Miksi annan huijata itseäni?

En ole tyhmä, enkä naiivi ja silti annan kaikkien halukkaiden huijata itseäni. Kuuntelen paskaa vaikka kuinka pitkään uskomatta sanaakaan ja silti lopputulos on se, että ojennan iloisesti hymyillen pyydetyn rahasumman kusettajalle.
Oikeastaan nyt kun tarkemmin ajattelen olin jo lapsena samanlainen, vaikka en uskonut hetkeäkään että kaverilla on oikea norsu kotonaan, lähdin silti katsomaan (vaikka olisi ollut jotakin muuta tärkeämpää tai hauskempaa menoa ja norsun näkeminen ainoa syy lähteä kaverille tein sen silti).
Ennen asia ei ole ihmeemmin vaivannut, mutta tänään alkoi tosissaan kyrsiä, miksi annan huijata itseäni ja muutenkin idiootin kuvan muille? Uskon että lähes jokainen normaalijärkinen poistuu tilanteista joissa yritetään selkeästi viilata linssiin, mutta mä jään oikein kerjäämään ongelmia. Huoh, miksi?