toinen pelkää kuollakseen lihomista, vaikka syö hädin tuskin sen verran, että paino pysyy entisellään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös etsiä syy, mistä syömishäiriö on lähtenyt. Kiusataanko häntä, vai onko jokin muu asia vinossa, mikä on saanut häne tekemään tuota? Esim jotkut syömishäiriöiset tekevät sitä, koska eivät koe että he pystyvät kontrolloimaan muuta, kuin syömistään
Tätä olisi psykiatrin luona tarkoitus tehdä. Mulla on kyllä aavistus syistä. Lapsen elämässä on tapahtunut isoja muutoksia parin viime vuoden aika, ja ne ovat olleet hänelle vaikeita. Paras ystävä muutti keväällä toiselle paikkakunnalle, eikä uutta hyvää kaveria ole oikein vielä löytynyt. Ehkä psykiatri osaa auttaa lasta käsittelemään näitä asioita.
Ap
Anoreksia on pitkäkestoinen sairaus, jossa on erilaisia vaiheita. Älä siis odota asioiden tapahtuvan nopeasti. Ne tapahtuvat kun on oikea hetki.
Eli malttia, kärsivällisyyttä ja kaikkea mahdollista hermojen venytystä vaaditaan yli-inhimillisiä määriä. Niin se vaan menee. Anorektikko taistelee, rissaa ja riitelee. Valtapeliä ja kaikkea mahdollista. Ja sitä itse sortuu vaikka mihin - lahjoo, kiroaa, yrittää pakottaa.... jotta saisi lapsen syömään kun pelottaa niin pirusti, että jos se ei selviä. Jos kukaan meistä ei selviä. Anoreksia ei ole nuoren tauti vaan koko perhe joutuu siihen mukaan.
Eli rankat vuodet teillä luvassa. En halua pelotella vaan varustaudu kaikkeen. Myös siihen, että väsähti ja haluat lyödä hanskat tiskiin. Ainakin kerran päivässä...
Mieti mistä saat voimaa ja jaksamista ja pidä niistä asioista kiinni.
Muista,että lapsesi ei ole valinnut sairautta eikä toimi ilkeyttään niin kuin toimii. Vaikka kuinka sinua ahdistaa, niin muista,että lapsesi ahdistus on vielä isompi. Se ajatus tuo suhteellisuudentajua.
Sinä olet vanhempi ja lapsesi on yhä sinulle rakas.
Vaadi hoitohenkilökunnalta apua tai tukea jos ette mielestäsi saa riittävästi. Ota vaikka pankista lainaa ja vie yksityiselle jos muu ei auta. Hoida hänelle kunnon hoito! Huuda ja vaadi se tarvittaessa!
Anoreksiasta voi parantua ja elää hyvä ja täysipainoinen elämä. Praneminen vaatii paljon työtä.
Jaksamista!
Anteeksi pitkä sepustus.
Voiton puolella ollaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 35-vuotiaan entisen anorektikon omainen. Anorektikko vaihtoi syömättömyyden juomiseen. Alipainoisella tuopillinen menee päähän kuin metrinen halko. Hoitoonkaan ei voi väkisin viedä.
Kannattaa osallistua Syömishäiriöliiton vertaistukiryhmään mikäli sellainen on paikkakunnallasi, http://www.syomishairioliitto.fi/toiminta/vertaistuki.html
Kannattaa lukea myös tämä läheisille suunnattu artikkeli, http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/laheisille4.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoreksia on pitkäkestoinen sairaus, jossa on erilaisia vaiheita. Älä siis odota asioiden tapahtuvan nopeasti. Ne tapahtuvat kun on oikea hetki.
Eli malttia, kärsivällisyyttä ja kaikkea mahdollista hermojen venytystä vaaditaan yli-inhimillisiä määriä. Niin se vaan menee. Anorektikko taistelee, rissaa ja riitelee. Valtapeliä ja kaikkea mahdollista. Ja sitä itse sortuu vaikka mihin - lahjoo, kiroaa, yrittää pakottaa.... jotta saisi lapsen syömään kun pelottaa niin pirusti, että jos se ei selviä. Jos kukaan meistä ei selviä. Anoreksia ei ole nuoren tauti vaan koko perhe joutuu siihen mukaan.
Eli rankat vuodet teillä luvassa. En halua pelotella vaan varustaudu kaikkeen. Myös siihen, että väsähti ja haluat lyödä hanskat tiskiin. Ainakin kerran päivässä...
Mieti mistä saat voimaa ja jaksamista ja pidä niistä asioista kiinni.
Muista,että lapsesi ei ole valinnut sairautta eikä toimi ilkeyttään niin kuin toimii. Vaikka kuinka sinua ahdistaa, niin muista,että lapsesi ahdistus on vielä isompi. Se ajatus tuo suhteellisuudentajua.
Sinä olet vanhempi ja lapsesi on yhä sinulle rakas.
Vaadi hoitohenkilökunnalta apua tai tukea jos ette mielestäsi saa riittävästi. Ota vaikka pankista lainaa ja vie yksityiselle jos muu ei auta. Hoida hänelle kunnon hoito! Huuda ja vaadi se tarvittaessa!Anoreksiasta voi parantua ja elää hyvä ja täysipainoinen elämä. Praneminen vaatii paljon työtä.
Jaksamista!
Anteeksi pitkä sepustus.
Voiton puolella ollaan :)[/quoteKiitos tämän jakamisesta! En oletakaan lapsen parantuvan hetkessä. Onneksi lapsen sairaus ei ole kestänyt vielä kovin pitkään, joten sairaista ajatusmalleista paraneminen ei toivottavasti ole ihan niin vaikeaa kuin se olisi, jos lapsen sairaus olisi huomattu myöhemmin. Tällä hetkellä näyttää, että lapsen lääkäri ottaa asian hyvin vakavasti ja että saamme apua.
Ap
Kohta kaksivuotta taisteltu. Olemme puolisoni kanssa aivan puhki. Kaikki muu elämä.on jäänyt taka-alalle. Kohta ei jaksa enää. Rakastamme tytärtämme yli kaikken, mutta tuntuu että voimat eivät vaan riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhki kirjoitti:
Kohta kaksivuotta taisteltu. Olemme puolisoni kanssa aivan puhki. Kaikki muu elämä.on jäänyt taka-alalle. Kohta ei jaksa enää. Rakastamme tytärtämme yli kaikken, mutta tuntuu että voimat eivät vaan riitä.
Te kaikki tarvitsette apua. Kun oma lapseni sairasti anoreksiaa, menin itse terapiaan jaksaakseni. Auttoi jaksamaan. Tärkeää on tietenkin myös, että lapsi saa terapiaa. Käyttäkää kaikki mahdollinen ulkopuolinen tuki ja apu.
Anoreksiasta on mahdollista parantua. Oma lapseni on nyt tasapainoinen, ammatissaan menestyvä sekä hyvä vanhempi.
Mutta: vuosien prosessi se on. Pitkä terapia auttoi meidän tapauksessa.
Mitä teille kuuluu? Toivottavasti kaikki kirjoittaneet ovat saaneet tyttärensä 'takaisin' <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös etsiä syy, mistä syömishäiriö on lähtenyt. Kiusataanko häntä, vai onko jokin muu asia vinossa, mikä on saanut häne tekemään tuota? Esim jotkut syömishäiriöiset tekevät sitä, koska eivät koe että he pystyvät kontrolloimaan muuta, kuin syömistään
Voi olla ihan viatonkin syy, murrosiän fyysinen kehitys yllättänyt tai ajatellut että pyrkii terveellisyyteen mutta homma lähtenyt lapasesta. Ei anoreksiaan aina ole mitään suurta syytä taustalla, joskus toki.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös etsiä syy, mistä syömishäiriö on lähtenyt. Kiusataanko häntä, vai onko jokin muu asia vinossa, mikä on saanut häne tekemään tuota? Esim jotkut syömishäiriöiset tekevät sitä, koska eivät koe että he pystyvät kontrolloimaan muuta, kuin syömistään
Ei tarvitse olla mitään tuollaista syytä, alttius sairastua on perinnöllinen ja sen voi laukaista moni asia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teille kuuluu? Toivottavasti kaikki kirjoittaneet ovat saaneet tyttärensä 'takaisin' <3
Vuosia vei mutta kyllä. Hakekaa lapsillenne ajoissa apua, ennen kuin tilanne karkaa käsistä.
Onko kotona laihduttava ja kiloistaan stressaava vanhempi?
Tai isä joka antaa signaaleja, että vain hoikat naiset ovat kauniita ja arvistettavua?
Meillä joutui sairaalaan viikoksi ja onneksi tajusi siellä että on alettava syödä. Mutta vaikeaa se oli. Henkisesti rankkaa. Onneksi olet saanut apua hänelle! Sairaalahoitoa ellei muu auta.