Millainen lapsesta kasvaa, jos hänet kasvatetaan syyllistämällä?

Tälläinen kuin minä, ikinä ei mitään uskalla tehdä koska pelkää että tuomitaan taas..

Vastuuntuntoinen ja harkitseva.

Vierailija kirjoitti:

Tälläinen kuin minä, ikinä ei mitään uskalla tehdä koska pelkää että tuomitaan taas..

Niin, ja oppii valehtelemaan, koska valehtelemalla voi välttää ikävät tilanteet. Ei uskalla kohdata ja myöntää tekemiään virheitä, eikä siten myös opi niistä, koska pelkää sitä tuomitsemista.

Minäkin uskon, että lapsi oppii valehtelemaan.

Kasvako hänestä pelokas ja huolestunut?

Ap

Vaikea sanoa... Luulisin että tuollaisesta lapsesta tulee ihan järkevä aikuinen, jolla on myös empatiakykyä. Hänhän joutuu ajattelemaan tekojensa seurauksia eikä vaan toimi omien impulssien varassa ja kohtele toisia kusipäisesti.

Enpä tiedä tuosta valehtelusta. Itse ainakin syyllisyyden tuntoisena en kykene valehtelemaan, edes valkoisia valheita ei pääse suustani. Siksi en ole kovin pidetty ihminen.

Minut on syyllistämällä ja häpeällä kyllästetty ja kasvatettu. Olen kokenut syyllisyyttä kaikesta aikuisenakin. Jopa siitä jos menen uimahalliin ilman lapsia tai viikonlopun viettoon. Ei ollut mukava olla missään. Ex-mieheni osasi taidokkaasti hyödyntää tätä heikkouttani, kunnes nousin vastarintaan ja lähdin. Nykyinen puoliso on ihana ja kannustava. Hänen kanssaan olen pikku hiljaa opetellut päästämään irti noista turhista syyllisyydentunnoista. Osaan nauttia elämästä ilman että kuvittelen sen olevan aina joltain läheiseltä pois.

Sama kuin kutosella. Minut on syyllistämällä kasvatettu, ja exäni piti minua otteessaan syyllistämällä lisää. En kestänyt kuulla olevani huono ihminen, joten miellytin ja joustin ollakseni hyvä.

Eksänikin oli kasvatettu syyllistämällä. Hän ei muuta osannut.

Mieti kuvausta narsistin uhrista. Oma tahto viety ja vielä sanotaan, että itsepä olet sen aiheuttanut, kun et... *tähän sopiva lause kaikkiin tilanteisiin, joissa toinen tarttis apua tai tukea*.

Tunnollinen ja tarkka ylisuorittaja, joka elää jatkuvassa epäonnistumisen pelossa. Jättää haluamiaan asioita tekemättä, kun pelkää, että mokaa. Ajattelee liikaa, mitä muut minusta ajattelevat. Vaikea pitää puoliaan, kun päähän on iskostunut se ajatus, että minä olen joka tapauksessa syyllinen ja ansaitsen haukut. Pienistä virheistä tulee omassa päässä vuoren kokoisia murheita - jos mokaa tai saa moitteita, on vaikea vain ottaa opiksi ja jatkaa elämää, vaan tuntuu että sitä virhettä pitää pyydellä anteeksi ja hyvitellä jotenkin, ja siitä huolimatta on muiden silmissä ikuisesti täysi tumpelo. Itseä tulee ruoskittua henkisesti ja hävettyä vielä pitkään sen jälkeen kun muut ovat unohtaneet koko jutun.

Miten voit olla noin tyhmä ja tietämätön? Siitä kasvaa palstoilla aloittajille vittuileva kommentoija.

Omasta kokemuksestani voin sanoa sen verran, että tulee epävarmaksi, varovaiseksi; on kokoajan vähän varpasillaan ja herkästi anteeksipyytelävä sellaisissakin tilanteissa/asioissa missä ei edes tarvitsisi pyytää anteeksi ja se sitten tietysti hämmentää toisia ihmisiä, jotka ei ymmärrä miksi käyttäydyn näin.

Yleensä yhteiskuntakelpoisempi kuin siitä, joka kasvatetaan niin, että kukaan ei kommentoi mitään.

Minä!

- Lähes patologinen valehtelija

- Arka

- Varmistelen asioita

- En luota omaan pärjäämiseen

Vituttaa. :/ Onneksi tunnistan nuo, ensimmäistä inhoan itsessäni eniten. Vaikeneminen olisi kultaa välillä...

Älkää syyllistäkö pieniä. :(

Häpeän varjossa elävä. Riittämättömyyttä tunteva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläinen kuin minä, ikinä ei mitään uskalla tehdä koska pelkää että tuomitaan taas..

Niin, ja oppii valehtelemaan, koska valehtelemalla voi välttää ikävät tilanteet. Ei uskalla kohdata ja myöntää tekemiään virheitä, eikä siten myös opi niistä, koska pelkää sitä tuomitsemista.

Ehkä ennemmin kovalla kurilla kasvatetusta tulee valehtelija. Yrittää päästä pälkähästä, ettei saisi ankaraa rangaistusta.

Narsistivanhempien asennekasvatus lapsiinsa: kultainen lapsi, huomaamaton ja syyllistetty. Viimeisen elämä on raskas ja nämä syyllistetyt lapset tarvitsevat tukea ulkopuolisilta, ei vanhemmiltaan. Vanhemmat pitäisi asettaa vastuuseen henkisestä väkivallasta.