Miten suhtautua luopioihin?
Kun itse valaa uskonsa toisiin ihmisiin ja yhteisöön? Miten voi jatkaa luopioiden kanssa yhteistyötä? En tiedä miten suhtautua takinkääntäjiin ja selkäänpuukottajiin. Varsinkin kun itse aina pitänyt näiden puolia. Toivon asiallisia vinkkejä.
Kommentit (9)
Ja pettymysten jälkeen on koettanut unohtaa ja toimia arvojensa mukaan edelleen, mutta petos häilyy takaraivossa. Se on mun koko elämä. Ja olen taistellut monia taisteluita myös toisten puolesta. Miten suhtautua tähän?
Mitäs, jos laskeutuisit sieltä uskon korkeasta satulasta ihan tasavertaisesti ymmärtämään toista ihmistä ja olemaan solidaarinen? Kyllä sullakin tarvitsee olla muutakin elämää kuin ne uskonasiat. Ei se ole petos sinua kohtaan henkilökohtaisesti, jos joku ei enää usko samalla tavalla kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs, jos laskeutuisit sieltä uskon korkeasta satulasta ihan tasavertaisesti ymmärtämään toista ihmistä ja olemaan solidaarinen? Kyllä sullakin tarvitsee olla muutakin elämää kuin ne uskonasiat. Ei se ole petos sinua kohtaan henkilökohtaisesti, jos joku ei enää usko samalla tavalla kuin sinä.
Kyse ei ole uskosta vaan ideologiasta. Solidaarisuudesta naisia kohtaan ja feminismistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs, jos laskeutuisit sieltä uskon korkeasta satulasta ihan tasavertaisesti ymmärtämään toista ihmistä ja olemaan solidaarinen? Kyllä sullakin tarvitsee olla muutakin elämää kuin ne uskonasiat. Ei se ole petos sinua kohtaan henkilökohtaisesti, jos joku ei enää usko samalla tavalla kuin sinä.
Kyse ei ole uskosta vaan ideologiasta. Solidaarisuudesta naisia kohtaan ja feminismistä.
No, miksi sitten puhut uskosta? Vaikka eihän tuo niin iso ero ole. Hanki muutakin elämää, kuin se ideologia, niin et ota niin paljon itseesi tuollaisesta.
Heh heh...Minkä ikäinen ihminen sä olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs, jos laskeutuisit sieltä uskon korkeasta satulasta ihan tasavertaisesti ymmärtämään toista ihmistä ja olemaan solidaarinen? Kyllä sullakin tarvitsee olla muutakin elämää kuin ne uskonasiat. Ei se ole petos sinua kohtaan henkilökohtaisesti, jos joku ei enää usko samalla tavalla kuin sinä.
Kyse ei ole uskosta vaan ideologiasta. Solidaarisuudesta naisia kohtaan ja feminismistä.
No, miksi sitten puhut uskosta? Vaikka eihän tuo niin iso ero ole. Hanki muutakin elämää, kuin se ideologia, niin et ota niin paljon itseesi tuollaisesta.
Tavallaan hiffaan sen, että ihmisten välillä on petoksia ja takinkääntämisiä. Se on selvää. Mutta itse on aina koittanut huolimatta kaikesta olla aina muiden puolella ja taistella niidenkin taisteluita... Vaikea selittää. Olen ollut liian hyväuskoinen. Olen yrittänyt jatkaa luopioiden kanssa normaalisti. Mutta se tuntuu pään hakkaamiselta puuhun.
Tässä teille musaa jälleen tunnelmaan : https://www.youtube.com/watch?v=hYwXYV_28u8
Ällä: me, myself and I, jos ei näy.
Ole sinä jehova vaan hiljaa siellä!