Mikä on huonointa kohtelua, jota olet saanut lääkäriltä?

Vieny 10 vuotta mun elämästä, kun ei ole suostunut hoitamaan.

Mietin että voiko tuon haastaa oikeuteen?

Ei ota päänsärkyä todesta, vaikka mukanani on usein oma äitini

-Kerran erikoistuva nuori naislääkäri sanoi että minun kannattaa unohtaa haaveet eräälle alalle kouluttautumisesta, koska se on kuulemma vaikeaa hänen kaverinsa kertomuksien perusteella. Tämä nainen ei minua juurikaan tuntenut.

-Vanhempi naislääkäri nauroi kun menin näyttämään revähtänyttä olkapäätä ja halusi puhua kilpirauhasesta

-Nuori naislääkäri lähetti minut neurologiselle osastolle tarkkailuun kun menin valittamaan kipeää selkää, joka oli hirveässä krampissa ja jonka takia pääsin lopulta kuvauksiin; piti tehdä huumetestejä yms.

-Nuori mieslääkäri esitti oudon kysymyksen työhistoriastani ja kun kysyin miten se oikein hoitoon liittyy, hän vain nyrpisti kulmiaan ja jatkoi kirjoittamista

-Vanhempi naislääkäri määräsi minulle yhdeksän kuukautta psykiatrista pakkohoitoa alaikäisenä ja teki diagnoosin, joka myöhemmin poistettiin papereista ja lääkäri alennettiin myös virasta

Ei pahempia, mutta kerran ulkomaalainen lääkäri väitti ettei  3-vuotias ole kipeä ihan tutkimatta. Kuumetta yli 39 ja tyttö oli ihan itkuinen ja räkäinen. Pyysin katsoa korvat tai en lähde lapsen kanssa mihinkään. Lääkäri katsoi ja yllätysyllätys paha korvatulehdus -> lääkekuuri

Yksi lääkäri oli ahdistuneen oloinen, eikä mielestäni oikein osannut kommunikoida. Hän ei katsonut minua kertaakaan silmiin, vaan vältteli katsetta. Puhe oli niin epäselvää muminaa, että pari kertaa kysyttyäni mitä hän sanoikaan, en kehdannut kysyä enää uudestaan, vaan annoin hänen mumista. Kun kerroin asioistani, ei hän sanonut niihin oikein mitään, tai mumisi jotain ympäripyöreää. Hänestä sain epäpätevän ja hieman epäsosiaalisen kuvan. En ole mennyt hänelle toista kertaa.

Yksi hammaslääkäri oli sitten paljon pahempi. Minulta hoidettiin reikää hampaissa, ja vaikka kerroin hampaassa olleen jumalaton särky ja pyysin puudutusta, jonka hän laittoi, mutta alkoi saman tien "hoitamaan" eli terrorisoimaan hammastani ilman, että puudutus ehti vaikuttamaan. Yritin kestää, mutta välillä jopa vinguin kivusta naama vääntyneenä. Hoitaja vieressä ehdotti keskeyttämistä hetkeksi, mutta hammaslääkäri vain totesi että ei meillä ole aikaa odotella. Vasta kun tuo sadistinen lääkäri oli lopettanut, ymmärsin tilanteen asiattomuuden. Hän ei antanut puudutuksen vaikuttaa jo valmiiksi tosi kipeään hampaaseeni, vaan aloitti todella kovakouraisen "hoitamisen" ja jatkoi, vaikka kärvistelin kyyneleet silmissä piinapenkissä tuskanhenkäisyjä pari kertaa päästellen. Hän oli myös ylimielisen ja sulkeutuneen oloinen. Hän ei vastannut mitään lopputervehdyksiini, kun poistuin. Tein myöhemmin valituksen kyseisestä hammaslääkäristä.

Nuorehko naislääkäri teki diagnoosia ja puristeli 10 minsaa pallejani, huoh, tuskin oli tarpeellista, tai no, mistä minä tiedän!

Hain pahaan unettomuuteen lääkkeitä ja samalla sairaslomaa, kerroin että minulla on yksivuotias lapsi (kysyi perheestäni). Alkoi moittia että miksi olen vienyt yksivuotiaan hoitoon? Yksi lääkäri sanoi, ettei minun tulisi tehdä enempää lapsia, kun siis olin raskaana ja hänen piti ultrata.

Yksi totesi aikanaan np-ultrassa, että "tästä ei elävää lasta tule" (6,5 mm, virhemittaus). Tuo elinkelvotomaksi tuomittu miettii nyt kevään yhteishakua :)

Keski-Suomen Keskussairaalan lastenlääkäri, osastolla 1. Aikaa jo vuosikausia, ei siis voi tunnistaa. Töykeä, ei puhunut vanhemmille tullessaan huoneeseen, ei vastannut vanhempien kysymyksiin, vaikka suoraan kysyttiin, tuijotti vain ja mumisi hoitajille. Määräsi aivan outoja hoitoja peitelläkseen potilasvahinkoa, joka oli tapahtunut hänen omasta toiminnastaan. Hoitajat olivat paria poikkeusta lukuunottamatta suunnattoman töykeitä (ne pari sen sijaan ihan helmiä, yksi heistä jopa johti minut maallikon oikeille jäljille ja ottamaan yhteyden asiantuntijoihin sairaalan ulkopuolelle). Ei suostunut konsultoimaan ketään, meidän vanhempien tuttu lääkäri ihan toisella puolella Suomea sai viimein kollegan käsiinsä ja hänet katsomaan potilasta, josta hoito lähtikin käyntiin. Tarvittiin viisi leikkausta hoitovirheen korjaamiseen, lukuisia viikkoja sairaalassa (luojan kiitos toisella osastolla, jossa myös upeat ja maattitaitoiset hoitajat), kipua, ravinnotta oloa, peruuntuneita leikkauksia...

Muistutukseen sairaala vastasi, että kaikki meni hyvin ja potilas sai lopulta hoitoa (joo, kun vanhemmat kynnet veressä sen taistelivat) ja vanhemmat valittavat turhasta. Kaikki meni kuten pitikin.

Potilasvakuutuskeskus vastasi omalla päätöksellään: Hoitohenkilöstön huolimattomuudesta aiheutuneet vaikeat vammat, elinikäinen kosmeettinen haitta, pienen lapsen tarpeeton kipu ja särky, pitkittynyt oikeaan hoitoon pääsy. Korvauksia n.10.000 €. Lopulta lapsen hengen pelastanut lääkäri kehotti viemään käräjille (siis oman työnantajansa), ei siihen kuitenkaan haluttu lähteä. Oli ihan tarpeeksi rankkaa muutenkin.

Olkaa hereillä. Valittakaa huonosta kohtelusta. Tämän kokeneena valitan aina. Nauhoitan keskusteluja. Vaadin. Olen hankala. Sori siitä.

Minulla on geenimutaatiosta johtuva kuolemaan johtava aivosairaus. Meilahden neurologi tomografiatulosten perusteella: Elämäntapasairaus! Vihjatensiis vuosien kännäykseen vaikka en ole käyttänyt alkoa ollenkaan. Niin että terkkuja vaan!

Olin kärsinyt paniikkikohtauksista, mielialanvaihteluista ja unettomuudesta noin puoli vuotta kunnes menin lääkäriin. Lääkäri tiuskaisi ensiksi että "no, mitäs sinä nyt täällä sitten teet?" Vastasin, että "No, mulla on ollut unettomuutta ja--" "Juu, sen tiedän, mutta MITÄ sä täällä oikein teet?!" "no ajattelin et siihen kannattais varmaan hakea apua??" Lääkäri korottaa ääntään ja vastaa "siis mitä sä oikein haluat?! Luuletko että mä voin vaan ottaa jonkun ratkaisun takataskusta vai?! Ja mitä sä edes teet päivisin? Onko sulla mitään töitä?!"

Aloin parkumaan (koska vaikea asia selittää tuntemattomalle ja koska se alkoi huutaa) ja lähdin sanoen anteeksi että häiritsin, lääkäri vastaa siihen että "olet tervetullut takaisin jos jotain ihan oikeaa vaivaa ilmaantuu!" (:

Vierailija kirjoitti:

Olin kärsinyt paniikkikohtauksista, mielialanvaihteluista ja unettomuudesta noin puoli vuotta kunnes menin lääkäriin. Lääkäri tiuskaisi ensiksi että "no, mitäs sinä nyt täällä sitten teet?" Vastasin, että "No, mulla on ollut unettomuutta ja--" "Juu, sen tiedän, mutta MITÄ sä täällä oikein teet?!" "no ajattelin et siihen kannattais varmaan hakea apua??" Lääkäri korottaa ääntään ja vastaa "siis mitä sä oikein haluat?! Luuletko että mä voin vaan ottaa jonkun ratkaisun takataskusta vai?! Ja mitä sä edes teet päivisin? Onko sulla mitään töitä?!"

Aloin parkumaan (koska vaikea asia selittää tuntemattomalle ja koska se alkoi huutaa) ja lähdin sanoen anteeksi että häiritsin, lääkäri vastaa siihen että "olet tervetullut takaisin jos jotain ihan oikeaa vaivaa ilmaantuu!" (:

Minullekin jäi tämän luettuani epäselväksi, mitä sinä halusit.

Lääkäri syytti koulupinnariksi, kun äiti vei minut lääkäriin pitkään jatkuneen lämpöilyn ja heikotuksen vuoksi, olin niin väsynyt etten jaksanut seisoa kovin kauan. Oli leukemia.

Vierailija kirjoitti:

Nuorehko naislääkäri teki diagnoosia ja puristeli 10 minsaa pallejani, huoh, tuskin oli tarpeellista, tai no, mistä minä tiedän!

Ei se vielä ole voinut pallejasi puristaa, kun ei sinua ole leikattu mieheksi.

Epäili minua narkkariksi ja tarkisti kaikki pistopaikat, eikä määrännyt lääkkeitä joita tarvitsin ja jotka eivät olleet väärinkäyttäjien suosiossa. Sain lääkkeet joiden käyttö on sairaudessani kielletty. Haettuani lääkkeet ja yhden yön valvottuani sain puhelinkeskustelun jälkeen lähetteen neurologille ja ne oikeat lääkkeet.

Yksi psykiatri diagnosoi minulle myös psykoosin. Tämänkin neurologi totesi virheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kärsinyt paniikkikohtauksista, mielialanvaihteluista ja unettomuudesta noin puoli vuotta kunnes menin lääkäriin. Lääkäri tiuskaisi ensiksi että "no, mitäs sinä nyt täällä sitten teet?" Vastasin, että "No, mulla on ollut unettomuutta ja--" "Juu, sen tiedän, mutta MITÄ sä täällä oikein teet?!" "no ajattelin et siihen kannattais varmaan hakea apua??" Lääkäri korottaa ääntään ja vastaa "siis mitä sä oikein haluat?! Luuletko että mä voin vaan ottaa jonkun ratkaisun takataskusta vai?! Ja mitä sä edes teet päivisin? Onko sulla mitään töitä?!"

Aloin parkumaan (koska vaikea asia selittää tuntemattomalle ja koska se alkoi huutaa) ja lähdin sanoen anteeksi että häiritsin, lääkäri vastaa siihen että "olet tervetullut takaisin jos jotain ihan oikeaa vaivaa ilmaantuu!" (:

Minullekin jäi tämän luettuani epäselväksi, mitä sinä halusit.

En ole tuo kirjoittaja, mut mulle ainakin tulis mieleen et inhimillistä hoito-otetta?