Ootko päätynyt yhteen ihmisen kanssa, joka ei/jota ei heti kiinnostanut

Itellä on tilanne, että tapasin miehen, joka oli tosi miellyttävä, mutta kummallekkaan ei kuitenkaan noussut kiinnostusta parisuhdemielessä.

Nyt kuitenkin pikkuhiljaa tää mies on alkanu herättää mussa uudenlaisia fiiliksiä. Ollaan siis käyty jo "oot kiva, mut ei tässä oo enempää" -keskustelu. Voiskohan mulla olla vielä mahiksia tähän mieheen? Olo on vähän hölmö, koska en tykkää itse ollenkaan peräänruikuttajista, jos on tehnyt selväksi ettei kiinnosta. Nyt olisin itse kuitenkin se "peräänruikuttaja".

Kyllä. Kun tapasimme niin molemmat tekivät sekunneissa päätelmän että tuo ei ole minua varten. Kumpikin ollaan ihan kivan näköisiä mutta omat mieltymykset ihan eri suuntaan mitä toinen oli ulkonäöllisesti. Sattuneesta syystä jouduimme olemaan paljon yhdessä ja huomasimme pikkuhiljaa että toinen on juuri sellainen ihminen mitä etsimme. Nyt se ulkonäkökin näyttää molemmille kelpaavan mainiosti.

Sulla voi ne fiilikset tosiaan vielä nousta, mutta miehellä tuskin. Miehet tunnetusti ihastuu joko heti tai ei ollenkaan.

Mutta yrittäminen ei maksa mitään :)!

No en nyt sanoisi, että olen päätynyt yhteen, mutta olen toivottomasti ihastunut ihmiseen, josta ensin ajattelin, että ei tämä nyt oikein sytytä.

Vierailija kirjoitti:

Sulla voi ne fiilikset tosiaan vielä nousta, mutta miehellä tuskin. Miehet tunnetusti ihastuu joko heti tai ei ollenkaan.

Mutta yrittäminen ei maksa mitään :)!

Ei tietenkään maksa, mutta niin naurettavalta kuin tämä kuulostaa, en haluisi olla se säälittävä peräänruikuttaja. En oikein tiedä miten voisin miestä lähestyä niin, että en ole ahdistava roikkuja, mutta kuitenkin niin, että mies ymmärtäisi tilanteen.

Olisiko vaan parasta sanoa suoraan miten asiat on? Että mun kiinnostus on alkanu herää ja haluisin vielä kattoo voisko meillä olla mahiksia. Välillä vaan tuntuu, että miehet karsastaa suoraa puhetta. En haluaisi säikäyttää miestä...

Ap

Liian monta kertaa olen päätynyt. Eikä siitä tietenkään ole hyvä heilunut.

Onkohan tämä sitten läheisriippuvuutta, vai mitä, en tiedä.

Nyt yritän etsiä miehen, joka aidosti kiinnostaa minua. Omasta ulkonäöstäni suhteisiin lähtö, ei ole ollut kiinni, koska olen ihan kaunis. Eli selkeästi pääongelma. Huoh!

Eksäni tapasin niin että bileissä oli paljon minulle tuntemattomia ja mieleen jäivät vain ne kaikkein äänekkäimmät. Kaverit järkkäs meidät yhteen, en osaa sanoa oltaisiinko ikinä päädytty yhteen ilman heitä.

Nykyiseni tapasin myöskin tuttujen kautta. Juttelimme hieman, mutta hän luuli että seurustelen joten se jäi siihen. Juttutuokio oli niin lyhyt etten sitä sen enempää ajatellut, mutta pidin häntä mukavana. Myöhemmin tapasimme uudestaan samoissa piireissä, aloimme taas juttelemaan, hieman enemmän tällä kertaa ja se oli menoa saman tien.

Joo. En ollut kiinnostunut. Mies rakastui ja tunnusti sen. Päädyimme yhteen ja kiintymystä ja hyvää oloa kesti 15 vuotta. Sitten kohtasin miehen johon oikeasti rakastuin. No sehän on tietysti varattu ja perheellinen. Elämä on nyt sekaisin. Ei olisi silloin aikoinaan mennä "kaverisuhteeseen"

En nyt tarkoittanut tuollaista tyytymistä siihen kuka nyt sattu susta kiinnostumaan, vaikka itteäs ei kiinnosta..

Vaan olen tällä hetkellä aidosti kiinnostunut miehestä, mulla näköjään oli vain hidas sytytys.

Ap

Tavattiin baarissa, yhdenillan juttu. Aamulla ajatelin, että tämä tästä, ei kiinnosta enempää.

Tavattiin baarissa sattumalta muutaman kerran lisää, ei seksiä niillä kerroilla. Sitten jostain käsittämättömästä syystä n. 4kk ekasta tapaamisesta laitoin viestiä onko hän liikkeellä samana iltana jos päädyttäis samaan baariin. Ei ollut, mutta seuraavalla viikolla mentiin treffeille arki-iltana. Kuukauden kuluttua meillä oli jonkinlainen ystävyys, minkä ei pitänyt jatkua, mies oli muuttamassa takaisin kotiseudulleen loppukesästä. Tässä kohtaa kummallekin oli hiipinyt takaraivoon ajatus, että käsillä saattaisi olla jotain enemmän. Kesän lopulla puhuttiin jo seurustelusta. Tästä on nyt 16v aikaa, nyt meillä on yhteinen asuntolaina.

Tietysti olen... Eihän nyt uudella työpaikalla tai uuden lukuvuoden alkaessa pysty kiinnittämään huomiota jokaiseen. Huomion herättää 1-2 kaikista seksikkäintä naista, joita pääsee vain ihailemaan kaukaa, ja sitten ne naiset jotka tuovat itsensä tykö toistuvasti. Ihan riippumatta siitä ovatko he kauniita vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti olen... Eihän nyt uudella työpaikalla tai uuden lukuvuoden alkaessa pysty kiinnittämään huomiota jokaiseen. Huomion herättää 1-2 kaikista seksikkäintä naista, joita pääsee vain ihailemaan kaukaa, ja sitten ne naiset jotka tuovat itsensä tykö toistuvasti. Ihan riippumatta siitä ovatko he kauniita vai ei.

Toi nyt on ehkä vähän eri asia? Ap varmaan tarkoittaa sitä, että tutustumisen jälkeen ei kiinnostus ole herännyt, ja myöhemmin se sitten herääkin. Ethän sä noissa tilanteissa ole vielä edes tutustunut noihin naisiin.

Mulla kyse ei ole parisuhteesta vaan jonkinlaisesta luottoystävyydestä. Olin tosiaan ensin, että hohhoijaa, kun on tylsä tyyppi. Ja onkin sellainen huomaamaton, jonka paikallaoloa ei noteerata.

Sitten myöhemmin tuli tilanne, että työn kautta jouduttaisi olemaan enemmän tekemisissä. Joten päätin, että nyt mä vaan alan tykkäämään tosta, niin kaikilla on mukavampaa. Kyselin siitä ja tutustuin ja huomasin, että kyllä toinenkin yrittää olla asiallinen ja kohelias. Siitä päästiin alkuun.

Me liikutaan samoissa piireissä myös vapaa-ajalla. Vähitellen ollaan tutustuttu lisää. Huomasin hänen olevan yllättävän avoin omasta elämästään. Ei tosin ensimmäiseen vuoteen kertonut mitään kovin henkilökohtaista kuitenkaan. Kunnes sitten yksi kerta avautui yllättävän suuresti. Hän itsekin hämmästyi siitä. Nyt välit ovat lähentyneet koko ajan lisää. Meillä on vahva luottamuksellinen suhde. Hän on mielestäni todella upea tyyppi. Viihdytään toistemme seurassa.

Eli ajattelen hänestä nykyään aivan toisin kuin aluksi. En tiedä syveneekö tämä ystävyys vielä vai loppuuko se jossain vaiheessa. Mutta se on varmaa, että tämä on täysin yllättänyt meidät.

No on. Kun tapasin miehen ensi kertaa, ajattelin, että ei kyllä. Olin lisäksi rakastunut toiseen. Se rakkaus sitten päättyi, ja olin jonkin aikaa täysin välinpitämätön. Tämä mies flirttaili ja osoitti selvää kiinnostusta, mutta ei herättänyt mitään ihmeempiä tunteita. Sitten tapahtui jotain, joka muutti kaiken, ja olen ihan palavasti rakastunut häneen.

Mies ei siis ollut lainkaan mun tyyppiä, ei luonteeltaan eikä ulkonäöltään, mutta nyt hän on musta maailman ihanin mies. Valitettavasti varattu. Olen siis korvia ja varpaita myöten häneen rakastunut, mitä en olisi uskonut. Toisaalta rakastun tai edes ihastun hyvin harvoin. En olisi ikinä uskonut että näin käy.