Lue keskustelun säännöt.
Lapsen napanuoran säilyttäminen??
20.09.2016 |
Mies haluaa säilyttää lapsen napanuoran. lkinä aikasemmin en ole kuullut tämmöisestä, onko miten yleistä?
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kovin yleistä, tiedän muutaman joka on säilönyt napanuoran.
Vierailija kirjoitti:
Ei kovin yleistä, tiedän muutaman joka on säilönyt napanuoran.
Muumioivatko ne istukankin?
Minusta tää on tosi yleistä.
Mutta huomasin, että nykyään napaan ei jätetä sellasta hirveetä möllykkää, vaan ihan pikkunen tynkä, joka kuivuu sellaseks tyyliin napiks :D
Vai riippuuko tämä vain kätilöstä miten leikkaa?
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää on tosi yleistä.
Mutta huomasin, että nykyään napaan ei jätetä sellasta hirveetä möllykkää, vaan ihan pikkunen tynkä, joka kuivuu sellaseks tyyliin napiks :D
Vai riippuuko tämä vain kätilöstä miten leikkaa?
No ei kyllä ole yleistä.
Ällöttävää pitää jotain pilaantuvaa kudosta varastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite oon kolmen lapsen äiti ja oon solmeillut lasteni napanuorista tuollaisen lettitaulun.
Vierailija kirjoitti:
Ite oon kolmen lapsen äiti ja oon solmeillut lasteni napanuorista tuollaisen lettitaulun.
No et ole :D
Ei niitä kuivia navan tynkiä pahemmin letitellä.
Oot joku keskenkasvunen nulikka. Liekö sulla vielä nuora katkasematta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää on tosi yleistä.
Mutta huomasin, että nykyään napaan ei jätetä sellasta hirveetä möllykkää, vaan ihan pikkunen tynkä, joka kuivuu sellaseks tyyliin napiks :D
Vai riippuuko tämä vain kätilöstä miten leikkaa?No ei kyllä ole yleistä.
Ällöttävää pitää jotain pilaantuvaa kudosta varastossa.
Sehän kuivuu ja putoaa pois.
Meillä on esikoisen napatynkä tallessa. Myös minun ja sisaruksieni tyngät säilytettiin aikoinaan, mutta niitä ei enää ole.
Eikä ajateltu syödä sitä tai kehystää tai edes näyttää kenellekään. Se on meidän oma muisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite oon kolmen lapsen äiti ja oon solmeillut lasteni napanuorista tuollaisen lettitaulun.
No et ole :D
Ei niitä kuivia navan tynkiä pahemmin letitellä.
Oot joku keskenkasvunen nulikka. Liekö sulla vielä nuora katkasematta?
Ootko ikinä kuullut säilömisestä? Eihän niitä nyt tosiaan kuivamaan saa päästää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite oon kolmen lapsen äiti ja oon solmeillut lasteni napanuorista tuollaisen lettitaulun.
No et ole :D
Ei niitä kuivia navan tynkiä pahemmin letitellä.
Oot joku keskenkasvunen nulikka. Liekö sulla vielä nuora katkasematta?Ootko ikinä kuullut säilömisestä? Eihän niitä nyt tosiaan kuivamaan saa päästää!
Siis väitätkö että oot ottanut synnäriltä mukaan sen koko nuoran? 😂 Eli et puhu siitä vauvan napaan jäävästä tyngästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tää on tosi yleistä.
Mutta huomasin, että nykyään napaan ei jätetä sellasta hirveetä möllykkää, vaan ihan pikkunen tynkä, joka kuivuu sellaseks tyyliin napiks :D
Vai riippuuko tämä vain kätilöstä miten leikkaa?No ei kyllä ole yleistä.
Ällöttävää pitää jotain pilaantuvaa kudosta varastossa.
Sehän kuivuu ja putoaa pois.
Meillä on esikoisen napatynkä tallessa. Myös minun ja sisaruksieni tyngät säilytettiin aikoinaan, mutta niitä ei enää ole.
Eikä ajateltu syödä sitä tai kehystää tai edes näyttää kenellekään. Se on meidän oma muisto.
Hyvin outoa minusta, että tarvitsee tuollaisia säilyttää muistaakseen. Ei ymmärrä. Mutta jokainen tekee, kuten hyväksi näkee. Mun raja kulkee siinä, ettei mulle esitellä näitä muistoja, kun ja jos kyläilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun napanuora on säilötty etikkaan, se on semmosessa suolakurkkupurkissa tossa hyllyllä. Mun mielest aika kiva ja persoonallinen sisustusesine.
Voisko tätä laajentaa koskemaan myös kuolevia tai kuolleita?Että otetaan heiltä vaikka korva muistin virkistykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun napanuora on säilötty etikkaan, se on semmosessa suolakurkkupurkissa tossa hyllyllä. Mun mielest aika kiva ja persoonallinen sisustusesine.
Hahhah. Kiitos nauruista. Alapeukutin kuitenkin.
Ystävän piti näyttää mulle vauvansa kuivunutta napatynkää, mutta se putos lattialle ja kissa vei (söi) sen. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun ystävää itketti. Kaikkee tosiaan ihmiset säilyttää muistona.
Mulla on tallessa molempien lasten kuivuneet tynkät, en ole vaan raaskinut heittää pois. Muuta syytä säilyttämiselle ei ole.
Nämä jotka sen säilyttää niin säilytetääkö esim leikatut kynnet ja kuolleet ihosolukot jne kanssa jossain purkissa?
-95 syntyneen lapsen vauvakirjassa on teipattuna pätkä napanuoraa, ei ole koskaan ainakaan valittanut :)
Vierailija kirjoitti:
Voisko tätä laajentaa koskemaan myös kuolevia tai kuolleita?Että otetaan heiltä vaikka korva muistin virkistykseksi.
Tai naama!
Yäk.